Rukous on yhteyttä Jumalaan
Rukoileminen on monelle merkittävä osa uskonelämää.
Rukous on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa, kuten kristinoppimme opettaa (KO 78). Rukousta voidaan pitää maailmanlaajuisena ilmiönä: kaikissa uskonnoissa rukoileminen on näkyvillä hartauselämässä. Rukouksessa saamme kertoa Jumalalle omia asioitamme: kiitollisuutta, murheita ja iloja. Pyydämme siunausta itselle ja toisille.
Yksittäisen ihmisen rukous voi olla tuttu iltarukous, ruokarukous, Isä meidän -rukous tai vapaata, tilanteen synnyttämää sanallista tai hiljaista rukousta. Rukoilla voi yksin tai toisten kanssa. Rukousta toisten puolesta kutsutaan esirukoukseksi.
Rukous Raamatussa
Raamatun kertoma rukouselämä on hyvin rikasta. Rukous Raamatussa on anomista, pyytämistä, esirukousta ja huutamistakin Jumalan puoleen. Rukouksen opettajana ja vaikuttajana on ollut itse Herra Pyhässä Hengessä.
Raamatussa olevat psalmit ovat merkittävä kiitos- ja rukouskirja kristinuskossa. Niiden olennaisin sanoma tulee esille Jumalan kunnian ylistyksenä, armon ja anteeksiantamuksen rukouksena sekä kiitoksena Jumalan armahtavasta rakkaudesta, siunauksesta ja varjeluksesta. 150 psalmista 73 on Daavidin psalmeja.
Uuden testamentin evankeliumeihin on kirjattu ylös Jeesuksen rukous, Isä meidän (Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4), jota rukoillaan yhdessä jokaisessa jumalanpalveluksessa. Apostolien teoissa tunnettuja rukouksia ovat esimerkiksi Sauluksen, Korneliuksen ja Etiopian kuningattaren kamaripalvelijan rukoukset.
Raamatussa kehotetaan useassa paikassa rukoilemaan. Myös Jeesus rukoili paljon, erityisesti pelastushistoriallisesti merkittävien tapahtumien yhteydessä – yksinäisyydessä, autiopaikassa tai erämaassa. Jeesuksen rukouselämä ja opetus rukouksesta osoittavat rukouksen mittaamattoman merkityksen kristityn elämälle.
Katekismus opettaa rukoilemisesta
Katekismuksen mukaan rukous on hengelliselle elämälle yhtä luonnollinen ja välttämätön kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.
Katekismuksessa kerrotaan rukouksen olevan myös Jumalan kunnioittamista, hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista ja pysähtymistä Jumalan katseen alle.
Evankelisluterilaisessa kirkossa rukous on paljon esillä. Jumalanpalveluksen liturgisissa rukouksissa kiitetään Isää, käännytään Vapahtajan puoleen ja pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan seurakunnan keskelle sekä vaikuttamaan sakramenteissa.
Jumala kuulee rukoukset
Rukoilijoina saatamme huomata, että Jumala ei anna meille mitä pyydämme, vaan sen, mitä tarvitsemme. Usein tulee pyydettyä vain ajallisia asioita. Toki saammekin lähestyä Jumalaa kaikissa elämämme asioissa.
Jumala johtaa elämäämme ja tarkastelee tarpeitamme iankaikkisen elämän näkökulmasta. Hän antaa, mikä on meille parasta. Tämä voi joskus olla myös vastoinkäymisiä ja vaikeuksia – Jumala rakkaudessaan voi niitäkin antaa.
Joskus saatamme kysellä, kuuleeko Jumala rukouksemme. Hän kyllä kuulee ja ymmärtää, vaikka pyyntömme eivät toteutuisikaan toivomallamme tavalla. Joskus ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan vastauksen rukoukseemme.
Raamattu osoittaa, että Jumala kuulee niiden rukoukset, jotka etsivät valkeutta ja armahtavaa Jumalaa hengellisessä pimeydessä. Jumala kehottaa rukoilemaan hädässä ja luottamaan hänen apuunsa.
Raamattu kertoo, että Jumala ei lahjoita syntien anteeksiantamusta ja vanhurskauta ihmistä rukouksen välityksellä. Hän on lähettänyt seurakuntansa julistamaan anteeksiantamuksen evankeliumia Jumalaa etsivälle ihmiselle.
Raamattu tarjoaa rukouselämänsä vajavaisuutta kipuilevalle Jumalan lapselle lohdullisen näkymän: Pyhä Henki rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin (Room. 8:26).
Lähteet:
Katekismus, www.evl.fi, Reinikainen Erkki: Niin kuin kuvastimesta, SRK 1994
Julkaistu Päivämiehessä 26.10.2016
Kuvituskuva: Kari Vengasaho
Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.”
Ap. t. 7:59
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
