JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Suurin on rakkaus

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
15.3.2015 6.04

Juttua muokattu:

1.1. 23:51
2020010123513220150315060400

Kii­ras­tors­tain il­ta­na Jee­sus piti vii­mei­sen pu­heen ope­tus­lap­sil­leen. Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­heen kes­ki­ös­sä oli asi­ois­ta suu­rin, rak­kaus.

”Minä an­nan teil­le uu­den käs­kyn: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne! Niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä, ra­kas­ta­kaa te­kin toi­nen tois­tan­ne. Kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te ra­kas­tat­te toi­si­an­ne.” (Joh. 13:34–35.)

Ko­rin­tis­sa oli vai­ke­aa

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti kir­jeen­sä Ko­rin­tin seu­ra­kun­nal­le noin pari vuo­si­kym­men­tä Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­heen jäl­keen. Ko­rin­tin kau­pun­ki si­jait­si ka­pe­al­la kan­nak­sel­la, jos­ta oli hy­vät yh­tey­det ym­pä­ri Vä­li­mer­ta. Kau­pun­ki oli­kin mer­kit­tä­vä kaup­pa­paik­ka an­tii­kin maa­il­mas­sa. Ajal­li­sen vau­rau­den li­säk­si se tun­net­tiin myös pa­heis­taan.

Sa­no­mal­le Kris­tuk­ses­ta löy­tyi kui­ten­kin vas­taa­not­ta­jia Ko­rin­tis­ta, ja sin­ne pe­rus­tet­tiin seu­ra­kun­ta. Ko­rin­tin seu­ra­kun­ta oli Paa­va­lin pe­rus­ta­mis­ta seu­ra­kun­nis­ta suu­rin ja vai­kein. Ko­rin­tin kris­tit­ty­jen kil­voit­te­lua vai­keut­ti­vat kau­pun­gin tar­jo­a­mien hou­ku­tus­ten li­säk­si opil­li­set epä­sel­vyy­det ja eri­mie­li­syy­det. Unoh­det­tiin, mitä Her­ram­me jää­hy­väi­sis­sään oli seu­raa­jil­taan pyy­tä­nyt: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne.

Seu­ra­kun­nan vai­keuk­sien mää­räs­tä ker­too se­kin, et­tä Paa­va­li kir­joit­ti sin­ne usei­ta kir­jei­tä, jois­ta osa on tal­len­net­tu en­sim­mäi­seen ja toi­seen Ko­rint­ti­lais­kir­jee­seen. Näis­sä kir­jeis­sä voi näh­dä yh­tei­sen tee­man: Ko­rin­tin seu­ra­kun­nan oh­jaa­mi­nen vai­keuk­sien läpi koh­ti rak­kaut­ta.

Aga­pe, Ju­ma­lan rak­kaus

Rak­kau­des­ta pu­hu­taan pal­jon ajas­sam­me. Sii­tä pu­hut­tiin pal­jon myös Ko­rin­tis­sa. An­tii­kin krei­kan kie­les­sä sa­nal­le rak­kaus oli usei­ta eri il­mauk­sia. Kun pu­hut­tiin ro­mant­ti­ses­ta rak­kau­des­ta, käy­tet­tiin sa­naa ”eros”, ys­tä­vyys­suh­tei­siin lii­tet­tiin sana ”fi­los” ja kiin­ty­myk­seen sana ”stor­ge”. Jos­kus myös sana ”epit­hy­mia” on suo­men­net­tu rak­kau­dek­si, vaik­ka himo ku­vai­si­kin pa­rem­min tätä sa­naa.

Raa­ma­tus­sa edel­lä mai­ni­tuis­ta rak­kau­den la­jeis­ta ei erik­seen juu­ri pu­hu­ta. Raa­ma­tun sana rak­kau­del­le on ”aga­pe”. Se on Ju­ma­lan rak­kaut­ta, pyy­tee­tön­tä, uh­rau­tu­vaa ja täy­del­lis­tä. Sitä rak­kaut­ta ku­va­taan Jo­han­nek­sen kir­jees­sä: ”Sii­nä on rak­kaus -- ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si” (1. Joh. 4:10). Täs­tä rak­kau­des­ta oli Ko­rin­tin seu­ra­kun­nas­sa puu­tet­ta. Sen ti­lal­le oli tul­lut vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys.

Lah­jat yh­tei­sek­si ra­ken­nuk­sek­si

Ko­rin­tin seu­ra­kun­nan jä­se­nil­le oli an­net­tu mo­nia lah­jo­ja: tie­don, pro­fe­toi­mi­sen ja kie­lil­lä pu­hu­mi­sen lah­jo­ja. Ko­rin­tis­sa ar­vos­tet­tiin eri­tyi­sen pal­jon juu­ri ”ih­mis­ten ja en­ke­lien pu­het­ta”, siis kau­no­pu­hei­suut­ta ja hur­mos­pu­het­ta. Osa seu­ra­kun­nan jä­se­nis­tä koki huo­nom­muut­ta ja epä­var­muut­ta näi­den lah­jo­jen puut­tu­es­sa it­sel­tä.

Paa­va­li roh­kai­si näi­tä­kin seu­ra­kun­nan jä­se­niä: ”koko ruu­mis ei voi ol­la yh­tä sil­mää” (1. Kor. 12:17), ei­kä kaik­kien tar­vit­se ol­la va­rus­tet­tu­ja sa­moil­la lah­joil­la. Jo­kai­sel­la seu­ra­kun­nan jä­se­nel­lä on omat ai­nut­laa­tui­set lah­jan­sa. Saa­mam­me lah­jat voi­vat ol­la ar­mo­lah­jo­ja, kun ne käy­te­tään Ju­ma­lan kun­ni­ak­si, lä­him­mäis­ten par­haak­si ja seu­ra­kun­nan ra­ken­nuk­sek­si.

Lah­jo­ja oli Ko­rin­tis­sa run­saas­ti ja pu­het­ta riit­ti, mut­ta kaik­ki ne oli­si­vat tyh­jää ku­mi­naa il­man rak­kaut­ta.

Va­ja­vai­si­na ajas­sa

Paa­va­li ylis­tää rak­kaut­ta ja esit­tää sen ”ver­rat­to­mas­ti pa­rem­pa­na tie­nä” (1. Kor. 12:31). Sa­mal­la hän myön­tää, et­tä jääm­me täs­sä ajas­sa vie­lä va­ja­vai­sik­si. ”Nyt tie­to­ni on vie­lä va­ja­vais­ta, mut­ta ker­ran se on täy­del­lis­tä” (1. Kor. 13:12).

Ju­ma­lan rak­kau­den osal­li­suu­des­sa elä­mä jat­kuu kil­voi­tuk­ses­sa. Van­has­ta osas­tam­me joh­tu­en rak­kau­det­to­muus, vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys, on lä­hel­lä jo­kais­ta. Ju­ma­lan rak­kaus on täy­del­lis­tä, mut­ta kris­ti­tyn teot jää­vät va­jaik­si. Sik­si on tär­keä huo­ma­ta Ju­ma­lan rak­kau­des­ta vie­lä yk­si piir­re. Kun ih­mi­sen rak­kau­den eri muo­dot koh­dis­tu­vat vain kau­nii­seen, täy­del­li­seen ja hyö­dyl­li­seen, niin Ju­ma­lan rak­kaus on toi­sen­lais­ta.

Ju­ma­la ra­kas­taa syn­tis­tä, epä­on­nis­tu­vaa ja epäi­le­vää. Ju­ma­lan rak­kau­des­sa ih­mi­nen saa ol­la van­hurs­kau­tet­tu syn­ti­nen ja us­koa joka päi­vä kaik­ki syn­nit run­sain mää­rin an­teek­si. Tämä voi­ma aut­taa Kris­tus-ruu­miin jä­se­niä iloit­se­maan ja kär­si­mään yh­des­sä tääl­lä ajas­sa (1. Kor. 12:26).

Tuo­mas Töl­li

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 3/2015

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Kor. 13:13

Ku­vi­tus­ku­va: An­ni­ka Myl­ly­lah­ti

14.12.2024

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr. 10:36

Viikon kysymys