Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Aapo Mäenpää
Onko sinun jääkaappisi ollut sellainen, että valokin on tuntunut siellä turhalta, koska siellä ei ole ollut, mitä valaista? Elatuksen murheet ja leipähuolet saattavat koetella silloin uskoamme.
Profeetta Eliallakin oli leipähuolia. Kun hän meni Jumalan käskystä Sidonin Sarpatiin, hän pyysi leskivaimoa leipomaan itselleen pienen leivän. Jumala oli ilmoittanut ennakkoon tälle leskivaimolle Elian tulosta, ja hän leipoi viimeisistä jauhoistaan ja öljystään Elialle leivän. Jumala siunasi heille syötävää pitkäksi aikaa (1. Kun. 17:15).
Matkalla Sidoniin oli Elialle tapahtunut ihmeellisiä asioita. Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin illoin (1. Kun. 17:6). Jumala oli antanut korpeille käskyn viedä Elialle evästä. Tämä tuntuu meistä käsittämättömältä, vaikka korppi onkin viisas lintu. Jumalalle ei kuitenkaan ole mikään mahdotonta. Hän on luomakunnan Herra, ja kaikki on hänen valtansa alla.
Oletko elatuksen murheiden keskellä jaksanut Elian tavoin luottaa Jumalan huolenpitoon vai ovatko vahvat epäilykset hiipineet mieleesi? Olet kuitenkin kohta saattanut kokea, että asiat ovat ihmeellisesti järjestyneet, kun ystävät ovat auttaneet tai yhteiskunnan apu on tullut juuri oikeaan aikaan.
Näissä arkipäiväisissäkin asioissa me saamme pyytää Jeesuksen opetuslasten tavoin: ”lisää meille uskoa” (Luuk. 17:5). Kunpa osaisimme olla oikealla tavalla huolettomia niin kuin taivaan linnut: ”Herättyään oksalla lintu alkaa laulella. Ei se tiedä ruuastaan, laulaa sentään vaan – –.” (SL 157:2.)
Elatuksen murheet saattavat kuivattaa uskomme ja luottamuksemme Jumalan huolenpitoon. Sielunvihollinen tulee ovelasti juonittelemaan juuri noissa koettelemuksissa. Sen tarkoituksena on hämärtää kallein asia – uskon merkitys.
Myös leipähuolten kiusauksissa kannattaa turvautua siihen ruokaan, joka ei Jumalan valtakunnan ruokapöydästä lopu: evankeliumi on Jumalan voima, ja Herra Jeesus on elämän leipä. Jumalan valtakunta on leipähuone, jossa nälkäisiä sielujamme ruokitaan syntien anteeksiantamuksen ilosanomalla.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Annika Hintsalalle kertomuskirja oli kolmas toimitettava laatuaan. Omasta elämästä löytyy samaistumispintaa yläkouluikäisille suunnattuihin kertomuksiin. – Ensi vuoden syksyllä meillä on neljä lasta yläkoulussa. Sitä palaa tällaisia tekstejä käsitellessä mielessään sinne omaan yläasteaikaan ja siihen, millaista oli olla sen ikäinen.
Anna Hintsala
Nuoret tarttuvat kirjoihin yhä harvemmin. Kannattaako kirjoja enää ylipäätään tehdä? Edessä monta kesää -kokoelman toimittaja Annika Hintsalan vastaus on kyllä. Lukeminen avartaa ajattelua.