Juha Airas
Kerran eräillä seurakuntapäivillä ihmeteltiin Martti Lutherin Bibliassa käyttämää sanontaa ”Pyhä Paavali”. Hänhän oli tavallinen ihminen. Paavali oli parannuksen armon saanut uskovainen ihminen, Herran apostoli. Vanhassa suomen kielessä pyhä tarkoitti erotettua, merkittyä ja rajattua. Keskustelussa tuli esiin, että Paavali ei ollut itsessään pyhä. Elävä usko teki hänet pyhäksi, erotetuksi, Jumalan valituksi aseeksi.
Paavali tunsi pyhänäkin vahvasti synnin vaikutuksen. Hän vaikeroi: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24.)
Usko avasi hänelle kuitenkin huikean näkymän. Rooman vankeudesta hän kirjoitti työtoverilleen Timoteukselle: ”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:6–8.)
Kun Pietari meni Corneliuksen kotiin, talon isäntä tuli häntä vastaan ja kumartui hänen edessään maahan saakka. ”Pietari sanoi: ´Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin´, ja auttoi hänet ylös” (Ap. t. 10:26).
Kuitenkin Pietari kehottaa uskovaisia kirjeessään: ”Tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’.” (1. Piet. 1:15–16.) Hän lainaa Mooseksen kirjan tekstiä (3. Moos. 11:44).
Uskovaiset ihmiset ovat kaksiosaisia: samanaikaisesti kokonaan synnin turmelemia ja kokonaan pyhiä. Pyhyys ei ole ihmisessä itsessään eikä hänen tekemisissään vaan se on yksin Jumalan uskon kautta lahjoittama. Vanha osamme eli ihminen itsessään säilyttää kuitenkin taipumuksen syntiin.
Onko pyhyytemme pysyvää? Paavali kirjoittaa: ”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Room. 6:15.)
Uusi osamme haluaa elävän uskon vaikutuksesta elää syntiä välttäen ja kilvoitellen synnin pois panijana, kuten vanhat uskovaiset sanoivat.
Jeesus sanoo: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.” (Matt. 12:33.)
Kun ihmisellä on uskon lahja sydämellään, hän saa evankeliumista voimaa taistella syntiä vastaan. Taistelu on jatkuvaa.
Emme tunne täällä kilvoitellessamme itseämme pyhiksi, mutta uskolla mekin voitamme tuon saman palkinnon, jonka Paavali jo saavutti – pääsemme taivaaseen. Evankeliumi on voima, jonka varassa saa kilvoitella kohti päämäärää. Jumala on jo täällä ajassa tehnyt meistä pyhiä, hänelle erotettuja, maailmasta rajattuja.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys