Kristillinen oppi ihmisestä pohjautuu Raamatun ajatukseen siitä, että ihminen on osa Jumalan luomistyön kokonaisuutta. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella kaikkea luotua sekä lisääntyä ja täyttää maa. (1. Moos. 1:26–28.)
Kirkkomme Kristinopin alussa todetaan: “Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa.” (KO 1948, 1.) Kristinopin mukaan ihminen on ainoa olento, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen sekä rakastaa ja palvella häntä.
Jumala-suhteen lisäksi toinen keskeinen suhde, johon Jumala on ihmisen asettanut, on suhde lähimmäiseen. Jeesus opettaa: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Esimerkiksi koronapandemian hoitoon liittyvien ohjeiden ja rajoitusten noudattaminen avautuu uskon kautta lähimmäisestä huolehtimisena. Uskovaisen luottamus Jumalan johdatukseen maailmanlaajuisessa koettelemuksessa voi olla puhuttelevaa saarnaa uskosta osattomille.
Elämme ajassa, jossa kristillisiä arvoja kyseenalaistetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Puhe ihmisestä Jumalan luomana ja Jumalan kuvana on vierasta monille nykyihmisille. Tieteellisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on evoluution kautta kehittynyt eläinlaji. Tuohon käsitykseen eivät myöskään mahdu Raamatun opetus avioliitosta miehen ja naisen välisenä tai lapsista Jumalan lahjana (Ps. 127:3, Mark. 10:6–8).
Nykyaikaa leimaava keskustelukulttuurin polarisoituminen voi helposti viedä keskustelun myös uskon asioista kärjekkääksi ja vastakohtia hakevaksi. Uskovainen saa lain suojaamana pitää kiinni omista arvoistaan ja puolustaa kristillistä ihmiskäsitystä. On silti tärkeä muistaa Jumalan sanan kehotus: “Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana – silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat” (1. Piet. 3:16).
Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy ajatus perisynnistä, jonka osalliseksi ihminen tuli syntiinlankeemuksessa. Perisynnin turmelema ihminen ei itsessään kykene hyvään toisin kuin laajasti vallalla oleva humanistinen ihmiskäsitys opettaa. Paavali toteaa: “En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (Room. 7:19). Usko Kristuksen sovintotyöhön pelastaa ihmisen. Kun ihminen ottaa vastaan evankeliumin sanoman syntien anteeksisaamisesta, samalla Kristus tulee hänen sydämeensä ja pyhittää epäpyhän Jumalalle kelpaavaksi.
Marjaana Typpö
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys