KUVA: H.H.
KUVA: H.H.
Profeetta Jeremia oli hyvin nuori, ehkä parinkymmenen ikäinen pappissuvun vesa Jerusalemin kupeesta Anatotista, kun Jumala kutsui hänet kansojen profeetaksi. Tehtävä ei ollut Jeremian mieleen: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” (Jer. 1:6.)
Jumala oli valintansa tehnyt ennen kuin Jeremia oli syntynyt maailmaan. Jumala rohkaisi Jeremiaa menemään sinne, mihin häntä käsketään ja puhumaan, mitä hänen käsketään puhua: ”älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua” (Jer. 1:8).
Jeremia kuvaa luvun 30 alussa Juudan kansan kärsimystä, joka sitä oli kohdannut ennustusten mukaisesti: ”Kauhun huuto kiirii: rauha on mennyttä, vain pelkoa kaikkialla!” (Jer. 30:5.) Samankaltaisia ennustuksia kuultiin usein Jeremian suusta. Sanat kuulostivat kansan korvissa mielettömiltä.
Jeremia joutui puhumaan kansaansa ja sen johtajia vastaan, kun samaan aikaan useat valeprofeetat olivat puhuvinaan Jumalan suulla päinvastaista sanomaa. Jeremian tehtävää ei helpottanut sekään, että puheet ennustivat menestystä Israelin kansan vihollisille.
Luota Jumalaan
Jeremian aikana Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Jumala käytti kansansa kurittamisessa apuna myös viholliskansan kuningasta. ”Suurella voimallani ja väkevällä kädelläni minä olen luonut sekä maan että ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat. Minulla on valta antaa ne kenelle hyväksi näen. Nyt minä annan teidän maanne palvelijalleni Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle.” (Jer. 27:5–6.)
Jeremian ennustusten ytimessä oli viesti, jossa Israelin kansaa kehotettiin luottamaan omien kykyjensä ja erinäisten liittojen sijaan Jumalaan, jonka kädessä oli myös Juudan kansan vaiheet ja tulevaisuus.
Jeremian kirjan luvussa 30 Jumala lohduttaa israelilaisia ajatuksella pakkosiirtolaisuuden päättymisestä: ”Minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.” (Jer. 30:11.) Jumala ei jättänyt pakkosiirtolaisuuteen vietyä omaisuuskansaansa yksin ja vaille toivoa. Hän rohkaisi ja vahvisti heitä sanallaan: ”Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:10–11.)
Koettelee vaan ei hylkää
Jeremian kirja piirtää meille kuvan Jumalasta, jonka rakkauteen kuuluvat niin yksittäisen ihmisen kuin kokonaisen kansankin kohtaamat koettelemukset. Koettelemukset riisuvat ihmistä itseriittoisuudesta ja omavoimaisuudesta.
Jumalan sanan valossa koettelemukset ovat Jumalan rakkautta, jolla taivaallinen Isä erityisesti vetää meitä lähelleen. Koettelemusten keskellä tätä voi olla hankala ymmärtää ja hyväksyä. Ihmisinä haluaisimme selvitä elämästämme mahdollisimman vähin vaivoin; koettelemuksille ei tunnu löytyvän sopivaa aikaa eikä paikkaa.
Ajallisen elämän koettelemukset saattavat kulkea käsi kädessä uskonelämän koettelemusten kanssa. Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen luottaminen on lujilla, kun edessä on vain mustaa ja yksittäisetkin toivonpilkahdukset tuntuvat hiipuvan. Mieli tekisi käydä oikeutta Jumalan kanssa Jobin tavoin.
Jumala ei kiusaa ja muserra ylivoimaisten taakkojen alle. Jesajan suulla annettu lupaus on aina totta: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42:3.)
Toivo kantaa
Jeremian kirja kertoo meille Jumalan pitkämielisestä ja kärsivällisestä rakkaudesta. Tekstissämme Jumala antoi lupauksen olla kansansa kanssa, pelastaa sen ja varjella sitä. Tämä lupaus koskee jokaista Jumalan lasta nyt ja aina.
Jumalan lapsen huulilla olkoon huokaus taivaallisen Isän puoleen, että hän lisäisi meille uskoa. Uskon kautta saamme luottaa siihen, että kaikissa elämänvaiheissa, myös raskaimpien koettelemusten keskellä, Jumalan ajatukset eivät ole tuhon vaan rauhan ajatuksia. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
Anteeksiantamuksen evankeliumiin turvautuen toivo muuttuu kerran näkemiseksi. Daavidin psalmin sanoin rukoilemme: ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps. 139:23–24.)
P. M.
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: Jer. 29–30
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 11/2015
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys