Mik­ko Fa­ger

Ju­ma­la pe­las­ti Jee­suk­sen He­ro­dek­sen jul­mal­ta suun­ni­tel­mal­ta ja sääs­ti hä­net tu­le­vaa Va­pah­ta­jan teh­tä­vää var­ten.

Kau­an kai­vat­tu ja pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma Va­pah­ta­ja oli syn­ty­nyt jou­lu­yö­nä tal­lin sei­meen. Pro­feet­ta Je­sa­jan kaut­ta oli en­nus­tet­tu: ”Ii­sain kan­nos­ta nou­see ver­so, vesa puh­ke­aa sen juu­res­ta ja kan­taa he­del­mää” (Jes. 11:1).

En­ke­lin yl­lät­tä­vä il­mes­ty­mi­nen oli ai­heut­ta­nut Bet­le­he­min ke­dol­la pai­men­ten kes­kuu­des­sa pel­koa. En­ke­lin tuo­ma ilo­sa­no­ma kui­ten­kin pois­ti pe­lon: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra.” (Luuk. 2:11.) Tuo ilo­sa­no­ma oli tar­koi­tet­tu koko kan­sal­le.

Ilo­sa­no­ma kään­tyi vi­hak­si

Kun Je­ru­sa­le­miin saa­pui tie­tä­jiä idäs­tä, he ky­se­li­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” (Matt. 2:2.) Kuul­les­saan tä­män ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Mik­si He­ro­des pe­läs­tyi? Oli syn­ty­nyt val­ta­va uh­ka hä­nen ku­nin­kuu­del­leen.

Viha pää­si val­loil­leen, kun He­ro­des huo­ma­si, et­tä tie­tä­jät oli­vat pi­tä­neet hän­tä pilk­ka­naan, ei­vät­kä saa­pu­neet hä­nen toi­veen­sa mu­kai­ses­ti ker­to­maan, mis­tä Jee­sus-lap­sen voi­si löy­tää. Hän rai­vos­tui ja an­toi käs­kyn, et­tä Bet­le­he­mis­sä ja sen lä­his­töl­lä oli sur­mat­ta­va kaik­ki kak­si­vuo­ti­aat ja sitä nuo­rem­mat po­jat sen ajan pe­rus­teel­la, jon­ka hän oli tie­tä­jil­tä saa­nut sel­vil­le. Täl­lai­sen pa­han maa­il­man kes­kel­le syn­tyi elä­män ja kuo­le­man Her­ra, pie­ni Jee­sus-lap­si.

Ju­ma­lan joh­dat­ti ja var­je­li

Ju­ma­la oli va­roit­ta­nut tie­tä­jiä unes­sa pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too Her­ran en­ke­lin il­mes­ty­neen unes­sa Joo­se­fil­le. En­ke­lin vies­ti oli: ”Nou­se, ota lap­si ja hä­nen äi­tin­sä mu­kaa­si ja pa­ke­ne Egyp­tiin.”

Tämä ei ol­lut en­sim­mäi­nen ker­ta, kun Joo­sef sai en­ke­lin vies­tin. En­ke­li vah­vis­ti hän­tä jo sil­loin kun hän ajat­te­li hy­lä­tä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an. En­ke­li il­moit­ti: ”Älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä.” (Matt. 1:20.)

Joo­sef ja Ma­ria oli­vat kuu­li­ai­sia Py­hän Hen­gen ää­nel­le ja läh­ti­vät vaa­ro­ja täyn­nä ole­val­le mat­kal­le. He ajat­te­li­vat lap­sen pa­ras­ta ja luot­ti­vat Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja var­je­luk­seen. Vie­lä ei ol­lut Jee­suk­sen kär­si­mys­ten ai­ka, joka sit­ten ta­pah­tui Gol­ga­tal­la, kun Jee­sus ris­tiin­nau­lit­tiin.

Mik­si lap­set kär­si­vät?

Mik­si vi­at­to­mien las­ten piti kär­siä Is­ra­e­lin kan­san läh­det­tyä Egyp­tis­tä? Mik­si Her­ra ei es­tä­nyt Bet­le­he­min poi­ka­las­ten sur­maa? Mik­si täs­sä ajas­sa syn­ty­mät­tö­mil­tä lap­sil­ta riis­te­tään mah­dol­li­suus elä­mään? Ju­ma­lan tiet ovat tut­ki­mat­to­mat. Me em­me saa näi­hin ky­sy­myk­siin tyh­jen­tä­viä vas­tauk­sia, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti ne pu­hut­te­le­vat ih­mi­siä.

Her­ra sääs­ti oman­sa Egyp­tis­sä, kun oven pih­ti­pie­let ja ka­ma­nat oli vih­mot­tu ve­rel­lä. Hän var­je­li Jee­sus-lap­sen pa­ko­mat­kan Egyp­tiin. Huo­li­mat­ta maa­il­man pa­huu­des­ta saam­me luot­taa tai­vaal­li­sen Isän huo­len­pi­toon. On tur­val­lis­ta teh­dä us­kon mat­kaa tä­nä­kin ai­ka­na. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on edel­leen tar­jol­la an­teek­si­an­ta­mus Va­pah­ta­jan Her­ran Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 2:13–21

Tie­tä­jien läh­det­tyä Her­ran en­ke­li il­mes­tyi unes­sa Joo­se­fil­le ja sa­noi: ”Nou­se, ota lap­si ja hä­nen äi­tin­sä mu­kaa­si ja pa­ke­ne Egyp­tiin. Pysy siel­lä, kun­nes käs­ken si­nun pa­la­ta. He­ro­des ai­koo et­siä lap­sen kä­siin­sä ja sur­ma­ta hä­net.” Joo­sef he­rä­si unes­taan, ot­ti heti yöl­lä mu­kaan­sa lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä ja läh­ti kul­ke­maan koh­ti Egyp­tiä. Siel­lä hän py­syt­te­li He­ro­dek­sen kuo­le­maan as­ti. Näin kävi to­teen, mitä Her­ra oli pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut: ”Egyp­tis­tä minä kut­suin poi­ka­ni.”

Kun He­ro­des huo­ma­si, et­tä tie­tä­jät oli­vat pi­tä­neet hän­tä pilk­ka­naan, hän rai­vos­tui. Hän an­toi käs­kyn, et­tä Bet­le­he­mis­sä ja sen lä­his­töl­lä oli sur­mat­ta­va kaik­ki kak­si­vuo­ti­aat ja sitä nuo­rem­mat po­jat, sen ajan pe­rus­teel­la, jon­ka hän oli tie­tä­jil­tä saa­nut sel­vil­le. Näin kävi to­teen tämä pro­feet­ta Je­re­mi­an lau­su­ma en­nus­tus: – Ra­mas­ta kuu­luu huu­to, it­ku ja kova va­li­tus. Raa­kel it­kee lap­si­aan ei­kä loh­du­tuk­ses­ta huo­li, sil­lä hei­tä ei enää ole.

Kun He­ro­des oli kuol­lut, Her­ran en­ke­li il­mes­tyi Egyp­tis­sä Joo­se­fil­le unes­sa ja sa­noi: ”Nou­se, ota lap­si ja hä­nen äi­tin­sä mu­kaa­si ja pa­laa Is­ra­e­lin maa­han. Ne, jot­ka ha­lu­si­vat sur­ma­ta lap­sen, ovat kuol­leet.” Joo­sef he­rä­si, ot­ti mu­kaan­sa lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä ja pa­la­si Is­ra­e­lin maa­han.