Tarja Korri
Sain eräänä päivänä puhelinsoiton, jossa minua pyydettiin säestäjäksi varttuneiden kerhoon. Ensimmäinen ajatus oli, että enhän minä millään ehdi, kun olen jo niin monta hommaa suunnitellut sille päivälle. Soittaja kertoi, että kerhon pitovuoro tuli hänellekin nopealla aikataululla, kun varsinainen vetäjä oli estynyt. Hän kertoi myös, miten hän oli jo soittanut useammalle säestäjälle eikä kenellekään sopinut. Aloin heltyä ja lupasin tulla. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että suunnittelemani kotityöt eivät karkaa eivätkä katoa mihinkään sillä aikaa, kun olen poissa, vaan odottavat kyllä vaikka seuraavaan päivään.
Kerhossa oli runsaasti väkeä paikalla. Aluksi laulettiin laulu poisnukkuneen veljen muistolle. Esilaulajan valitsema alkuvirsi 577 kuvasti hyvin viimeisten aikojen tunnelmia: ”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana.” Sodan uhka oli vahvasti läsnä, ja seuraavana aamuna Venäjä hyökkäsikin Ukrainaan. Seurapuhujan lohdullinen puhe rauhoitti kuulijoita. Kaikki asiat ovat Jumalan tiedossa, ja hän pitää meistä huolen. Voimme jokainen rukoilla maailmanrauhan ja oman isänmaamme puolesta.
Kahvitauon jälkeen ohjelmassa oli välähdyksiä Elias Lönnrotin elämästä sekä kanteleensoittoa tulevaan Kalevalan päivään liittyen. Kerhon vetäjä kertoi myös isänsä kokemuksia sota-ajalta. Käsistään kätevää miestä oli pyydetty tekemään veneitä sotilaiden käyttöön. Kaverina hänellä oli ollut ukrainalaisia sotavankeja. He olivat olleet ahkeria miehiä, ja heistä oli tullut ystäviä. Kun oli tullut eron aika, kaikki olivat itkeneet.
Tulevaisuuden suunnitelmissa varttuneiden kerhossa oli Kallion leiripäivä ja Oulun varttuneiden kerhon vierailu. Näiden suunnitelmien perään lisättiin nöyrä pyyntö ”Jos Jumala suo”. Tilaisuudessa oli selvästi aistittavissa, miten tärkeää yhteinen kokoontuminen ja halu nähdä toisia ihmisiä on pitkän tauon jälkeen. Vaikka maailman tilanne vaikutti uhkaavalta, nauru ja puheensorina viestittivät ilosta ja rauhasta. Lauloimme vielä muutamia Siionin lauluja, ja lopuksi oli arvontaa.
Omat kokemukseni kerhotoiminnasta ovat tyttökerhossa käyminen ja päiväkerhon ohjaajana toimiminen. Vanhustenkerhossa olen ollut muutamia kertoja säestäjänä. Vaikka ikäryhmä ja ohjelma on erilainen, yksi aihe on sama kaikissa. Kerhojen tärkein ja ensimmäinen osuus on Jumalan sanan äärelle hiljentyminen. Jokaisessa kerhossa on kuulunut evankeliumin lohdullinen sanoma.
Oli ihmeellinen olo olla keskellä arkista keskiviikkoa seuroissa. Pari tuntia kestäneen kerhon ja hyvien kahvien ja ohjelman jälkeen sekä kahvipakettia rikkaampana lähdin kotiin. Sain palvelutehtävästä enemmän kuin pystyin antamaan. Jos maailma pysyy ja minulle annetaan elinpäiviä, olen kohta taas kerhoiässä itsekin.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys