Hannu Ahopelto
Ensi sunnuntain Raamatun tekstit opettavat ihmisiä toimimaan armollisesti toisiaan kohtaan. Ihmisen tehtävänä ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Kristitty on kutsuttu saarnaamaan syntien anteeksiantamusta kaikille luoduille.
Esikuvan armolliseen ja armahtavaan käytökseen on antanut Jumalan poika, syntisten Vapahtaja, Jeesus Kristus. Jeesus on opettanut tutun Herran rukouksen yhteydessä anteeksi antamisesta: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6:14–15). Jokainen voi pohtia, onko oppinut tämän Jeesuksen opettaman läksyn. Olenko minä altis antamaan anteeksi, kun minulta pyydetään anteeksi, vai odotanko täydellistä synnintunnustusta?
Synnintunnustus jää ihmiseltä aina puutteelliseksi, mutta Jumala palvelijansa välityksellä julistaa ihmiselle aina täydellisen synninpäästön ehdoitta ja lahjana. Kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä lahja kannattaa ottaa uskolla vastaan, sillä se kantaa kerran omistajansa iankaikkiseen elämään.
Jumalan armo on täydellinen, ja hän on kärsivällinen ja pitkämielinen luomaansa ihmistä kohtaan. Ainoastaan tässä Jumalan armollisuudessa on ihmisellä mahdollisuus löytää Jumalan valtakunta, syntien anteeksisaaminen ja omantunnon rauha.
Kristinopissa opetetaan Jumalan armosta seuraavasti: ”Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidettiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita. Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan armoksi.” (KO 36.)
Jeesus sanoi itse Matteuksen evankeliumissa: ”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä” (Matt. 9:13).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys