Mikko Pisilä
Ajatus viimeisestä tuomiosta on ihmiskunnalle vanha tuttu. Harva meistä on välttynyt pohtimasta sitä sydämessään, mielessään ja omassatunnossaan. Erilaisissa kohtaamisissa ja keskusteluissa törmäämme moniin käsityksiin viimeisen tuomion toteutumisesta. Jotkut kieltävät koko ajatuksen, toiset arvaavat lopputuloksen jo ennalta ja kolmannet miettivät omaa tai läheisensä kohtaloa.
Salattu Jumala on ilmoittanut meille itsensä sanassaan (Jes. 45:15, 21). Kaikkiin pohdintoihimme emme saa vastausta, mutta Hengen antamalla viisaudella voimme ymmärtää sen, mikä on meille tarpeen (2. Tim. 3:15). Raamatun sana auttaa meitä erottamaan oikean ja väärän omassatunnossamme. Samalla Raamattu kertoo Jumalan tuomiosta ja armosta monilla kertomuksilla ja esimerkeillä. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan rakkaus pelastaa ne, jotka suostuvat sen kohteiksi.
Jumala puhuttelee meitä myös luomakunnassa, elämänkohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Kun ihmisen luottamus omiin voimiinsa sortuu, hän tarvitsee pelastajaa. Jeesus on pelastaja, jonka Jumala on lähettänyt kansalleen ja koko maailmalle. Raamattu kertoo, kuinka hän auttoi vaivaisia ja hädänalaisia ihmisiä monin tavoin (Luuk. 5:24). Suurimpana lahjana hän lupasi heille syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän (Joh. 10:28). Tämä lupaus ja lahja on voimassa maailman loppuun asti (Matt. 24:14).
Pelastava usko kohdistuu yhteen Jumalaan ja ilmenee rakkautena häneen. ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” (5. Moos. 6:4–5.) Jeesus varoitti vääristä profeetoista, jotka toimivat Jumalan nimessä, mutta vastoin hänen tahtoaan (Matt. 7:15–20, 24:11). Vain yksi usko ja yksi evankeliumi johtaa ikuiseen elämään (Gal. 1:8, Ef. 4:3–6).
Inhimillinen ymmärrys tuomitsee pelastavan sanoman ristiinnaulitusta Kristuksesta rienaukseksi ja hulluudeksi (1. Kor. 1:23). Jumalan viisaus tekee työtään tyhmien ja halveksittujen keskuudessa (1. Kor. 3:18). ”Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista - - Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen mikä on jotakin.” (1. Kor. 1:26, 28.) Näitä vähäpätöisiä kutsutaan Danielin kirjassa Korkeimman pyhien kansaksi (Dan. 7:27).
Danielin kirjan näyt pohjustavat keskeisesti Uuden testamentin opetusta lopun ajasta. Viimeinen tuomio kuvataan ytimekkäästi: ”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.” (Dan. 12:2). Korkeimman pyhien kansalle tuomion hetki merkitsee lopullista vapautusta: ”Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.” (Dan. 12:1).
Tähän kansaan liitetään yhä ihmisiä, jotka avaavat korvansa ja sydämensä evankeliumin saarnalle. Kristuksen ansion tähden hänen omillaan on nimi elämän kirjassa taivaassa. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys