Päi­vä­mies

Oman ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lo Rant­si­lan Sa­va­lo­jal­la on Ai­ja Kal­li­on mie­les­tä ko­di­kas.

– Sa­lin pui­set pin­nat vä­lit­tä­vät mi­nul­le läm­pöä, rau­haa ja hy­vää oloa. Seu­ra­sa­lin kat­to­ris­ti­kot ovat eri­koi­nen yk­si­tyis­koh­ta, kuin van­ha­na­jan kat­to­hir­ret, jot­ka tuo­vat pirt­ti­tun­nel­maa.

Kun per­he tu­lee seu­roi­hin, Kal­li­on kat­se kiin­nit­tyy usein etu­sei­näl­lä ole­vaan tau­luun, jos­sa hän nä­kee puun ja lin­tu­ja.

– Lin­nut ovat pääs­ky­siä. Näen sii­nä mei­tä Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon tu­le­via ih­mi­siä, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja us­ko­vais­ten vä­lis­tä yh­teyt­tä. Puu on kuin tur­va­paik­ka ja siu­naus.

Pu­hu­jan­pöy­tä on Kal­li­on mie­les­tä kau­niis­ti muo­toil­tu, kuin alt­ta­ri.

– Sii­nä ovat kir­jai­met A ja O, ku­vaus Kris­tuk­sen ikui­ses­ta ole­mas­sa­o­los­ta, alus­ta ja lo­pus­ta, hän ku­vai­lee.

Ar­vo­kas kä­sin­teh­ty teks­tii­li­lii­na on ri­pus­tet­tu pu­hu­jan­ko­rok­keen kes­kel­le ala­reu­naan. Sii­hen on kir­jot­tu Kris­tuk­sen mo­nog­ram­mi.

– Seu­ra­sa­lin etuo­san ka­tos­sa on myös iki­ai­kai­nen van­ha öl­jy­lamp­pu, joka on tuo­tu muis­tok­si van­hal­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä. Eri­tyi­sen tark­kaa kä­si­työ­tä on rau­ha­nyh­dis­tyk­sem­me si­vu­sei­näl­lä ole­va sei­nä­kel­lo, joka on saa­tu lah­joi­tuk­se­na, kun yh­dis­tyk­sem­me täyt­ti 90 vuot­ta.

Kal­lio tuli mu­kaan Rant­si­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­taan Tai­val­kos­kel­ta vuon­na 1997 men­nes­sään nai­mi­siin Kari Kal­li­on kans­sa. Puo­li­so on ko­toi­sin Rant­si­las­ta.

– Olen toi­mi­nut tääl­lä pit­kään vas­tuu­e­män­nän hom­mis­sa ja seu­ra­toi­mi­kun­nas­sa. Nämä teh­tä­vät koen mie­lek­käik­si ja tär­keik­si pal­ve­lu­teh­tä­vik­si. Olen ol­lut myös di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nas­sa ja ker­ho­työs­sä olen edel­leen. Kari on joh­to­kun­nas­sa ja seu­rai­sän­nän teh­tä­vis­sä, hän ker­too.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vä­ki­mää­rä on pie­ni, jo­ten kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa. Toi­min­nas­sa on mu­ka­na kai­ke­ni­käi­siä.

– Toi­vom­me li­sää us­ko­vai­sia paik­ka­kun­nal­lem­me rau­ha­nyh­dis­tyk­sem­me toi­min­taan, Kal­lio kut­suu.

Seu­ro­jen li­säk­si toi­min­taan kuu­luu eri­lai­sia ker­ho­ja, myy­jäi­siä ja py­hä­kou­lu­ja.

– Man­ki­lan ru­kous­huo­ne on idyl­li­nen paik­ka, jos­sa meil­lä on ta­pa­na pi­tää syys- ja pää­si­äis­seu­rat.

Myös koh­taa­mi­set, yh­teen­kuu­lu­vuu­den ja us­ko­nys­tä­vyy­den tun­ne on Kal­li­on per­heel­le tär­ke­ää rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa.

– Niis­tä saa voi­maa niin omaan ar­keen kuin us­ko­mi­seen pie­nen ja rak­kaan Rant­si­lan ko­ti­sii­o­nin kes­kel­lä, Ai­ja Kal­lio tii­vis­tää.

Päi­vä­mie­hen ta­ka­si­vun "Mi­nun ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­se­ni" -pals­tal­la esi­tel­lään vuo­ro­tel­len kaik­ki Suo­men rau­ha­nyh­dis­tyk­set.