Anu Tofferi
Anu Tofferi
Petri Lukka
Ihmisen elämässä voi olla aikoja, jolloin kaikki sujuu hyvin: on terveyttä, ystäviä, töitä ja tulevaisuuden suunnitelmat selvillä. Tällöin saattaa uskomisen lahja himmentyä ja on vaarana tulla penseäksi uskossa.
Penseä sieluntila on haluton, välinpitämätön ja innoton. Huomaanko huonon taustamusiikin tai muutoksia ajattelussani tai siinä, mitä katselen netistä? Vievätkö nämä minua kauemmaksi Jumalasta?
Raamattu varoittaa penseydestä: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!” (Ilm. 3:15.) Uskovainenkin voi tuntea itsensä innottomaksi ja kylmäksi. Silloin on tärkeää päästä Jumalan sanan kuuloon ja lähelle uskonystäviä.
Usko on Jumalan lahjaa. Se kannattaa pitää kirkkaana ja hoitaa sitä käymällä Jumalan sanan kuulossa! Jos ei kuule Jumalan sanaa ja tapaa rakkaita uskonystäviä, tulee ennen pitkää välinpitämättömäksi ja usko laimenee.
On tärkeä juurruttaa lapset Jumalan valtakunnan hoitoon ja rakkauteen käyttämällä heitä Jumalan sanan kuulossa, päiväkerhoissa, pyhäkouluissa ja raamattuluokissa? Uskovaiselle nuorelle on tärkeää uudella paikkakunnalla löytää polku Jumalan sanan kuuloon ja uskonystävien seuraan. Vanhemmat voivat näyttää tuon polun nuorelle, kun vievät hänen muuttokuormaansa uudelle opiskelupaikkakunnalle.
Ystäväni jo perille päässeellä isällä oli lahja puhutella ja kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Hänellä oli tapana muistaa vanhoja ihmisiä ja puhutella heitä rakkaudella. Keskusteluissa hänelle oli tärkeää ottaa esille uskomisen asia: ”Se kun Jumalan armo kuuluu meille kaikille. Nyt ois mahollisuus uskoa syntisenä kaikki anteeksi. Se on mahoton tilanne, kun ihmisellä on pitkään iankkisuuteen lähtö edessä. Me kun oomme kaikki syntisiä. Ois tärkeää, että sinäkin käsittäsit parannuksen armon. Se ei tarvi kuin yksinkertaisesti uskoa.”
Kun ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hän pääsee Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Tämä usko synnyttää toivon ja luottamuksen. Se johdattaa kerran taivaan kotiin.
Emme voi olla välinpitämättömiä tämän ajan ilmiötä kohtaan. Helposti ajatellaan, että mitäpä se minulle kuuluu ja eikö jokainen saa olla ja toimia niin kuin itse haluaa. Uskovaisen tehtävä on olla valona ja suolana tässäkin ajassa. ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” (Matt. 5:13, 14.)
Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Tehtävänä on myös rakentaa yhteiskuntaa ja kirkkoa siihen suuntaan, että tulevatkin sukupolvet voisivat vapaasti uskoa turvallisessa maassa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys