Ei­la Han­nu­la

Eila Hannula

Ku­mol­leen kaa­de­tun pyyk­ki­ko­rin uu­me­nis­ta ka­jah­taa ku­me­as­ti: "Lau­lam­me vir­ren 492, ja sen jäl­keen pal­ve­lee vel­jem­me..." Kai­u­tin­pyl­väät asen­net­tu. Toi­nen kai­u­tin­pyl­väs­pyyk­ki­ko­ri tois­taa vir­ret ja kuu­lu­tuk­set tut­tuun ta­paan pari sä­et­tä jäl­jes­sä.

Sau­nan jäl­keen ke­sän paah­ta­mat pik­ku­po­jat kuun­te­le­vat keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä per­jan­tai-il­lan pu­heen­vuo­roa. Syö­vät su­vi­seu­ra­pit­saa. Sitä on ai­em­min yh­des­sä lei­vot­tu pak­ka­seen. Kyl­lä on hy­vää.

Etä­su­vi­seu­ro­jen ava­jais­päi­vä­nä pie­nim­mät läh­te­vät tes­taa­maan, mi­ten pie­neen ti­laan mah­tu­vat vie­ri vie­reen nuk­ku­maan. Pat­jal­le ra­ken­net­tu leik­ki­a­sun­to­vau­nu on tu­pa­ten täyn­nä. Van­hin­kin ki­kat­taa si­sa­rus­ten kes­kel­lä pol­vet leu­kaa vas­ten. So­pui­saa vä­keä täl­lä erää!

Meil­lä on poh­dit­tu asun­to­vau­nun han­kin­taa. Po­jat piir­tä­vät vau­nu­jen poh­ja­pii­rus­tuk­sia. Suun­nit­te­le­vat, las­ke­vat, vi­si­oi­vat – oli­si­ko sit­ten­kin se asun­to­vau­nu tai vaik­ka­pa asun­to­lin­ja-au­to hyvä idea ra­ken­taa it­se, mon­ta­ko sän­ky­paik­kaa tar­vit­tai­siin? Ne­li­vuo­ti­as piir­tää tou­huk­kaa­na pie­niä las­ten vuo­tei­ta ava­raan poh­jaan usei­ta; 12 vä­hin­tään.

Pie­ni ki­ha­ra­pää tyt­tö­nen, seu­ra­vie­ras, is­tuu jal­ko­jaan hei­lu­tel­len leik­ki­au­laan ra­ken­ne­tun pu­hu­ja­ko­rok­keen tuo­lil­la, iso­sis­kon as­kar­te­le­ma tun­nus­lau­se pään­sä ylä­puo­lel­la. Hän pi­te­lee vir­si­kir­jaa ja lau­le­lee he­le­äl­lä lap­sen ää­nel­lä lem­pi­lau­lu­aan: "Tul­les­sa­si toit sä va­lon, lah­jat rik­kaat run­sa­hat, au­tuu­den ja an­teeks an­non, kaik­ki tai­vaan ta­va­rat." On­nel­lis­ta­kin on­nel­li­sem­paa.

Lap­sen kirk­kaan us­kon ää­rel­lä te­kee mie­li omaa ai­kui­sen sy­dän­tä ai­van kuin läm­mi­tel­lä.

Ava­jai­set etä­su­vi­seu­rois­sa. Juh­la­tun­nel­mat. On so­vit­tu, et­tä koh­ta on hyvä ai­ka ava­ta ki­os­ki. Seu­ra­kan­sa va­el­taa edes­ta­kai­sin. Len­to­mat­ka­lau­kun lu­kon koo­dia ei muis­ta ku­kaan. Ki­os­kin kaik­ki myy­tä­vät tuot­teet ovat lau­kus­sa siis­teis­sä ri­veis­sä hin­nas­toi­neen, ja siel­lä py­sy­vät! On­nek­si tämä vas­toin­käy­mi­nen vih­doin rat­ke­aa: isä ha­e­taan etä­töis­tä mur­ta­maan luk­ko.

Tyy­nyt kai­na­los­sa han­hen­mars­sia pi­ha­nur­mi­kol­la. Pat­jat keik­ku­vat poi­kien päi­den pääl­lä. Po­ruk­ka lait­tau­tuu nuk­ku­maan telt­taan. Pot­ta kö­köt­tää teh­tä­väs­sään ruo­hi­kos­sa ve­to­ket­juo­ven vie­res­sä. Il­ta­lau­lut. Lap­sil­le on lu­vat­tu, et­tä en­ke­li suo­je­lee yöl­lä­kin jo­kai­sen lap­sen vuo­teen luo­na. Tel­tan ylä­puo­lel­la val­voo siis oi­kea val­ko­pu­kuis­ten jouk­ko. En­ke­lei­den sii­pien suo­jas­sa on tur­val­lis­ta le­vä­tä.

Ha­vah­dun. Puo­let lap­sis­tam­me ei muis­ta, mil­lai­set ovat ”oi­ke­at” Su­vi­seu­rat. Etä­seu­rat ovat heil­le yh­tä oi­ke­at. Nel­jän­nek­si nuo­rin oli vain vä­hän yli kak­si­vuo­ti­as, kun olim­me vii­mek­si kent­tä­seu­rois­sa Mu­hok­sel­la.

Sy­dä­mes­sä on syvä ru­kous: kun­pa me kaik­ki sai­sim­me ko­kea sen, kun lä­hes­tym­me seu­ra-alu­et­ta. Odo­tam­me rak­kai­den ys­tä­vien koh­taa­mis­ta ken­täl­lä, lau­lua seu­ra­tel­tas­sa, sy­dän­tä vir­voit­ta­vaa pu­het­ta – tai­vaan ter­vei­siä. Kun­pa sy­dä­mem­me voi­si ta­voit­taa las­ten juh­la­tun­nel­mat, joi­ta Po­rin Su­vi­seu­rois­sa al­ku­vii­kon val­mis­te­lu­päi­vi­nä sil­loi­nen kol­me­vuo­ti­aam­me sa­noit­ti. Is­tus­ke­lim­me ruo­ka­la­ka­tok­sen pen­keil­lä ja ihai­lim­me kau­nis­ta ke­sää ja val­mis­ta seu­ra­kent­tää. Poi­ka ki­teyt­ti: "Ol­laan tääl­lä koko lop­pu­e­lä­mä!"