Juha Ai­ras

Pie­ta­ri oli van­ki­las­sa odot­ta­mas­sa oi­keu­den ko­koon­tu­mis­ta. Is­tun­toa edel­tä­vä­nä yö­nä hän koh­ta­si en­ke­lin, joka aut­toi Pie­ta­rin var­ti­oi­den ohi ja sul­je­tun por­tin kaut­ta va­pau­teen. En­ke­lin ka­dot­tua Pie­ta­ri ym­mär­si, et­tä Her­ra lä­het­ti en­ke­lin­sä pe­las­ta­maan hä­net van­ki­las­ta ja tuo­mi­ol­ta.

Olet­ko sinä koh­dan­nut en­ke­lei­tä? Raa­mat­tu pu­huu mo­nen­lai­sis­ta en­ke­leis­tä. ”Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn var­jel­la si­nua, mis­sä iki­nä kul­jet, ja he kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen” (Ps. 91:11). Aja­tus omas­ta suo­je­lu­sen­ke­lis­tä tun­tuu tur­val­li­sel­ta. Ker­ran läh­dim­me sis­ko­ni kans­sa kä­ve­lyl­le. Olim­me jo kul­ke­neet pois ko­ti­ka­dul­tam­me, ja ym­pä­ril­läm­me ole­vat ta­lot näyt­ti­vät ou­doil­ta. Aloi­tin lau­lun: ”Maan kor­ves­sa kul­ke­vi lap­so­sen tie”. Tai­val hel­pot­tui heti. Tun­sin, kuin­ka vie­rel­lä­ni kä­ve­li oma suo­je­lu­sen­ke­li­ni; mi­nul­la ei ol­lut enää mi­tään hä­tää.

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä ke­ho­te­taan ot­ta­maan vie­rai­ta vas­taan ko­tei­him­me: ”Äl­kää unoh­ta­ko osoit­taa vie­raan­va­rai­suut­ta, sil­lä jot­kut ovat yö­si­jan an­ta­es­saan tul­leet ma­joit­ta­neek­si en­ke­lei­tä” (Hepr. 13:2). Vuo­si­kym­me­niä sit­ten naa­pu­rim­me Mai­ja tuli vie­raak­sem­me. Pai­kal­li­sen ta­van mu­kaan hän soit­ti ovi­kel­loa ja as­tui sen enem­pää odot­te­le­mat­ta si­sään kes­kel­le elä­määm­me.

Mai­ja ter­veh­ti iloi­ses­ti: ”Ju­ma­lan ter­ve!” Hän ihas­te­li per­heem­me elä­mää ja olo­suh­tei­ta. Oli­ko ys­tä­vä näh­nyt, et­tä ti­lan­ne oli ol­lut vä­hän ki­reä hä­nen as­tu­es­saan si­sään? Meil­lä oli jos­ta­kin eri­mie­li­syyt­tä, vä­sy­mys­tä ja ta­lou­del­li­sia huo­lia. Mai­jan au­rin­koi­nen asen­ne ja iloi­nen puhe lau­kai­si­vat ti­lan­teen, ja pian huo­ma­sim­me, et­tä olem­me it­se asi­as­sa on­nel­li­sia ja etuo­i­keu­te­tus­sa ase­mas­sa. Sil­loin tun­sim­me, et­tä meil­lä kävi en­ke­li.

Jee­sus ke­hot­ti Jo­han­nes­ta kir­joit­ta­maan Pat­mok­sen van­keu­des­ta sa­ne­lun­sa mu­kaan seit­se­män kir­jet­tä. Kir­jeet osoi­tet­tiin seit­se­mäl­le Vä­hän-Aa­si­an seu­ra­kun­nan en­ke­lil­le. Täs­sä yh­tey­des­sä en­ke­leil­lä tar­koi­tet­tiin seu­ra­kun­tien sa­nan­pal­ve­li­joi­ta. He toi­vat vies­tiä seu­ra­kun­nal­le ylös­nous­sees­ta Kris­tuk­ses­ta.

En­ke­lit ovat ni­me­no­maan sa­nan­saat­ta­jia. En­ke­li ker­toi Ma­ri­al­le suu­res­ta teh­tä­väs­tä. Myös ke­don pai­me­net sai­vat vies­tin vas­ta­syn­ty­nees­tä Va­pah­ta­jas­ta en­ke­leil­tä.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja­na sie­lun­vi­hol­li­nen, lan­gen­nut en­ke­li, tuo eri­lais­ta sa­no­maa eli epä­us­kon vies­tiä. Sen val­ta on kui­ten­kin nu­jer­ret­tu. Jee­sus kan­toi ja so­vit­ti kaik­kien syn­nit Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä ja nou­si kol­man­te­na päi­vä­nä hau­das­ta. Tä­män­kin sa­no­man toi en­ke­li ava­tul­la hau­dal­la ole­vil­le nai­sil­le. Sa­no­ma on kii­ri­nyt vuo­si­sa­to­ja. Jo­kai­sen us­ko­vai­sen teh­tä­vä on nyt ol­la sa­nan­saat­ta­ja­na ker­to­mas­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.