JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jeesus antoi esimerkin valvomisesta

Matkaevääksi
13.11.2024 6.00

Juttua muokattu:

12.11. 10:09
2024111210092220241113060000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Jari Kol­mo­nen

Kii­rei­siä vuo­sia elä­es­sä­ni teh­tä­viä on usein enem­män kuin ker­ke­äi­sin te­ke­mään. Usein tu­lee tun­ne, et­tä oli­si­pa vuo­ro­kau­des­sa enem­män tun­te­ja, kun­pa oli­si enem­män ai­kaa teh­dä asi­oi­ta. Muu­ta­mia viik­ko­ja sit­ten kään­net­tiin kel­lo­ja taak­se­päin ja tuo yli­mää­räi­nen tun­ti tuli tar­pee­seen.

Oi­ke­as­taan koko ih­mi­sen elä­mä on kui­ten­kin ly­hyt, jos sitä ver­taa ikui­suu­teen. Val­vo­mi­sen sun­nun­tain psal­min kes­kei­se­nä aja­tuk­se­na on: Ju­ma­la on ol­lut ai­na, ih­mi­nen on ka­to­a­vai­nen, opet­ta­koon Ju­ma­la mi­nul­le tä­män asi­an.

”Tu­hat vuot­ta on si­nul­le kuin yk­si päi­vä, kuin ei­li­nen päi­vä, mail­leen men­nyt, kuin öi­nen var­ti­o­het­ki. Me ka­to­am­me kuin uni aa­mun tul­len, kuin ruo­ho, joka het­ken ku­kois­taa, joka vie­lä aa­mul­la vi­he­ri­öi mut­ta il­lak­si kui­vuu ja kuih­tuu pois. – – Ope­ta meil­le, mi­ten ly­hyt on ai­kam­me, et­tä sai­sim­me vii­saan sy­dä­men.” (Ps. 90:4–6, 12.)

Ih­mi­sel­lä on usein var­sin­kin nuo­ruu­des­saan val­ta­va jano näh­dä, teh­dä ja ko­kea asi­oi­ta. Ly­hy­en elä­män­sä ai­ka­na ih­mi­sel­lä on ys­tä­viä, lä­hei­siä ja mui­ta rak­kai­ta. Ih­mi­nen kiin­tyy hei­hin ja tun­tee hei­tä koh­taan rak­kaut­ta. Elä­mä on usein hy­vää, mu­ka­vaa ja tar­jo­aa pal­jon. Ih­mi­nen hel­pos­ti kiin­tyy tä­hän maa­il­maan, ei­kä oi­kein ai­na muis­ta, et­tei elo ole py­sy­vää.

Kä­si­tys elä­män ra­jal­li­suu­des­ta he­rät­tää usein kai­puu­ta ian­kaik­ki­suu­teen. On loh­dul­lis­ta us­koa, et­tä elä­mä ei pää­ty kuo­le­maan vaan jat­kuu ikui­se­na elä­mä­nä siel­lä, mis­tä mo­nen tun­te­mas­sa lau­lus­sa lau­le­taan: ”Oi Kaa­naan­maa, oi kal­lis maa, se maa, jos­sa Jee­sus on! Sin­ne Ju­ma­lan lap­set pää­se­vät iä­i­ses­ti ole­maan”.

Kris­tit­ty saa elä­mäs­sään tur­val­li­ses­ti luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la vie ker­ran pää­tök­seen hä­nes­sä aloit­ta­man­sa hy­vän työn. Hän odot­taa sitä päi­vää, kun Jee­sus saa­puu toi­sen ker­ran maan pääl­le.

Jee­sus eli tääl­lä maan pääl­lä li­hak­si tul­lee­na Sa­na­na. Ylei­ses­ti on se kä­si­tys, et­tä Jee­sus oli noin kol­me­kym­men­tä­vuo­ti­as kuol­les­saan ris­til­lä. Koko elä­män­sä hän kil­voit­te­li täy­del­li­ses­ti, an­ta­en näin seu­raa­jil­leen esi­mer­kin val­vo­mi­ses­ta.

Psal­mis­sa 90 on pu­hut­te­le­va pyyn­tö, joka kos­kee myös tätä elä­mää: ”Niin kuin an­noit mur­heen, an­na meil­le ilo yh­tä mo­ne­na vuo­te­na kuin vai­vam­me kes­ti” (Ps. 90:15). Ilon sy­dä­meen tuo ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la se, kun saa us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si. Sa­no­ma an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta kuu­luu kaik­kiin elä­män­vai­hei­siin.

10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys