JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Takaisin palveluspaikkaan, uuden edessä

Nykyiset blogit
7.2.2025 6.15

Juttua muokattu:

5.2. 15:13
2025020515133220250207061500
Varusmies Nuutti sekä pikkusiskot Mette (sylissä) ja Lumia.

Varusmies Nuutti sekä pikkusiskot Mette (sylissä) ja Lumia.

Jari Hakala

Varusmies Nuutti sekä pikkusiskot Mette (sylissä) ja Lumia.

Varusmies Nuutti sekä pikkusiskot Mette (sylissä) ja Lumia.

Jari Hakala

Iloit­sim­me kol­man­nen poi­kam­me lo­mil­le tu­los­ta en­sim­mäis­tä ker­taa, kun hän oli aloit­ta­nut va­rus­mies­pal­ve­luk­sen. Kak­si viik­koa oli ku­lu­nut kuu­lu­mis­ten mu­kaan no­pe­as­ti ja oli­han siel­tä vä­li­kuu­lu­mi­si­a­kin saa­tu vi­de­o­pu­he­lu­jen muo­dos­sa. Mo­ti­voi­tu­nut nuo­ri isän­maan pal­ve­lu­ses­sa on pa­ras­ta mitä nuo­ri voi teh­dä ja ol­la. Kum­pa säi­lyi­si in­nos­tu­nut ote ja mo­ti­vaa­tio, käy mie­les­sä­ni ja myös hä­nel­le sa­non sii­tä. Kyl­lä­hän siel­lä vä­lil­lä tu­lee ti­lan­tei­ta et­tei ole niin mu­ka­vaa ja al­kaa ”ha­jo­ta”.

It­se aloi­tin vuo­den alus­sa Päi­vä­mie­hen blo­gis­ti­na. Aluk­si tun­tui et­ten sel­viä teh­tä­väs­tä, kun en ole kir­joit­ta­ja, mut­ta roh­kais­tuin serk­ku­ni kans­sa käy­dyn kes­kus­te­lun jäl­keen. Hän ker­toi, et­tä ei tien­nyt ole­van­sa in­no­kas kir­joit­ta­ja opis­kel­les­saan ai­kui­se­na. Kä­det me­ne­vät ris­tiin: Jos­pa täs­tä sel­vi­än ja saan elä­mää kir­joi­tet­tua ylös. Ai­hei­ta tup­sah­te­lee mie­leen usein.

Ar­mei­ja-ai­hee­seen pa­la­tak­se­ni: "Va­rus­mies­pal­ve­luk­ses­sa on tur­val­li­nen ja sään­nöl­li­nen ryt­mi", opas­tan nuor­ta­ni, "ja ai­na on mo­ti­vaa­tio seu­raa­van ruu­an pääs­sä." Sen ovat sa­dat, tu­han­net nuo­ret to­dis­ta­neet, et­tä ar­mei­jas­sa on ai­na näl­kä. Lii­kun­ta ja sään­nöl­li­syys lait­ta­vat myös ai­neen­vaih­dun­nan ja unen­tar­peen ryt­miin.

Tämä per­heem­me kol­mas nuo­ri­mies sääs­ti mei­tä van­hem­pi­na – tai var­mas­ti vie­lä enem­män äi­ti­ään – kun hä­nen kih­lat­tun­sa saat­toi hä­net pal­ve­lus­paik­kaan pal­ve­luk­sen alus­sa. Mi­ten se oli­kin meil­le van­hem­mil­le niin help­poa täl­lä ker­taa?

It­se pal­ve­len puo­lus­tus­voi­mis­sa, mut­ta va­rus­mies­kou­lu­tuk­ses­sa en ole ol­lut kah­teen­kym­me­neen vuo­teen. Näen it­se puo­lus­tus­voi­mat tur­val­li­se­na ym­pä­ris­tö­nä nuo­rel­le sekä hen­ki­ses­ti et­tä fyy­si­ses­ti. Asia ei ole it­sel­le­ni niin tun­te­ma­ton kuin vai­mol­le­ni. On luo­tet­ta­va, et­tä nuo­ri pär­jää. Uu­den edes­sä ih­mi­sen si­säl­lä maa­pe­rä on odot­ta­va, ai­van kuin ve­res­li­hal­la ole­va iho, joka odot­taa osu­maa – tai et­tei vain mi­kään osui­si... sil­tä tun­tuu myös tämä kir­joit­ta­mi­sen aloit­ta­mi­nen.

Nuo­rem­me lo­ma­vii­kon­lo­pun lau­an­tai vie­räh­ti osin au­to­tal­lis­sa, sil­lä nuo­rem­pi veli oli os­ta­nut 125-kuu­ti­oi­sen KTM:n, jota tie­ten­kin piti vä­hän ruu­vail­la kun­toon. Tär­ke­äm­piä ak­ti­vi­teet­te­ja oli­vat kui­ten­kin si­sa­rus­ten ta­paa­mi­set ja yh­des­sä has­sut­te­lut sekä pi­ha­pe­lit!

Kes­kus­te­lim­me ja kuun­te­lim­me in­nos­tu­neen nuo­ren kuu­lu­mi­sia. Tu­pa­kes­kus­te­lus­sa he oli­vat saa­neet ku­kin ker­toa taus­tas­taan, jos ha­lu­si­vat. Poi­kam­me oli ker­to­nut kes­kus­te­lus­sa, et­tä hä­nel­lä on vii­si­tois­ta si­sa­rus­ta. Pa­laan aja­tuk­sis­sa omaan pal­ve­lu­sai­kaa­ni va­rus­mie­he­nä. Aliup­see­ri­kou­lun käy­tä­väl­lä oli jo hil­jai­suus huu­det­tu. En tar­kal­leen muis­ta, mis­tä kes­kus­te­lu al­koi, mut­ta tupa oli pi­meä ja mei­tä oli tu­vas­sa kak­si­tois­ta nuor­ta mies­tä. Joku ky­säi­si mi­nun taus­taa­ni, kos­ka tu­lin pal­ve­lus­paik­kaan kau­im­paa. Ker­roin tu­le­va­ni isos­ta per­hees­tä ja ole­va­ni us­ko­mas­sa. Tupa oli ai­van hil­jai­nen, vain minä ker­roin. Joku ky­syi li­sä­ky­sy­myk­sen. Olin kuin se odot­ta­va ar­ka lam­mas, mut­ta koin sil­ti ole­va­ni tur­vas­sa. Ky­sy­myk­set ei­vät ol­leet ival­li­sia. Tupa hil­je­ni ja aloim­me nuk­ku­maan.

Muis­tan myös pal­ve­luk­sen alun in­nos­tuk­sen, nuo­ren po­si­tii­vi­sen tu­le­vai­suu­de­nus­kon. Koin, et­tä mi­nus­ta pi­det­tiin huol­ta ja ko­ke­mus oli yh­tei­nen sa­ma­ni­käis­ten nuor­ten mies­ten kans­sa. Olen kan­nus­ta­nut nuo­ria hok­saa­maan, et­tä tämä su­ku­pol­vi­ko­ke­mus kan­nat­taa ot­taa mah­dol­li­suu­te­na. Ar­mei­jas­ta voi saa­da ys­tä­viä elä­män var­rel­le ja eh­kä ne hei­kot­kin tun­nus­tuk­set ja ys­tä­vyys pu­hut­te­le­vat va­rus­mies­to­ve­rei­ta. En­nen kaik­kea olem­me te­ke­mäs­sä pal­ve­lus­ta maal­lem­me.

Jään isä­nä ih­met­te­le­mään nuo­ren roh­keut­ta ja sitä, mis­tä moi­nen avoi­muus kum­pu­aa. Ajat­te­len, et­tä nuo­rel­la on ar­vot koh­dal­laan ja us­ko sy­dä­mel­lä.

Si­vii­li­vaat­teet ovat taas vaih­tu­neet vih­rei­siin ja nuo­ri tu­lee hy­väs­te­le­mään. Siu­naam­me. Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä saam­me us­koa kai­ken an­teek­si. Vie­lä oven käy­des­sä sen ra­os­ta kuu­luu: Ju­ma­lan rau­haan!

Ju­han blo­gi­kir­joi­tus il­mes­tyi blo­giin va­hin­gos­sa kes­ke­ne­räi­se­nä 1.2. Tämä ver­sio on nyt päi­vi­tet­ty ja jul­kais­tu uu­del­leen.

JariHakala
Lapsiperheen isä, "Kaarde-pappa" Varsinais-Suomesta. Innostun edelleen uusista asioista, vaikka lapsuuden uteliaisuus on muovautunut enemmän tarkkailijan rooliksi kuin toiminnaksi. Pidän liikkumisesta, lähiluonnon seuraamisesta ja keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Sopivasti kiinnostunut politiikasta ja isänmaan asioista. Työskentelen Puolustusvoimissa ja harrastuksena on sivutoiminen rakennusyrittäminen. Halutessasi voit antaa palautetta jariathakala(a)gmail.com.