Luterilaisten kirkkojen piirissä 31.10.2016–5.11.2017 vietetty uskonpuhdistuksen merkkivuosi sai jonkin verran näkyvyyttä maamme tiedotusvälineissä. Jutuissa tarkasteltiin varsin usein sitä, mitä luterilaisuus on merkinnyt suomalaiselle kulttuurille.
Luterilaisuuden voi nähdä vaikuttaneen esimerkiksi suomalaiseen koulujärjestelmään ja työelämään sekä hyvinvointivaltion syntymiseen. Tätä merkittävämpää on kuitenkin se, millä tavalla uskonpuhdistus vaikutti suomalaisten uskoon ja mitä se antoi yksittäisen ihmisen uskonelämälle.
Uskonpuhdistuksen pääperiaate on, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Ihminen ei voi tehdä pelastumisensa eteen mitään, vaan on täysin riippuvainen Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta.
Luterilaisuuteen kuuluu näkemys, että jokainen ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena täysin perisynnin turmelema. Hänessä itsessään ei ole minkäänlaista Jumalan pelkoa tai rakkautta Jumalaan, ei edes kaipausta Jumalan puoleen.
Jumala sen sijaan rakastaa ihmistä niin paljon, että lahjoittaa Poikansa sovintotyön tähden jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle ihmiselle uskon lahjan ja kutsuu epäuskoon joutunutta parannuksen kautta takaisin valtakuntaansa.
Jumala vanhurskauttaa ihmisen – eli tekee taivaskelpoiseksi – yksin Kristuksen ansion tähden. Luterilaisiin tunnustuskirjoihin sisältyvä Yksimielisyyden ohje toteaa, että ”Jumala sulasta armosta antaa meille synnin anteeksi vaatimatta meiltä mitään edeltävää, samanaikaista tai myöhempää suoritusta, ansiota tai arvollisuutta.”
Käsitellessään uskonvanhurskautta Yksimielisyyden ohje lainaa Martti Lutherin sanoja: ”Mikäli tämä ainoa opinkohta varjellaan puhtaana, varjeltuu koko kristikunta puhtaana ja yksimielisenä, ilman lahkoja”.
Elävä usko saa ihmisessä aikaan hyviä tekoja, mutta ne eivät ole uskon edellytys, vaan sen hedelmiä (Gal. 5:22). Uskolla vastaanotettava syntien anteeksiantamuksen lahja on niin suuri, että se synnyttää kiitollisuuden ja rakkauden Jumalaa kohtaan ja vaikuttaa rakkauden lähimmäisiin.
Pekka Aittakumpu
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 22.11.2017
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys