Mitä sinä odo­tat täl­tä vuo­del­ta, mitä se sai­si tuo­da tul­les­saan? On­ko si­nul­la omaan tai lä­heis­te­si elä­män­ti­lan­tei­siin liit­ty­viä toi­vei­ta? Kou­lu- tai työ­suun­ni­tel­mia? Ta­pah­tu­mia, juh­lia? Ys­tä­viä? Maa­il­mas­sa vel­lo­vien krii­sien rau­hoit­tu­mis­ta? Eri­lais­ten huo­lien hel­pot­tu­mis­ta? Tai ihan vain pien­ten toi­vei­den to­teu­tu­mis­ta, tur­val­lis­ta, rau­hal­lis­ta ar­kea il­man suu­ria muu­tok­sia, kii­reen vä­he­ne­mis­tä ja siu­naus­ta töil­le ja puu­hil­le?

Mi­nul­la on ol­lut ta­pa­na vuo­den vaih­tu­mi­sen jäl­keen kat­soa uu­teen vuo­teen ja jä­sen­tää it­sel­le­ni, mitä ta­pah­tu­mia, asi­oi­ta ja odo­tuk­sia on tie­dos­sa al­ka­neen vuo­den ajal­le. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten ta­pah­tui yk­si pit­kään odo­tet­tu on­nel­li­nen asia, kun en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­sem­me syn­tyi. On vai­kea pu­kea sa­noik­si sitä tun­net­ta, kun sain en­sim­mäi­sen ker­ran ot­taa hä­net sy­lii­ni.

Tämä rie­mul­li­nen ta­pah­tu­ma saa vie­lä tois­ton, kun odo­tam­me toi­sen lap­sen­lap­sem­me syn­ty­vän ke­vääl­lä. Häi­tä­kin kuu­los­tai­si ole­van tu­los­sa.

Ke­sän odo­tuk­seen kuu­lu­vat kiin­te­äs­ti ai­na isot seu­rat. Täl­lä het­kel­lä val­mis­te­len tu­le­van ke­sän vas­tuul­lis­ta mut­ta mie­len­kiin­tois­ta teh­tä­vää: rip­pi­kou­lun oh­jaa­jan roo­lia, heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen.Li­säk­si olen lu­pau­tu­nut kir­joit­ta­maan Päi­vä­mie­heen blo­gia, vaik­ka en koe ole­va­ni mil­lään ta­voin ”ky­nä­mies”. Huo­maan liit­tä­vä­ni tu­le­viin asi­oi­hin hil­jai­sen ru­kouk­sen, et­tä nämä ta­pah­tu­mat to­teu­tui­si­vat par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la.

En ole tai­pu­vai­nen ka­tast­ro­fi­a­jat­te­luun, sii­hen et­tä odot­tai­sin kau­hun­se­kai­sin tun­tein jo­ta­kin epä­mie­lui­saa ta­pah­tu­vak­si. Kui­ten­kin mo­net it­sel­le vie­raat il­mi­öt sekä maa­il­mal­la ta­pah­tu­vat isot muu­tok­set saat­ta­vat huo­les­tut­taa ja va­ka­voit­taa miel­tä. Voi hel­pos­ti nous­ta ky­sy­myk­siä, jot­ka al­ka­vat sa­noil­la ”mitä jos”. Heti pe­rään ky­syy it­sel­tään: Mi­ten mi­nun käy?

It­se­ä­ni näi­den kes­kel­lä rau­hoit­taa tie­toi­suus sii­tä, et­tä Tai­vaan Isän kä­si­kir­joi­tus on kaik­kien ta­pah­tu­mien poh­ja­na. Tämä on vah­va tae sil­le, et­tä mi­tään ei ta­pah­du hä­nel­tä sa­las­sa, edes sen hius­kar­van­kaan kat­ke­a­mi­nen. Sik­si voin kat­soa tu­le­vai­suu­teen luot­ta­vas­ti, va­loi­sas­ti. Edes­men­nyt pre­si­dent­tim­me Mau­no Koi­vis­to on lau­su­nut vii­saas­ti: El­lem­me var­muu­del­la tie­dä, kuin­ka tu­lee käy­mään, olet­ta­kaam­me, et­tä kaik­ki käy hy­vin.