Mika Aik­ki­la

En­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan Jee­sus an­toi lu­pauk­sen Py­häs­tä Hen­ges­tä, joka oli tu­le­va op­paak­si us­ko­vais­ten kes­kel­le (Joh. 14:16–17). Pyhä Hen­ki on tä­nä­kin päi­vä­nä us­ko­vais­ten ih­mis­ten kes­kel­lä, kaik­kien tu­ke­na ja op­paa­na. Hen­ken­sä kaut­ta Jee­sus on yhä mei­dän kes­kel­läm­me.

Ga­la­ta­lais­kir­jees­sä Paa­va­li pu­huu hen­gen he­del­mis­tä, joi­ta oi­kea us­ko saa ai­kaan. Hen­gen he­del­miä ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä (Gal. 5:22–23). Us­kon kaut­ta us­ko­vai­nen saa sy­dä­meen­sä Py­hän Hen­gen, ja us­ko nä­kyy ulos­päin hen­gen he­del­mi­nä. Us­ko ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus syn­nyt­tää ha­lun pal­vel­la toi­sia, eli se syn­nyt­tää hen­gen he­del­miä.

Ai­kai­sem­min sa­mas­sa kir­jees­sä Paa­va­li mai­nit­see li­han ai­kaan­saan­nok­set, joi­ta ovat esi­mer­kik­si si­veet­tö­myys, vi­ha­mie­li­syys, rii­dat tai ka­teus (Gal. 5:19–21). Paa­va­li neu­voo: ”An­ta­kaa Hen­gen oh­ja­ta elä­mään­ne, niin et­te to­teu­ta li­han­ne, oman it­sek­kään luon­ton­ne ha­lu­ja” (Gal. 5:16).

Li­han puo­lel­ta heik­koi­na voi kui­ten­kin huo­ma­ta, et­tei ky­ke­ne hy­vään, vaik­ka ha­lu­ai­si. Omal­ta puo­lel­taan tun­tee tai­ta­mat­to­muut­ta, ei voi kers­kua on­nis­tu­mi­sil­la ja hy­vil­lä töil­lään, vaan kaik­ki ovat va­ja­vai­sia. Paa­va­lin ta­voin voi to­de­ta, et­tä ”en tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do (Room 7:19).” Mo­nes­ti huo­maa te­ke­vän­sä li­han töi­tä, ei­kä Hen­gen joh­dat­ta­ma­na hy­viä he­del­miä, hy­viä te­ko­ja.

Hen­gen he­del­mis­tä Paa­va­li mai­nit­see en­sim­mäi­se­nä rak­kau­den. Jee­sus opet­ti ih­mi­sil­le, et­tä rak­kau­den käs­ky on suu­rin käs­ky. Hän tii­vis­ti lain rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn (Matt. 22:37–39): ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.” Jee­sus toi­mi näin kaik­kia ih­mi­siä koh­taan; hän on pa­ras opet­ta­ja ja esi­merk­ki hen­gen he­del­mis­tä.

Hy­vät työt ei­vät ker­ry­tä an­si­o­ta, vaan ovat vain us­kon ai­kaan­saan­nok­sia. Paa­va­li opet­taa van­hurs­kau­den tu­le­van yk­sin us­kos­ta, il­man hy­viä te­ko­ja. Vaik­ka hy­viä töi­tä ei teh­dä­kään an­sai­tak­seen au­tuut­ta, us­kon kaut­ta voi ym­mär­tää myös Jee­suk­sen ope­tuk­sen, kuin­ka he­del­mis­tään puu tun­ne­taan. ”Jos puu on hyvä, sen he­del­mä­kin on hyvä, mut­ta jos puu on huo­no, sen he­del­mä­kin on huo­no. He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan.” (Matt. 12:33.) Sama aja­tus pä­tee mei­dän­kin ai­ka­nam­me.