Tarja Korri
Tänä vuonna ei perheessämme eikä kummilapsissamme ollut rippikoululaista, mutta ajattelin palata ajassa taaksepäin 42 vuotta omaan rippikoululeiriini. Se pidettiin Reisjärven opistolla ja kesti kaksi viikkoa.
Minulla on tallessa kaikki muistiinpanot, alku- ja loppukuulustelut, oma päiväkirjani sekä rippikoulukavereiden minulle kirjoittamia ajatuksia. Ennen leiriä piti perehtyä hyvin seurakunnan toimintaan ja siihen liittyvä vihko minulta myös löytyy. Seurakunnan työntekijät on mainittu nimeltä, ja kirkkovaltuutettujen listalta löytyi isänikin nimi.
Leirin nimilistassa on 75 nimeä. Sitä lukiessa aika monet kasvot tulevat mieleen, mutta paljon on niitäkin, joita en muista. Muistojen vihkoon rippikoulukaverit ovat kirjoittaneet runoja, laulujen sanoja ja muita ajatelmia. Minulle on piirretty muistoksi mökki, modernia taidetta esittävä kuva, sekä kuva Honda Monkey 50 -moposta kehotuksella ostaa sellainen. Yksi on kirjoittanut nimelläni varustetun sairauskertomuksen; "Olin terveyskeskuksessa oikean silmäni vuoksi, kun se menee aina yöllä melkein kiinni." Useamman kirjoittajan mielestä aika oli kulunut leirillä todella nopeasti. Sää oli vaihtelevaa, ja yhtenä päivänä oli niin kova lumimyrsky, että lipputanko kaatui.
Rippikoululeirillä opiskeltavaa on ollut paljon. A5-kokoiseen vihkoon on kertynyt käsin kirjoitettua tekstiä 45 sivua 46 oppitunnin aikana.
Ensimmäinen tunti on alkanut aiheella "Mitä usko on?". Seuraavaksi on tutkittu Raamattua, sen syntyä, kirjaryhmiä ja käännöksiä, sekä luomiskertomusta, omaatuntoa, käskyjä ja pelastushistoriaa. Olen kirjoittanut: "Jumala johtaa maailman tapahtumia oman aikataulunsa mukaisesti. Hän on asettanut kansoille etsikonajat ja asumisen rajat, Matt. 24:14 sekä Kaikkia kansoja kutsutaan Jumalan valtakuntaan ennen maailmanloppua, Apt. 1:6–8."
Jeesuksen elämää ja hänen tehtäväänsä maan päällä on käsitelty useiden tuntien ajan. On käyty läpi hänen perhettään, ammattiaan ja inhimillistä puoltaan: miten hän tunsi janoa, nälkää, väsymystä ja surua. Sitten on tutkittu hänen messiaanista toimintaansa. Jeesus opetti voimallisesti ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia. Hän vahvisti opetuksensa tunnustekojen kautta. Lopulta hän sovitti kaikkien ihmisten synnit omalla ristinkuolemallaan.
Raamatun ja katekismuksen tutkimisen lisäksi rippikoulussa on opiskeltu ajallisiakin asioita. On puhuttu itsenäistymisestä ja aikuistumisesta, murrosiän fyysisistä ja psyykkisistä muutoksista sekä käytännön muutoksista, kuten osallistumisesta kodin töihin. Oikeudellisia muutoksia on pitkä lista, muun muassa vastuu omista teoista lain edessä, äänestysoikeus ja vaalikelpoisuus. Tuntien aiheina on ollut myös päihteet ja tupakka, kansojen erimielisyydet sekä kristitty yhteiskunnan jäsenenä.
Diakonian synnystä kerrotaan Jeesuksen esikuva. "Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän" (Joh. 13:14). "Diakonia ei ole hyviä töitä, joita ihminen päättää tehdä, vaan se on Kristuksen mielen mukaista toimintaa jokapäiväisessä elämässä", olen kirjoittanut vihkooni. Diakoniaan kuuluu aineellinen auttaminen ja sielunhoito.
Vapaa-ajallakin oli mukavaa, vaikka olin mielestäni ujo ja arkakin siihen aikaan. Huoneisiin jako tapahtui aakkosjärjestyksessä, eikä samaan huoneeseen sattunut ketään tuttua. Leirillä heitä kuitenkin oli, ja porukalla sitten tutustuttiin uusiin ihmisiin. Yhdessä on laulettu, soitettu, pelattu ja keskusteltu. Erityinen maininta päiväkirjassani on siitä, kun yksi tyttö teki parannuksen heti leirin alkuvaiheessa.
Minulla saattoi olla vähän koti-ikävääkin välillä, koska en ollut tottunut olemaan kotoa pois niin pitkää aikaa. Opistolla oli puhelinkoppi ja soitin sieltä kotiin yhdesti. Äiti oli sairaalassa leikkauksessa leirille lähtiessäni, eikä hän päässyt konfirmaatioon vaan isä tuli yksin. Ihanin yllätys kotiin mennessä oli, kun äiti oli päässyt kotiin ja minulle oli laitettu kauniit juhlat.
Olemme muistuttaneet omia nuoriamme rippikouluun lähtiessä, että kysymyksessä on elämän tärkein koulu. Siellä opetetaan uskon ja elämän perusasioita, ja mahdollisesti sieltä saa myös uusia ystäviä. Rippikoulukavereista voi olla iloa ja apua monessa tilanteessa myöhemminkin. Tämän jutun otsikoinnissa minua auttoi rippikoulukaverini.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys