Olo­huo­nees­sa on ves­sa­pa­pe­ris­ta ra­ken­net­tu kor­kea tor­ni. Tor­ni on yh­tä kor­kea kuin lap­set ja ai­ka hu­te­ra. Vuo­ro­tel­len lap­set hei­lu­vat voi­mis­te­lu­ren­kail­la ja kaa­ta­vat ves­sa­pa­pe­rit. Nau­rua, rie­mua ja hi­hi­tys­tä­kin on.

Kes­key­tän ruu­an­lai­ton ja läh­den it­se­kin haus­kan­pi­toon mu­kaan ja otan muu­ta­man vi­de­on pät­kän. Jo­kai­nen kaa­taa omal­la tyy­lil­lään: yk­si ka­ra­te-pot­kul­la ja toi­nen ke­rää en­sin ko­vat vauh­dit ren­kail­la. Rul­lat len­tä­vät näyt­tä­väs­ti olo­huo­neen toi­sel­le puo­lel­le. Ai­na uu­del­leen tor­ni ra­ken­ne­taan.

Tämä ei si­nän­sä ole uu­si leik­ki tai il­miö ko­dis­sam­me. Ai­na sil­loin täl­löin, kun tu­lee os­tet­tua isom­pi mää­rä ves­sa­pa­pe­ria, lap­set kek­si­vät niis­tä to­del­la luo­via leik­ke­jä en­nen kuin ne lai­te­taan siis­tis­ti kaap­piin odot­ta­maan käyt­töä. Tämä tai­taa men­nä sa­maan sar­jaan kuin pah­vi­laa­tik­ko­lei­kit. Pah­vi­laa­ti­kot ja ves­sa­pa­pe­ri­rul­lat ovat hal­po­ja ja hy­viä leik­ki­ka­lu­ja.

Huo­les­tut­ta­va ko­ro­na­vi­rus­ti­lan­ne on tuo­nut ar­keen mo­nen­lai­sia lie­veil­mi­öi­tä, ku­ten sen, et­tä moni meis­tä on va­ran­nut rei­lus­ti ves­sa­pa­pe­ria ko­ti­va­roik­si. Täs­tä on syn­ty­nyt mo­nen­lai­sia hu­mo­ris­ti­sia päi­vi­tyk­siä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Tämä on ym­mär­ret­tä­vää, sil­lä on­han huu­mo­ri ol­lut yk­si ih­mis­kun­nan sel­viy­ty­mis­kei­no kaut­ta ai­ko­jen.

Uu­ti­sis­ta lu­em­me mi­ten ra­jo­ja ja sa­ta­mia sul­je­taan. On tun­ne, et­tä val­mis­tau­dum­me jo­hon­kin suu­reen, tun­te­mat­to­maan ja osit­tain pe­lot­ta­vaan. Em­me tie­dä, mi­ten sel­viy­dym­me, il­mas­sa on epä­var­muut­ta.

Olem­me pit­käs­tä ai­kaa kan­sa­kun­ta­na sel­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa, jos­sa mei­dän täy­tyy eri­tyi­ses­ti pu­hal­taa yh­teen hii­leen ja miet­tiä tois­ten pa­ras­ta. Su­ku­pol­ve­ni ei ole koh­dan­nut täl­lais­ta vai­het­ta ai­kai­sem­min, niin kuin van­hem­mat ih­mi­set, jot­ka ovat elä­neet so­tien ai­ka­na. Olem­me saa­neet vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä va­paas­ti men­nä ja tul­la, hy­vin­kin in­di­vi­du­a­lis­ti­ses­ti.

Mei­tä on oh­jeis­tet­tu vält­tä­mään tar­peet­to­mia koh­taa­mi­sia. On hyvä muis­taa, et­tä kun eris­täy­dym­me, me suo­je­lem­me hei­tä, kaik­kien hei­kom­pia. Pe­rus­ter­ve voi sai­ras­taa ko­ro­na­vi­ruk­sen lie­vä­nä muo­to­na, niin et­tei it­se­kään edes tun­nis­ta, mikä se mah­toi ol­la, mut­ta van­huk­sel­le ja sel­lai­sel­le jol­la on jo­kin pe­rus­sai­raus, tar­tun­ta voi ol­la va­ka­va­kin.

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä meil­lä on tai­ta­vat vi­ra­no­mai­set ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta. Voim­me luot­taa hei­hin ja hei­dän vii­sau­teen­sa. Vii­saus­kin on lah­ja Ju­ma­lal­ta. Voim­me myös luot­taa ru­kouk­sen voi­maan.

Tu­le­vis­sa päi­vis­sä on pal­jon tun­te­ma­ton­ta, ja sen ver­ran us­kal­lan en­nus­taa, et­tä se muut­taa mei­tä ja yh­teis­kun­taam­me. Toi­von, et­tä se tuo mei­dät hen­ki­ses­ti lä­hem­mäs toi­si­am­me, niin kuin pre­si­dent­ti Nii­nis­tö ke­hot­ti­kin. Mo­nil­la yri­tyk­sil­lä on edes­sään vai­ke­at ajat, mut­ta toi­set yri­tyk­set voi­vat hyö­tyä, jos ne pys­ty­vät tuot­ta­maan juu­ri sitä, mitä ih­mi­set täl­lä het­kel­lä tar­vit­se­vat. Us­kon, et­tä alam­me en­tis­tä vah­vem­min suo­sia lä­hi­tuo­tan­toa, kun kau­em­paa on yk­sin­ker­tai­ses­ti vai­ke­am­paa saa­da tuot­tei­ta.

Tämä ti­lan­ne ke­hot­taa mei­tä py­säh­ty­mään olen­nai­sen ää­reen. Elä­mä rau­hoit­tuu, kun ko­koon­tu­mi­set ja har­ras­tuk­set me­ne­vät tau­ol­le. Vie­te­tään ai­kaa ko­to­na, lei­vo­taan, sii­vo­taan, ul­koil­laan ja ko­toil­laan. Luo­daan uu­del­leen yh­teyt­tä lä­hi­pii­riin, kun me­ne­mi­siä ja tu­le­mi­sia ei ole. Huo­ma­taan, mitä kaik­kea hy­vää on mei­dän lä­hi­luon­nos­sa ja -ym­pä­ris­tös­sä. Jos­kus jos­tain ikä­väs­tä voi syn­tyä hy­vää­kin.

Vaik­ka sun­nun­tai­na em­me pääs­seet seu­roi­hin, saim­me yh­tey­den mui­hin us­ko­vai­siin in­ter­ne­tin avul­la. Osal­lis­tuim­me pien­ten las­ten kans­sa vir­tu­aa­li­py­hä­kou­luun ja koko po­ru­kal­la kuun­te­lim­me net­ti­seu­ro­ja. Il­lal­la kuun­te­lin vau­vo­jen nu­ku­tuk­sen lo­mas­sa vie­lä Reis­jär­ven opis­to­e­sit­te­lyn, joka jou­dut­tiin siir­tä­mään vir­tu­aa­li­sek­si ko­ro­na­vi­ru­su­han ta­kia. Esit­te­ly ja kuo­ro­mu­siik­ki oli­vat täyn­nä tu­le­vai­suu­den toi­voa. Le­vol­li­nen ja luot­ta­vai­nen mie­li jäi sy­dä­meen.

Opis­to­e­sit­te­lys­tä yk­si op­pi­las to­te­si ja tämä jäi pääl­lim­mäi­se­nä mie­leen: ”Pa­ras­ta on, et­tä joka päi­vä voi pyy­tää ja an­taa syn­nit an­teek­si. Evan­ke­liu­min voi­min on hyvä ja tur­val­li­nen jat­kaa.”

Olim­me fyy­si­ses­ti kau­ka­na, mut­ta hen­ki­ses­ti lä­hel­lä. Oli rau­hal­li­nen mie­li, kun me­nin nuk­ku­maan.