JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Kääntykää, niin saatte elää

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
30.1.2016 6.30

Juttua muokattu:

1.1. 23:25
2020010123251120160130063000

KUVA: HELI VARTIAINEN

KUVA: HELI VARTIAINEN

Syn­ti on paha asia. Se rik­koo rak­kau­den. Se erot­taa ih­mi­sen Ju­ma­las­ta ja lä­him­mäi­ses­tä.

He­se­kiel kir­joit­taa: ”Jos van­hurs­kas luo­puu van­hurs­kau­des­taan ja te­kee sel­lais­ta mikä on vää­rin, hän kuo­lee vää­rien te­ko­jen­sa täh­den. Hän on teh­nyt sel­lais­ta mikä on vää­rin, ja sik­si hän kuo­lee.” (Hes. 18:26.)

Vaik­ka pro­feet­ta kir­joit­taa näin, Ju­ma­la ei kui­ten­kaan tah­do kos­taa syn­ti­sel­le. Hän tah­too pa­laut­taa ek­sy­neen yh­tey­teen­sä. Her­ral­la on pe­las­tuk­sen oh­jel­ma. Hän aut­taa.

Te­kee­kö Ju­ma­la vää­rin?

Pro­feet­ta He­se­kiel on näh­nyt Is­ra­e­lin kan­san us­kot­to­muu­den. Kir­jan 18. lu­vus­sa hän ku­vaa is­ra­e­li­lais­ten syn­te­jä. Is­ra­e­li­lai­set oli­vat se­koit­ta­neet oi­ke­aan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ym­pä­röi­vien kan­so­jen us­kon­nol­li­sia me­no­ja. Tämä joh­ti epä­ju­ma­lien pal­von­taan, jos­sa osa vil­pit­tö­mäs­ti an­ne­tuis­ta uh­reis­ta oli jou­tu­nut vää­riin kä­siin. Ah­neet ko­ron kis­ko­jat oli­vat ah­dis­tel­leet ve­lal­li­sia ja us­kot­to­muus avi­o­suh­teis­sa oli ai­heut­ta­nut ah­din­koa.

He­se­kiel sa­noo: ”Mikä tei­dän on, is­ra­e­li­lai­set? Tei­dän maas­san­ne ho­e­taan sa­nan­part­ta: – Isät söi­vät raa­ko­ja ry­pä­lei­tä, las­ten ham­pai­ta vih­loo.” (Hes. 18:2.) Tämä lau­se ku­vaa yli su­ku­pol­vien ulot­tu­vaa pa­huu­den vai­ku­tus­ta.

Ju­ma­la vi­has­tui kan­saan­sa. Täs­tä syys­tä He­se­kiel en­nus­taa ran­gais­tus­ta, jos­sa Ju­ma­la aset­taa kan­san­sa tuo­mi­on al­le: ”Kaik­ki ih­mi­set, niin isät kuin po­jat, ovat mi­nun val­las­sa­ni, mi­nun mää­rät­tä­vis­sä­ni, ja kuo­le­ma on vain sen osa­na, joka on syn­tiä teh­nyt.” (Hes. 18:4.) Te­kee­kö Ju­ma­la vää­rin, kun hän va­roit­taa edes­sä ole­vas­ta tuo­mi­os­ta?

Yk­si­lön vai yh­tei­sön syn­ti?

Van­ha tes­ta­ment­ti kir­joit­taa usein Is­ra­e­lis­ta, Ju­ma­lan kan­sas­ta kuin per­soo­nas­ta, jol­ta Ju­ma­la edel­lyt­tää täy­del­lis­tä us­kol­li­suut­ta. Kos­ka Ju­ma­la edel­lyt­ti us­kol­li­suut­ta koko kan­sal­ta, myös yk­si­lön rik­ko­muk­set lu­et­tiin kan­san syyk­si. Jos Ju­ma­lan kan­sa sal­li kes­kuu­des­saan vää­rin­te­ki­jöi­tä, se tuli ko­ko­nai­suu­te­na näis­tä rik­ko­muk­sis­ta osal­li­sek­si. He­se­kiel va­roit­taa Ju­ma­lan tah­don hyl­kää­mi­ses­tä ja sii­tä seu­raa­vis­ta vaa­rois­ta.

Oman vir­heen tun­nis­ta­mi­sen vai­keus

Oman tai yh­tei­sön vir­heen tun­nis­ta­mi­nen on vai­ke­aa. Mon­ta ker­taa saa­tam­me aja­tel­la, et­tä mi­nus­sa tai meis­sä ei ole mi­tään vi­kaa.

Mie­lee­ni nou­see eräs­tä saa­ris­to­lais­per­het­tä koh­dan­nut ta­paus, jos­sa meri toi ran­taan ar­vok­kaan löy­dön. Lain mu­kaan sii­tä oli­si pi­tä­nyt teh­dä il­moi­tus vir­ka­val­lal­le ja li­säk­si mak­saa tul­li. Per­heen si­säl­lä syn­tyi mo­ni­vai­hei­nen kes­kus­te­lu. Lo­pul­ta per­heen­jä­se­net pää­si­vät so­puun ja päät­ti­vät hoi­taa asi­an lain edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Tä­män oi­ke­an pää­tök­sen myö­tä syn­tyi uu­si on­gel­ma, sil­lä per­he ha­lu­si suo­rit­taa tul­lin mak­sa­mi­sen mah­dol­li­sim­man jul­ki­ses­ti. He ha­lu­si­vat osoit­taa eri­no­mai­suut­taan. Vä­hä­va­rai­nen per­he voit­taa var­kau­den hou­ku­tuk­sen, mut­ta sa­mal­la se jou­tuu hen­gel­li­sen yl­pey­den syn­tiin.

Jo­kai­nen voi ker­toa ko­ke­muk­sia ih­mis­ten kes­ki­näi­ses­tä kil­pai­lus­ta, ah­neu­des­ta, ka­teu­des­ta ja yl­pey­des­tä. Myös oman hurs­kau­den osoit­ta­mi­nen on va­li­tet­ta­van yleis­tä, mut­ta oman vir­heen tun­nus­ta­mi­nen ää­rim­mäi­sen vai­ke­aa, jopa mah­do­ton­ta. Rii­ta­ti­lan­tees­sa vi­kaa nä­kyy usein toi­ses­sa.

He­se­kie­lin kir­jan koh­ta he­rät­te­lee kat­so­maan omaa elä­mää Ju­ma­lan sa­nan pei­lis­tä. Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tu oma­tun­to pal­jas­taa sen, mitä ih­mi­nen ei it­se huo­maa tai mitä hän tah­toi­si pei­tel­lä tai vä­hek­syä.

Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men

Ju­ma­la voi syn­nyt­tää kään­ty­mi­sen ha­lun ja an­taa voi­man pa­ran­nuk­sen te­ke­mi­seen. Ju­ma­la ei tah­do kuo­le­maa tai ran­gais­tus­ta edes ras­kaa­seen syn­tiin lan­gen­neel­le, vaik­ka in­hi­mil­li­sen oi­keus­ta­jun mu­kaan tuo­mio voi­si ol­la oi­kein. Her­ral­la on pe­las­tuk­sen oh­jel­ma: ”Kään­ty­kää, pa­lat­kaa.” Luo­pu­muk­sen, van­han elä­män ja kai­ken syn­nin, saa heit­tää pois pa­ran­nuk­ses­sa. Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä syn­nyt­tää uu­den elä­män; se an­taa sy­dä­meen uu­den hen­gen.

Ih­mi­nen ei ky­ke­ne te­ke­mään it­sel­leen uut­ta hen­keä tai sy­dän­tä. Ju­ma­la voi suo­rit­taa puh­dis­tuk­sen: ”Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men ja tei­dän si­sim­pään­ne uu­den hen­gen. Minä otan tei­dän rin­nas­tan­ne ki­vi­sy­dä­men pois ja an­nan ti­lal­le elä­vän sy­dä­men.” (Hes. 36:26.)

He­se­kie­lin Ju­ma­lal­la on tuh­laa­ja­po­jan isän omi­nai­suus: hän ar­mah­taa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi aut­taa pa­ran­nuk­seen ja kään­ty­mi­seen. Se lah­joit­taa lap­seu­den hen­gen.

Juho Kop­pe­roi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Hes. 18:26–32

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1/2016

14.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys