Kuoleman kohdatessa perhettä tai sen lähipiiriä myös lapsi kokee surun omalla tavallaan. Itkun ja muiden surun ilmausten näkeminen eivät riko lasta, jos lapsella on turvallinen aikuinen lähellään.
Jotkut kriisityön ammattilaiset ovat hämmästyneet sitä, miten luontevasti lapset ovat käsitelleet läheisensä kuolemaa. Lapsen suora puhetapa ja oivallus on auttanut monta kertaa vanhempaakin hänen surussaan.
Lapsen surua tutkittaessa on todettu, että lapsi suhtautuu kuolemaan usein luonnollisemmin kuin aikuinen. Hän käsittelee surua pieninä annoksina esimerkiksi leikkiessään hautajaisia tai piirtäessään enkeleitä.
Rehellinen puhe on tärkeää
Lapsen esittämiin kuolemaa koskeviin kysymyksiin on syytä vastata rehellisesti; kaikkia yksityiskohtia ei ole kuitenkaan tarpeen kertoa. Kuolemaan liittyvät kiertoilmaukset saattavat hämmentää lasta. Esimerkiksi ilmaukset nukkua pois tai ikiuni voi aiheuttaa lapsessa pelkoa siitä, että kuka tahansa läheinen saattaa nukahtaessaan kuolla.
Vaikka läheisen ihmisen kuolemasta ei puhuttaisi lapselle, hän kuulee ja vaistoaa muiden tunteita. Asiantuntijoiden mukaan lapselle on hyvä kertoa, että aikuisen surun tunteet eivät johdu lapsesta, vaan läheisen ihmisen menettämisestä.
Mikäli lapsi ei saa todellista tietoa tapahtuneesta, hän on taitava keksimään sille omia selityksiään. Näissä selityksissä lapsi saattaa syyttää itseään tapahtuneesta.
Hyvästely jää arvokkaaksi muistoksi
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli tavallista, että kuollut perheenjäsen säilytettiin kodin pihapiirissä olevassa rakennuksessa hautajaisiin saakka. Arkussa olevasta vainajasta otettiin kuvia, jotka jäivät arvokkaiksi muistoiksi. Lapsia ei suljettu pois näistä tilanteista.
Nykyisin vainajan hyvästeleminen tapahtuu usein laitoksessa. Surukodissa mietitään, kannattaako lasta ottaa sinne mukaan. Kriisityön asiantuntijan mielestä läheisen vainajan hyvästeleminen on lapselle yhtä tärkeää kuin aikuisellekin, kunhan lapselle kerrotaan tilanteesta etukäteen.
Lasta lohduttavat surussa samat asiat kuin aikuistakin: hyvät muistot, kipujen ja sairauksien loppuminen ja jälleen näkemisen toivo. On tärkeää, että surevalla lapsella on lähellään edes yksi turvallinen aikuinen, joka voi jakaa näitä asioita hänen kanssaan.
Uskon tuoma turvallisuus sekä lohduttava puhe Jumalan huolenpidosta ja taivaan kodista hoitavat myös surevaa lasta. Vaikka Raamattu ei kerro taivaasta tarkkoja yksityiskohtia, lapselle voi kertoa, että siellä kaikki on hyvin.
Kuvituskuvat: Heikki Vuonokari; SRK:n kuva-arkisto; Mervi Hyvönen; Reeta Ylikoski
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys