Juha Humalajoki
Juha Humalajoki
Taisto Määttä
Ihmisellä voi olla elämässä hetkiä, jolloin kaikki näyttää olevan hyvin. Terveys on hyvä, työ tai opiskelu sujuu, ystäviä on ympärillä ja tulevaisuus tuntuu turvalliselta. Elämä hymyilee.
Juuri silloin uskon lahja voi huomaamatta hämärtyä. Tarvitsenko Jumalaa enää samalla tavalla kuin ennen? Sydän voi käydä haaleaksi ja penseäksi, muuttua välinpitämättömäksi, kadottaa innostuksensa ja hiljalleen etääntyä Jumalasta.
Jumala lähestyy ihmistä sanansa kautta, kohtaa ihmisen Raamatun, saarnan ja evankeliumin välityksellä. Tämä sanoma kutsuu ihmistä parannukseen, tarjoaa anteeksiantoa. Se on väylä kokea Jumalan läsnäolo ja hoito. Jeesus itse lähestyi Laodikean seurakunnan enkeliä: ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku” (Ilm. 3:14).
Haaleus ei ole äänekästä kapinaa. Se saattaa näkyä siten, ettei Jumalan sana enää kosketa, tulee toimeen ilman Jumalaa, rukous on ehkä jäänyt kiireen alle ja sydän täyttyy muista äänistä ja mielestämme tärkeämmistä asioista. Huomaammeko elämässämme näitä asioita, jotka vievät meitä vähitellen kauemmaksi Jumalasta? Raamattu varoittaa tästä lempeästi, mutta samalla vakavasti: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!” (Ilm. 3:15.)
Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnan enkelille osoitettu kirje pysäyttää yhä. Ulkoisesti kaikki näytti seurakunnassa olevan hyvin. Juuri siksi Jeesuksen sanat osuivat: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään” (Ilm. 3:15). Hän ei puhu ajallisesta omaisuudesta, vaan sydämen tilasta. Todellinen rikkaus löytyy siitä, että saa tuntea Jumalan armon ja syntien anteeksiantamuksen. Siksi Jeesuksen kutsu on yhä sama: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).
Jeesus näkee ihmisen sydämeen. Hän paljastaa todellisen köyhyyden. Vasta silloin, kun ihminen tunnustaa tarvitsevansa Jumalaa, hän voi vastaanottaa sen rikkauden, jonka Jumala haluaa antaa: armon, anteeksiantamuksen ja uuden elämän. Jumala tahtoo tälläkin ajalla olla rakkaudessaan lähestymässä ihmistä, joka turvautuu omiin tekoihin ja ansioihin. Raamatussa tuodaan esille se, mistä kaikki hyvä kumpuaa elämäämme: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä” (Jaak. 1:17).
On kuitenkin lohdullista, ettei Raamattu kaunistele uskovankaan elämää. Uskovainenkin voi olla väsynyt, kylmä ja innottoman tuntuinen. Toivottavasti tie ei vie silloin pois Jumalan luota, vaan lähemmäs häntä. Tärkeää on lähteä sanankuuloon ja uskonystävien yhteyteen. Usko on Jumalan lahja, ja lahjaa hoidetaan rakkaudella, yhdessä kulkien.
Laodikean seurakunnan enkelin Jeesukselta saaman sanoman ehkä koskettavin sävy on rakkaus: ”Kaikkia, joita rakastan, minä nuhtelen ja kuritan” (Ilm. 3:19). Jumala ei nuhtele hylätäkseen, vaan siksi, että välittää. Hänen kutsunsa on lempeä: luovu penseydestä, tee parannus ja palaa elävään yhteyteen hänen kanssaan. Jeesus antoi omilleen tehtävän viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin ja kehottaa parannukseen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys