Miika oli Juudan profeettoja, joka eli Jesajan aikalaisena 700-luvun loppupuolella ennen Jeesuksen syntymää. Muiden varhaisten profeettojen tavoin hän nuhteli kansaansa synnistä, varoitti Jumalan ankarasta tuomiosta ja tulevasta rangaistuksesta. Profeetta toimi Jumalan suuna.
Miikan kirjan alussa on selkeä ilmoitus tehtävän antajasta: ”Tämä on Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä – – se mitä hän näki” (1:1).
Luopumuksesta seuraavasta tuomiosta, Baabelin pakkosiirtolaisuudesta, on vavahduttava ennustus: ”Tytär Siion, niinkuin synnyttäjä, sinun on lähdettävä ulos kaupungista ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti” (4:10). Siveellisen rappeutumisen seurauksena lupauksen kansaa oli kohtaava Jumalan kuritus ja koettelemuksen aika.
Sinun keskuudestasi nousee hallitsija
Neljännen luvun alussa on rohkaiseva lupaus tulevasta rauhan valtakunnasta: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.” Jesaja, jota on luonnehdittu profeettojen kuninkaaksikin, antaa saman ilmoituksen tulevasta: ”Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.” (Jes. 2:2.)
Oikean, uskollisen profeetan kutsumuksena oli julistaa Jumalan tahtoa omana aikanaan ja ilmoittaa Jumalan tulevia tekoja maailman päättymiseen asti.
Tekstimme alussa Miika viittaa Betlehemin seutuun, Efrataan, josta on tuleva hallitsija Israelissa. Tämän hallitsijan alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. Profeetta katselee Kristusta, joka tuli ihmiseksi ensimmäisenä jouluyönä. Evankelistat Matteus ja Johannes vahvistavat tämän ennustuksen. Johannes ilmaisee sen näin: ”Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista” (Joh. 7:42).
Muutamissa raamatunkohdissa Jeesusta sanotaan Daavidin pojaksi. Matteuksen evankeliumissa tämä nimitys toistuu. Kun Jeesus ennen kärsimistään ratsasti Jerusalemiin, ihmisjoukko huusi: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 21:9.) Miikan vuosisatojen takainen ennustus tulevasta hallitsijasta toteutui.
Totinen ihminen totisesta ihmisestä
Kristus oli Jumalan Poika, mutta myös totinen ihminen. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten vertaiseksi. Hänen synnitön sikiämisensä Pyhästä Hengestä on jumalallinen salaisuus, jonka ymmärrämme vain uskon kautta. Nasaretilainen neitsyt Maria tuli Jumalan Pojan äidiksi.
Lasta odottavan naisen sulhanen sai koettelemukseensa Jumalan ilmoituksen: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:20–21.) Miikan ennustuksen mukaan esiin astui hän, joka on kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa (5:3).
Joosef otti tämän ihmeellisen ilmoituksen uskolla vastaan. Lapsen syntymän jälkeen hän myös toimi näin. Nimenanto oli samalla laillistamistoimi, jolla Jeesus liitettiin Joosefin daavidilaisen suvun täysivaltaiseksi jäseneksi. Siksi Jeesusta nimitettiin Daavidin pojaksi.
Matteuksen evankeliumin alussa oleva Jeesuksen sukuluettelo avaa osaltaan hänestä annettuja profeetallisia ennustuksia. Tunnetuimpia lienee Jesajan jouluprofetia, jossa kuvataan versoa, joka puhkeaa Iisain kannosta (Jes. 11:1). Beetlehemiläinen Iisai eli Jesse oli Daavidin isä.
Vielä varhaisempi ennustus liittyy patriarkka Jaakobin neljänteen poikaan Juudaan. Hänen nimeensä perustui tulevan kuningaskunnan nimi, ja Juudan heimo oli kuningas Daavidin aikana tärkein Israelin kahdestatoista heimosta.
Kun aika oli täyttynyt, tästä heimosta ilmestyi Messias. Kun ikääntynyt patriarkka Jaakob kuolinvuoteellaan Egyptissä hyvästeli poikiaan, hän sanoi Juudalle näin: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta, eikä käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.” (1. Moos. 49:10.) Hengen kautta Jaakob katseli tulevaa; hän katsoi Sankaria, Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin.
Miikan mukaan Kristuksen alkuperä on iankaikkisista ajoista. Hän oli, hän on ja hän on myös kerran tuleva. Apostoli Johannes kirjoittaa ajan päättyessä tapahtuvasta Herran toisesta tulemuksesta: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa” (llm. 1:7).
Pentti Saulio
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: Miika 5:1–4
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 12/2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys