Kiirastorstain iltana Jeesus piti viimeisen puheen opetuslapsilleen. Jeesuksen jäähyväispuheen keskiössä oli asioista suurin, rakkaus.
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34–35.)
Korintissa oli vaikeaa
Apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Korintin seurakunnalle noin pari vuosikymmentä Jeesuksen jäähyväispuheen jälkeen. Korintin kaupunki sijaitsi kapealla kannaksella, josta oli hyvät yhteydet ympäri Välimerta. Kaupunki olikin merkittävä kauppapaikka antiikin maailmassa. Ajallisen vaurauden lisäksi se tunnettiin myös paheistaan.
Sanomalle Kristuksesta löytyi kuitenkin vastaanottajia Korintista, ja sinne perustettiin seurakunta. Korintin seurakunta oli Paavalin perustamista seurakunnista suurin ja vaikein. Korintin kristittyjen kilvoittelua vaikeuttivat kaupungin tarjoamien houkutusten lisäksi opilliset epäselvyydet ja erimielisyydet. Unohdettiin, mitä Herramme jäähyväisissään oli seuraajiltaan pyytänyt: rakastakaa toisianne.
Seurakunnan vaikeuksien määrästä kertoo sekin, että Paavali kirjoitti sinne useita kirjeitä, joista osa on tallennettu ensimmäiseen ja toiseen Korinttilaiskirjeeseen. Näissä kirjeissä voi nähdä yhteisen teeman: Korintin seurakunnan ohjaaminen vaikeuksien läpi kohti rakkautta.
Agape, Jumalan rakkaus
Rakkaudesta puhutaan paljon ajassamme. Siitä puhuttiin paljon myös Korintissa. Antiikin kreikan kielessä sanalle rakkaus oli useita eri ilmauksia. Kun puhuttiin romanttisesta rakkaudesta, käytettiin sanaa ”eros”, ystävyyssuhteisiin liitettiin sana ”filos” ja kiintymykseen sana ”storge”. Joskus myös sana ”epithymia” on suomennettu rakkaudeksi, vaikka himo kuvaisikin paremmin tätä sanaa.
Raamatussa edellä mainituista rakkauden lajeista ei erikseen juuri puhuta. Raamatun sana rakkaudelle on ”agape”. Se on Jumalan rakkautta, pyyteetöntä, uhrautuvaa ja täydellistä. Sitä rakkautta kuvataan Johanneksen kirjeessä: ”Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10). Tästä rakkaudesta oli Korintin seurakunnassa puutetta. Sen tilalle oli tullut välinpitämättömyys.
Lahjat yhteiseksi rakennukseksi
Korintin seurakunnan jäsenille oli annettu monia lahjoja: tiedon, profetoimisen ja kielillä puhumisen lahjoja. Korintissa arvostettiin erityisen paljon juuri ”ihmisten ja enkelien puhetta”, siis kaunopuheisuutta ja hurmospuhetta. Osa seurakunnan jäsenistä koki huonommuutta ja epävarmuutta näiden lahjojen puuttuessa itseltä.
Paavali rohkaisi näitäkin seurakunnan jäseniä: ”koko ruumis ei voi olla yhtä silmää” (1. Kor. 12:17), eikä kaikkien tarvitse olla varustettuja samoilla lahjoilla. Jokaisella seurakunnan jäsenellä on omat ainutlaatuiset lahjansa. Saamamme lahjat voivat olla armolahjoja, kun ne käytetään Jumalan kunniaksi, lähimmäisten parhaaksi ja seurakunnan rakennukseksi.
Lahjoja oli Korintissa runsaasti ja puhetta riitti, mutta kaikki ne olisivat tyhjää kuminaa ilman rakkautta.
Vajavaisina ajassa
Paavali ylistää rakkautta ja esittää sen ”verrattomasti parempana tienä” (1. Kor. 12:31). Samalla hän myöntää, että jäämme tässä ajassa vielä vajavaisiksi. ”Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä” (1. Kor. 13:12).
Jumalan rakkauden osallisuudessa elämä jatkuu kilvoituksessa. Vanhasta osastamme johtuen rakkaudettomuus, välinpitämättömyys, on lähellä jokaista. Jumalan rakkaus on täydellistä, mutta kristityn teot jäävät vajaiksi. Siksi on tärkeä huomata Jumalan rakkaudesta vielä yksi piirre. Kun ihmisen rakkauden eri muodot kohdistuvat vain kauniiseen, täydelliseen ja hyödylliseen, niin Jumalan rakkaus on toisenlaista.
Jumala rakastaa syntistä, epäonnistuvaa ja epäilevää. Jumalan rakkaudessa ihminen saa olla vanhurskautettu syntinen ja uskoa joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi. Tämä voima auttaa Kristus-ruumiin jäseniä iloitsemaan ja kärsimään yhdessä täällä ajassa (1. Kor. 12:26).
Tuomas Tölli
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 3/2015
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: 1. Kor. 13:13
Kuvituskuva: Annika Myllylahti
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys