SRK:n kuva-arkisto
SRK:n kuva-arkisto
Markku Kanniainen
Autolla ajellessa tulee kuunneltua radion keskusteluohjelmia. Kuuntelin äsken erään menneinä vuosikymmeninä kansalaisille tutuksi tulleen radiopsykologin haastattelua. Hän pohti, miten meillä jokaisella on oma minä ja miten elämän rikkaus syntyy siitä, kun oma minuus kohtaa toisen ihmisen ja syntyy ”me”.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Viime aikoina on julkisessa keskustelussa kannettu huolta ihmisten välisen yhteyden ohenemisesta. Korona-aika ja sosiaalinen media on koettu osasyyllisiksi.
Yhteyden katoaminen on usein lisännyt ihmisten henkistä kuormitusta. Lähimmäisillä on tärkeä merkitys elämässä niin ilon tuojina kuin kuormien kantajina. Apostoli Paavalikin neuvoi aikanaan galatalaisia: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain” (Gal. 6:2).
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan kaipaamme yhteyttä myös Luojaamme, Jumalaan. Hänen puoleensa ovat ihmiset huutaneet hätänsä ja itkeneet itkunsa. Hänelle he ovat myös tuoneet kiitoksensa, kun hän on auttanut. Raamatussa hienoja kuvauksia tästä ovat esimerkiksi Hannan, Marian, Sakariaan ja Simeonin kiitosvirret. Ihmeellisellä tavalla niihin kaikkiin liittyy lapsen syntymisen tuoma ilo.
Vanhan testamentin Hanna oli pitkään kärsinyt lapsettomuudesta, mikä hänen kulttuuripiirissään tarkoitti suurta häpeää. Temppelissä hän tyhjentää tuskansa ja ahdistuksensa rukoukseen. Rukoillessaan Hanna lupaa, että jos Jumala suo hänelle poikalapsen, hän antaisi lapsen Herralle koko tämän elämän ajaksi.
Jumala kuuli Hannan rukouksen ja antoi hänelle Samuelin. Hannan kiitosvirsi on tilanteesta, jossa Samuel on muutaman vuoden ikäinen äitinsä rinnalta vieroitettu lapsi. Hanna on juuri jättänyt hänet Herran temppeliin pappi-Eelin kasvatettavaksi.
Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se vahvistaa uskoa ja tuo luottamusta siihen, että Jumala voi auttaa. Omin voimin ei kukaan menesty, vaan kuten Hanna ylistää: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.” (1. Sam. 2:6–7.)
Tällaisen Jumalan turvasta ihminen saa elämäänsä ilon. Hänen läsnäolonsa tuo rikkauden myös ihmisten väliseen kanssakäymiseen elämässä. Syvimmillään tämä turva ja ilo tulee todeksi Jumalan omassa pojassa Jeesuksessa Kristuksessa, josta iloitsivat Maria, Sakarias ja Simeon. Jeesuksessa, hänen kärsimystiessään ja ylösnousemisessaan meillekin avataan ikuisen elämän tie ja perintöosa taivaan kodissa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys