Aino Kanniainen, VET Psykoterapeutti
”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta” (Jes. 42:3).
Eteemme voi tulla hyviä ja kauniita asioita, jotka antavat voimaa, iloa ja luottamusta elämään. Myös ylivoimaisilta tuntuvat koettelemukset, kriisit, suru ja menetykset ovat osa elämää, ja jokainen kohtaa hyvin todennäköisesti niitä jossakin elämänsä vaiheessa. On arvioitu, että lähes 90 prosenttia ihmisistä kokee elämässään vähintään yhden asian, joka potentiaalisesti voi aiheuttaa trauman. Traumatilanne tulee usein kuin salama kirkkaalta taivaalta ja järkyttää elämän turvallista jatkuvuutta.
Aivotutkimuksen kehitys on täydentänyt tietoa siitä, miten mieli ja aivot työstävät traumaattisia kokemuksia. Tieto inhimillisistä reaktioista auttaa ymmärtämään, mistä mahdolliset oireet johtuvat ja kuinka niitä voidaan myös lievittää ja hoitaa.
Kun turvallisuus rikkoutuu
”Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin. Se kohtasi minut.” (Job. 3:25.)
Raamattuun on kirjoitettu Jobin äärimmäisistä kärsimyksistä. Hänen kokemuksessaan ja epätoivossaan on jotain yleisinhimillistä, jota traumaoireista kärsivä voi tuntea, ajatella ja kokea.
Niin sanottu ykköstyypin trauman voi aiheuttaa kertaluonteinen järkyttävä tapahtuma, esimerkiksi läheltä piti -tilanne, johon on liittynyt itsen tai toisen ihmisen kuoleman tai vahingoittumisen riski. Niin sanottu kakkostyypin trauma taas syntyy toistuvan vaurioittavan tekijän, esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tai perheväkivallan seurauksena. Järkyttävä tapahtuma aiheuttaa meissä automaattisen kehollisen ja psyykkisen puolustusreaktion – taistele, pakene tai jähmety.
”Minä ajattelin: Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani. Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.” (Job. 7:13–14.)
Akuutin stressireaktion oireet, esimerkiksi kehon ylivireys, uni- ja keskittymisvaikeudet, turtumus tai tunnepurkaukset kestävät yleensä muutaman päivän. Oireiden jatkuessa voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD (post-traumatic stress disorder). Vaikka traumatilanne on ohi, sen vaikutukset jäävät kehoon ja mieleen heikentäen normaalia toimintakykyä.
Käsittelemätön trauma voi nousta esille vielä vuosienkin jälkeen aiheuttaen oireita, joille ei löydy selvää syytä. Voimattomuus, ahdistus, epätodellisuuden tunne, vapina, hikoilu, sydämen hakkaaminen, aistien ja tunteiden voimistuminen tai katoaminen ja jopa itsetuhoiset ajatukset hämmentävät ja säikäyttävät. Traumatakauman voi laukaista mikä tahansa tapahtuneesta muistuttava asia kuten tunne, haju, ääni tai esine. Mieli ja keho reagoivat tilanteeseen ikään kuin tapahtuma olisi uudelleen läsnä.
Myötätunto auttaa eläytymään toisen ihmisen kärsimykseen. Tieto perheenjäsenen, puolison tai ystävän traumatisoitumisesta ja siitä johtuvista oireista auttaa ymmärtämään, että oudolta tai hankalalta vaikuttava käytös ei ole tahallista.
Trauman monet vaikutukset
”Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?” (Job. 6:2–3.)
On ymmärrettävää, että ihminen pyrkii etsimään tapahtumalle selityksiä ja merkityksiä. Trauma haastaa perusoletuksemme itsestämme ja maailmasta. Ikään kuin kaikki on ennallaan, mutta kaikki on muuttunut.
”Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?” (Job. 6:11.)
Trauma järkyttää turvallisuutta, ja mieli voi jäädä tuottamaan uusien uhkien pelkoa. Aiemmin elämänmyönteinen ihminen voi huomata alakulon, sisäisen tyhjyyden tunteen ja näköalattomuuden lisääntyvän sekä ärtyvänsä aiempaa helpommin. Arvottomuuden ja vääränlaisuuden kokemus värittää mielenmaisemaa. Koska tapahtunutta on vaikea ymmärtää, ihminen hakee syytä joko itsestä tai toisista. Hän voi kokea itsensä avuttomaksi ja muuttuneensa pysyvästi huonommaksi. Myös luottamus toisiin ihmisiin on voinut rikkoutua ja siksi on vaikea luottaa tai tukeutua hyvää tarkoittaviinkaan ihmisiin. Toisten auttamisyritysten torjunta johtaa yksinäisyyden tunteeseen. Pahimmillaan trauman aiheuttama niin sanottu eksistentiaalinen kriisi voi saada ihmisen kyseenalaistamaan myös itselleen tärkeät ja turvaa tuovat asiat ja tätä kautta johtaa myös uskonkriisiin.
”Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?” (Job. 15:11).
Toipuminen luo toivoa
”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18).
Vaikeistakin kokemuksia voi toipua niin, etteivät ne enää määritä arkea ja tulevaisuutta. Toipumisessa on tiettyjä vaiheita, jotka seuraavat toisiaan joskus nopeasti ja joskus vaatien jopa vuosia. Ammattiavun hakeminen matalalla kynnyksellä on tärkeää niin itseä kuin läheisiä ajatellen. Tämän lisäksi omaa vointia voi vakauttaa huolehtimalla riittävästä levosta, terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, mielekkäästä tekemisestä ja ihmissuhteista. Arvojen mukainen elämä lisää hyvinvointia ja onnellisuutta.
Traumakokemuksen avaaminen voi tuntua kipeältä, pelottavalta ja samalla helpottavalta. Asioiden käsittely lisää ymmärrystä, että oireille, joista kärsii, on selkeä syy. Tämä auttaa vapautumaan aiheettomista epäonnistumisen ja häpeän tunteista. Oman kokemuksen kertominen luotettavalle myötätuntoiselle ihmiselle vähentää sisäistä yksinäisyyden tunnetta. Toipumisen edetessä tulevaisuuden näköalat vahvistuvat. Se, mitä tapahtui, on menneisyyttä. Hallitsemattomat traumaoireet eivät enää häiritse keskittymistä jokapäiväiseen elämään. Elämässä on taas uusia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea toivoa.
Positiivisessa psykologiassa käytetään sanaa trauman jälkeinen kasvu, joka sisältää arvojen kirkastumista sekä läheisten ihmissuhteiden ja elämän arvostamisen lisääntymistä. Moni traumoja kohdannut on tuntenut olevansa lähempänä Jumalaa. Usko ja evankeliumin sanoma antavat turvaa vaikeimpiinkin hetkiin.
”Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois. Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu. Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta.” (Job. 11:16–18.)
Artikkeli on julkaistu tämän viikon Päivämies-lehdessä (1.3.2023)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys