JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Viisaus rakentaa rauhaa ja rakkautta

Matkaevääksi
8.5.2024 10.00

Juttua muokattu:

8.5. 09:53
2024050809535020240508100000

A.-L.S.

A.-L.S.

Ris­to Ala­kärp­pä

Mil­lai­nen on vii­sas ih­mi­nen? Mo­nien mei­dän mie­les­tä hä­nen ei tar­vit­se ol­la huip­pu­ä­ly­käs, vaan en­nem­min­kin sel­lai­nen, jol­la on sy­dän pai­kal­laan. Vii­sas ih­mi­nen ei vält­tä­mät­tä edes tie­dos­ta ole­van­sa vii­sas; vii­saus vain il­me­nee hä­nes­sä Ju­ma­lan lah­ja­na.

Vii­saut­ta on mo­nen­lais­ta, mut­ta ai­na sii­hen näyt­tää liit­ty­vän elä­män­ko­ke­mus ja nöy­ryys.

Olen ha­vain­nut, et­tä ul­koi­ses­ti hy­vin­kin vaa­ti­mat­to­mas­sa roo­lis­sa elä­vä yk­sit­täi­nen us­ko­vai­nen ih­mi­nen voi hen­gel­li­ses­ti ol­la hy­vin vii­sas. Mo­ni­pol­vi­sen päät­te­lyn si­jaan hä­nen ym­mär­ryk­sen­sä on usein rau­hal­lis­ta nä­ke­mis­tä. Hän on saa­nut nöyr­tyä elä­män ja Ju­ma­lan kou­lus­sa. Sa­nan­las­ku­jen mu­kai­ses­ti hän ei ole jät­tä­nyt elä­mään­sä oman ym­mär­ryk­sen va­raan, vaan tur­van­nut Her­raan, joka on vii­toit­ta­nut hä­nel­le oi­ke­an tien (Sa­nanl. 3:5–6).

Ky­sy­mys sii­tä, mil­lai­nen on vii­sas ih­mi­nen, on mie­len­kiin­toi­nen, mut­ta eh­kä hie­man ihan­teel­li­nen ja ih­mis­kes­kei­nen ky­sy­mys. Pa­rem­pi lie­nee – eri­tyi­ses­ti us­ko­mi­sen asi­as­sa – vain tun­nus­taa oma syn­ti­syy­tem­me ja et­siä ja pyy­tää vii­saut­ta yl­hääl­tä.

Voim­me pi­tää nuor­ta ku­nin­gas Sa­lo­moa esi­merk­ki­nä. Hän pyy­si Ju­ma­lal­ta ajal­li­sen me­nes­tyk­sen si­jaan ym­mär­rys­tä hal­li­ta oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja erot­taa hyvä pa­has­ta (1. Kun. 3:9). Yl­hääl­tä ja Ju­ma­lan sa­nan tun­te­mi­ses­ta tu­le­vaa vii­saut­ta kan­nat­taa et­siä. Se on usein sel­lais­ta, et­tä se ei edes he­rä­tä ka­teut­ta, vaan sii­tä on iloa koko Ju­ma­lan seu­ra­kun­nal­le.

Vii­saus ra­ken­taa rau­haa ja rak­kaut­ta. Sen ää­rel­lä elää nöy­ryys ja ru­kouk­sen mie­li. Sy­vim­mäl­tään hen­gel­li­nen vii­saus on sitä, mitä Kris­tus on ja mitä hän lah­joit­taa meil­le – on­han Ju­ma­la hä­net an­ta­nut meil­le vii­sau­dek­si (1. Kor. 1:30).

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti van­ki­las­sa ol­les­saan kir­jeen ra­kas­ta­mal­leen Efe­son seu­ra­kun­nal­le. Kir­je on ih­meel­li­nen. Se on täyn­nä sy­väl­lis­tä ar­mon op­pia, uu­den elä­män voi­maa ja ylös­nou­se­muk­sen toi­voa. Kir­jees­sä ki­tey­tyy ää­rim­mäi­sen rik­kaal­la ta­val­la niin us­kon ja elä­män kuin Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan yh­teys. Apos­to­li, Py­hän Hen­gen an­ta­mal­la vii­sau­del­la, ku­too kir­jees­sään kai­ken Kris­tuk­sen ar­mo­työn pe­rus­tal­le. Kaik­ki, mikä on tai­vaas­sa ja maan pääl­lä, on Kris­tuk­ses­sa yh­dis­tet­ty yh­dek­si (Ef. 1:10). Ver­rat­tain ly­hyt­tä efe­so­lais­kir­jet­tä kan­nat­taa kyl­lä lu­kea use­aan ker­taan.

Efe­so­lais­kir­jeen en­sim­mäi­ses­sä lu­vus­sa apos­to­li ru­koi­lee kir­jeen vas­taa­not­ta­jien puo­les­ta. Tä­män ru­kouk­sen koh­teek­si saam­me myös it­se aset­tua: ”Minä ru­koi­len, et­tä Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen Ju­ma­la, kirk­kau­den Isä, an­tai­si teil­le vii­sau­den ja nä­ke­mi­sen hen­gen, niin et­tä op­pi­sit­te tun­te­maan hä­net, ja et­tä hän va­lai­si­si tei­dän si­säi­set sil­män­ne nä­ke­mään, mil­lai­seen toi­voon hän on mei­dät kut­su­nut, mi­ten ää­ret­tö­män rik­kaan pe­rin­tö­o­san hän an­taa meil­le py­hien jou­kos­sa ja mi­ten mit­taa­ma­ton on hä­nen voi­man­sa, joka vai­kut­taa meis­sä us­ko­vis­sa. Se on sama vä­ke­vä voi­ma, jota hän osoit­ti he­rät­tä­es­sään Kris­tuk­sen kuol­leis­ta ja aset­ta­es­saan hä­net is­tu­maan oi­ke­al­le puo­lel­leen tai­vaas­sa.” (Ef. 1:17–20.)

14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys