JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jokaisen tulisi pelätä ja karttaa syntiä

Matkaevääksi
16.10.2024 9.00

Juttua muokattu:

14.10. 14:00
2024101414002720241016090000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Las­se Ju­ti­la

So­dat, sai­rau­det, on­net­to­muu­det ja vä­ki­val­ta ai­heut­ta­vat suun­na­ton­ta kär­si­mys­tä tä­nä­kin ai­ka­na. Ih­mi­sym­mär­ryk­sel­le on ai­na ol­lut kä­sit­tä­mä­tön­tä, mik­si Ju­ma­la sal­lii kär­si­myk­sen ja pa­huu­den mo­net il­me­ne­mis­muo­dot.

Yl­peä ih­mi­nen voi tuon pe­rim­mäi­sen ky­sy­myk­sen ää­rel­lä hy­lä­tä Ju­ma­lan aja­tel­len, et­tä ei voi us­koa Ju­ma­laan, joka sal­lii pa­han ta­pah­tu­van. Sel­lai­nen ih­mi­nen ei et­si enää tur­vaa Ju­ma­las­ta, vaan yrit­tää omil­la te­oil­laan tur­va­ta elä­män­sä.

Pro­feet­ta Je­re­mi­an kir­jas­sa ku­va­taan täl­lai­sen ih­mi­sen osaa: ”Ki­rot­tu on se mies, joka tur­vaa ih­mi­siin, ka­to­a­vais­ten ih­mis­ten voi­maan, mies, jon­ka sy­dän luo­puu Her­ras­ta!” (Jer. 17:5). Je­re­mia ver­taa hä­däs­sä ih­mis­voi­maan tur­vau­tu­vaa piik­ki­pen­saa­seen, joka yk­sin ki­tuu ki­vie­rä­maas­sa.

Ih­mis­tä, joka luot­taa hä­dän het­kel­lä Her­raan ja pa­nee tur­van­sa hä­neen, pro­feet­ta ylis­tää siu­na­tuk­si. ”Hän on kuin pu­ron par­taal­le is­tu­tet­tu puu, joka ku­rot­taa juu­ren­sa ve­teen. Ei se pel­kää hel­teen tu­loa, sen leh­vät py­sy­vät ai­na vih­rei­nä. Vaik­ka tu­lee kui­va vuo­si, ei sil­lä ole mi­tään hä­tää, sil­loin­kin se kan­taa he­del­mää.” (Jer. 17:8.)

Ju­ma­la sal­lii ko­et­te­le­muk­sia niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kuin ko­ko­nais­ten kan­sa­kun­tien elä­mään. Nii­den kes­kel­lä ih­mi­nen jou­tuu va­lit­se­maan, mi­hin hän elä­män­sä tur­vaa; ih­mis­voi­maan vai kaik­ki­val­ti­aa­seen Ju­ma­laan.

Raa­ma­tus­sa on esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la voi ar­mah­taa tu­hoon tuo­mit­tu­ja ih­mi­siä, kun he hä­dän het­kel­lä kään­ty­vät Her­ran puo­leen.

Joo­na ju­lis­ti Ju­ma­lan käs­kys­tä Ni­ni­ven kau­pun­gil­le tuo­mi­on: ”Enää nel­jä­kym­men­tä päi­vää, sit­ten Ni­ni­ve hä­vi­te­tään!” (Joo­na 3:4). Tä­män kuul­tu­aan Ni­ni­ven asuk­kaat us­koi­vat Ju­ma­laan, paas­to­si­vat, ka­tui­vat ja hyl­kä­si­vät pa­hat te­kon­sa. Ju­ma­la muut­ti mie­len­sä, ei­kä sal­li­nut­kaan on­net­to­muu­den koh­da­ta ni­ni­ve­läi­siä.

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan ih­mi­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä nii­tä, jot­ka tap­pa­vat ruu­miin, mut­ta ei­vät ky­ke­ne tap­pa­maan sie­lua (Matt. 10:28). Ih­mi­sen sie­lun voi tap­paa syn­ti. Sik­si jo­kai­sen tu­li­si pe­lä­tä ja kart­taa syn­tiä.

Syn­neis­tä suu­rin on epä­us­ko ja se erot­taa ih­mi­sen Ju­ma­las­ta. Ai­noa tur­va syn­nin val­taa ja kuo­le­maa vas­taan on Jee­sus, joka on so­vit­ta­nut syn­tim­me ja ku­kis­ta­nut kuo­le­man val­lan.

Pie­noi­se­van­ke­liu­mik­si kut­su­tus­sa Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min ja­kees­sa on ki­tey­tet­ty Ju­ma­lan rak­kau­des­ta kum­pu­a­va pe­las­tus­suun­ni­tel­ma, joka lu­paa syn­tiin­lan­gen­neel­le ih­mi­sel­le us­kon kaut­ta ar­mah­duk­sen muu­ten väis­tä­mät­tö­mäl­tä ka­do­tus­tuo­mi­ol­ta.

”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.” (Joh. 3:16.)