JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Muuttuuko avioliittolaki?

Päivämies-verkkolehti
Artikkelit
18.11.2014 14.51

Juttua muokattu:

1.1. 23:48
2020010123483420141118145100

Ke­vääl­lä 2014 edus­kun­nal­le teh­tiin kan­sa­lai­sa­loi­te avi­o­liit­to­lain ja re­kis­te­röi­dys­tä pa­ri­suh­tees­ta an­ne­tun lain sekä trans­sek­su­aa­lin su­ku­puo­len vah­vis­ta­mi­ses­ta an­ne­tun lain muut­ta­mi­ses­ta.

Kan­sa­lai­sa­loit­tees­sa on kak­si ta­voi­tet­ta:

1) Tasa-ar­vo­ta­voi­te. Sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien tu­li­si voi­da sol­mia liit­to, joka on oi­keus­vai­ku­tuk­sil­taan sel­lai­nen kuin ny­kyi­nen mie­hen ja nai­sen vä­li­nen avi­o­liit­to: ho­mo­lii­ton tu­li­si ol­la tasa-ar­voi­nen avi­o­lii­ton kans­sa.

2) Avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen muut­ta­mi­nen si­ten, et­tä avi­o­liit­to ei enää oli­si si­dot­tu sol­mi­joi­den su­ku­puo­leen.

Aloit­teen tasa-ar­vo­ta­voi­te on sama kuin vuon­na 2001 voi­maan tul­lees­sa pa­ri­suh­de­lais­sa, joka ta­kaa pää­sään­töi­ses­ti sa­mat oi­keu­det kuin avi­o­liit­to­la­ki. Täl­lä het­kel­lä yk­sit­täi­siä oi­keuk­sia, jot­ka erot­ta­vat pa­ri­suh­teen ja avi­o­lii­ton, ovat adop­tio-oi­keus ja mah­dol­li­suus yh­tei­seen su­ku­ni­meen. Jos nämä oi­keu­det oli­si­vat sa­mal­la ta­sol­la, pa­ri­suh­teet ja avi­o­lii­tot oli­si­vat käy­tän­nös­sä ju­ri­di­ses­ti yh­den­ver­tai­sia.

Aloi­te tu­lee lä­hi­ai­koi­na edus­kun­nan täy­sis­tun­non kä­si­tel­tä­väk­si.

Aloit­teen ar­vi­oin­tia

Kan­sa­lai­sa­loit­teen mu­kaan kan­sa­lais­ten yh­den­ver­tai­suus saat­taa jää­dä to­teu­tu­mat­ta, jos eri­lai­sis­sa lii­tois­sa elä­vät ih­mi­set jou­tu­vat esi­mer­kik­si työn­haun vuok­si il­mai­se­maan, mil­lai­ses­sa suh­tees­sa he elä­vät. Täs­sä aloit­teen lo­giik­ka on mie­len­kiin­toi­nen: vaik­ka sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien suh­teel­le toi­vo­taan jul­kis­ta tun­nus­tus­ta, sa­mal­la kui­ten­kin toi­vo­taan oi­keut­ta ol­la il­mai­se­mat­ta suh­teen luon­net­ta.

Aloit­tees­sa ole­te­taan, et­tä tasa-ar­vo ei to­teu­du, jos kah­del­la yh­den­ver­tai­sel­la ins­ti­tuu­ti­ol­la on eri­lai­nen nimi, toi­sel­la pa­ri­suh­de ja toi­sel­la avi­o­liit­to. Avi­o­lii­tol­la on sen ylei­syy­den ja pit­kän his­to­ri­an no­jal­la suu­rem­pi ar­vos­tus. Jot­ta tämä ar­vos­tus voi­si tul­la kaik­kien osak­si, aloit­teen mu­kaan myös sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­ri­suh­det­ta tu­li­si voi­da kut­sua avi­o­lii­tok­si.

Eme­ri­tus­piis­pa Ee­ro Huo­vi­nen an­toi lau­sun­non edus­kun­nan la­ki­va­li­o­kun­nal­le tou­ko­kuus­sa 2014 (Ka­na­va 19.9.2014). Hän nä­kee tasa-ar­vo­ta­voit­tees­sa suu­rim­pa­na pe­ri­aa­te­ky­sy­myk­se­nä sen, ha­lu­taan­ko tasa-ar­voa vah­vis­taa konk­reet­tis­ten oi­keuk­sien li­sää­mi­sel­lä vai sil­lä, et­tä kaik­kia liit­to­ja ni­mi­tet­täi­siin avi­o­lii­toik­si. Hän ky­syy: ”Pois­tuu­ko liit­to­jen eri­lai­suus sil­lä, et­tä nii­tä ni­mi­te­tään yh­tei­sel­lä ni­mel­lä? Muut­tu­ko to­del­li­suus sii­tä, et­tä se py­ri­tään ni­mi­tyk­sen muu­tok­sel­la si­vuut­ta­maan?”

Huo­vi­sen mu­kaan ky­sy­mys on pe­rim­mäl­tään sii­tä, mil­lai­nen kä­si­tys meil­lä on tasa-ar­vos­ta. Hän ky­syy: ”Mer­kit­see­kö tasa-ar­von to­teut­ta­mi­nen sitä, et­tä ih­mis­ten vä­li­set erot jä­te­tään huo­mi­ot­ta? Riit­tää­kö sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus eri­ar­voi­suu­des­ta pe­rus­teek­si la­kien muut­ta­mi­sel­le?”

Huo­vi­sen mu­kaan kan­sa­lai­sa­loit­teen huo­lel­li­nen kä­sit­te­ly vaa­tii sen sel­vit­tä­mis­tä, mitä avi­o­lii­tol­la tar­koi­te­taan. Hän huo­maut­taa sii­tä yl­lät­tä­väs­tä sei­kas­ta, et­tä avi­o­lii­ton ole­muk­ses­ta ja luon­tees­ta ei ole juu­ri­kaan käy­ty pe­ri­aat­teel­lis­ta kes­kus­te­lua maas­sam­me vii­me ai­koi­na. Pää­huo­mio on kes­kit­ty­nyt sii­hen, pi­täi­si­kö aloi­te hy­väk­syä vai hy­lä­tä.

Lu­te­ri­lai­sen kir­kon avi­o­liit­to­kä­si­tyk­ses­tä

Jos avi­o­liit­to­la­kia muu­te­taan aloit­tees­sa esi­te­tyl­lä ta­val­la, kir­kol­la on kol­me vaih­to­eh­toa toi­mia: Se voi jat­kaa ny­ky­sään­nök­sil­lä ja vih­kiä pe­rin­tei­seen ta­paan vain mies­ten ja nais­ten muo­dos­ta­mia pa­re­ja. Toi­nen vaih­to­eh­to on, et­tä kirk­ko muut­taa avi­o­liit­to­kä­si­tys­tään ja ryh­tyy vih­ki­mään myös ho­mo­pa­re­ja. Tämä edel­lyt­täi­si kol­men nel­jä­so­san enem­mis­tö­pää­tös­tä kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa, ja rat­kai­su ja­kai­si kirk­koa koh­ta­lok­kaal­la ta­val­la. Kol­mas mah­dol­li­suus on, et­tä kirk­ko luo­puu vih­ki­oi­keu­des­taan ja vain siu­naa avi­o­lii­tot niil­lä eh­doil­la ja ra­jauk­sil­la, jot­ka se it­se päät­täi­si kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa.

Ajan­koh­tai­nen ky­sy­mys kuu­luu: Mikä on avi­o­liit­to? On ai­ka yrit­tää sel­vi­tel­lä lu­te­ri­lai­sen kirk­kom­me avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen pe­rus­tei­ta. Eh­kä kat­ta­vam­paa asi­an kan­nal­ta oli­si kes­kus­tel­la kris­til­li­ses­tä avi­o­liit­to­kä­si­tyk­ses­tä yleen­sä; niin pal­jon sa­man­lai­nen pe­rus­kä­si­tys on kai­kil­la muil­la­kin pe­rin­ne­kir­koil­la.

Piis­pain­ko­kous ot­ti hel­mi­kuus­sa 2010 tor­ju­van kan­nan avi­o­liit­to­lain muut­ta­mi­sek­si su­ku­puo­li­neut­raa­lik­si. Piis­pat lau­sui­vat tuol­loin muun mu­as­sa seu­raa­vaa: ”Ih­mi­syyt­tä ja sek­su­aa­li­suut­ta kos­ke­van kir­kon ope­tuk­sen klas­si­nen pe­rus­ta on sii­nä va­kau­muk­ses­sa, et­tä Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si ja aset­ta­nut avi­o­lii­ton. Kir­kol­li­ses­sa vih­ki­mi­ses­sä avi­o­lii­ton osa­puo­li­na on nai­nen ja mies. Avi­o­lii­ton laa­jen­ta­mi­nen su­ku­puo­len tai lu­ku­mää­rän puo­les­ta neut­raa­lik­si poik­ke­aa sii­tä ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä, jon­ka poh­jal­ta avi­o­liit­to on pe­rin­tei­ses­ti ym­mär­ret­ty kir­kon hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­sä ja yh­teis­kun­nal­li­ses­sa lain­sää­dän­nös­sä.”

Avi­o­liit­to Ju­ma­lan ase­tuk­se­na

Kris­til­li­sen avi­o­liit­to­te­o­lo­gi­an pe­rus­do­ku­ment­ti on Pyhä Raa­mat­tu. En­sim­mäi­set kris­ti­tyt eli­vät mo­ni­kult­tuu­ri­ses­sa ja mo­ni­ar­voi­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa. Eräs voi­mak­kaim­mis­ta aa­te­suun­nis­ta oli synk­re­tis­ti­nen gnos­ti­sis­mi, jon­ka eräs haa­rau­ma kiel­si me­ne­mäs­tä nai­mi­siin (ks. 1. Tim. 4:3). Uu­si tes­ta­ment­ti tor­juu täl­lai­sen nä­ke­myk­sen ja puo­lus­taa avi­o­liit­toa ve­to­a­mal­la luo­mis­ker­to­muk­seen.

Myös Jee­sus puo­lus­ti avi­o­liit­toa luo­mis­ker­to­muk­sen pe­rus­teel­la: ”Et­te­kö ole lu­ke­neet, et­tä Luo­ja alun­pe­rin teki ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si – –. Sen täh­den mies jät­tää isän­sä ja äi­tin­sä ja liit­tyy vai­moon­sa, niin et­tä nämä kak­si tu­le­vat yh­dek­si li­hak­si. He siis ei­vät enää ole kak­si, he ovat yk­si. Ja min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko.” (Matt. 19:4–6.)

Kuva ih­mi­ses­tä – kuva Ju­ma­las­ta

Kris­til­li­sen avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen kul­ma­ki­vi, jos­ta ja jo­hon kaik­ki ra­ken­tuu, on luo­mis­ker­to­mus: ”Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, Ju­ma­lan ku­vak­si hän hä­net loi, mie­hek­si ja nai­sek­si hän loi hei­dät. Ju­ma­la siu­na­si hei­dät ja sa­noi heil­le: Ol­kaa he­del­mäl­li­set, li­sään­ty­kää ja täyt­tä­kää maa ja ot­ta­kaa se val­taan­ne. (1. Moos. 1:27–28.)

Nä­ky­mä­tön Ju­ma­la loi luo­ma­kun­taan ku­van it­ses­tään. Hän loi ih­mi­sen it­se­än­sä var­ten pal­ve­le­maan tah­ton­sa to­teut­ta­mis­ta luo­ma­kun­nas­sa. Hän loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Tämä mer­kit­see sitä, et­tä ih­mi­nen on yk­si, mut­ta hä­nes­sä on kak­si su­ku­puol­ta. Tämä ih­mis­ku­va on jos­sa­kin sa­la­tus­sa suh­tees­sa ku­vaan Ju­ma­las­ta, joka on Pyhä Kol­mi­nai­suus, kol­me per­soo­naa, mut­ta kui­ten­kin yk­si Ju­ma­la.

Ju­ma­lan ole­mus on rak­kaus ih­mis­tä ja luo­ma­kun­taa koh­taan: ”Ju­ma­la on rak­kaus” (1. Joh. 4:8). Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­li­ses­sä di­a­lo­gis­sa Ju­ma­lan rak­kaus vai­kut­taa kak­si­suun­tai­ses­ti, yh­tääl­tä Ju­ma­las­ta ih­mi­seen, mikä mer­kit­see Ju­ma­lan il­moi­tus­ta meil­le hä­nen sa­nas­saan, ja toi­saal­ta ih­mi­ses­tä Ju­ma­laan, mikä mer­kit­see oi­keut­tam­me saa­da ru­koil­la: ”Isä mei­dän, joka olet tai­vais­sa...”

Tämä di­a­lo­gi hei­jas­tuu ih­mi­sen ja ih­mi­sen, mie­hen ja nai­sen vä­li­se­nä di­a­lo­gi­na. Sen sy­vin ole­mus on rak­kaus, joka on Ju­ma­las­ta. Mie­hen ja vai­mon di­a­lo­gi on sy­vim­mil­lään hei­dän su­ku­puo­li­ses­sa yh­ty­mi­ses­sä, jos­sa kak­si tu­le­vat yh­dek­si. Mie­hes­sä ja vai­mos­sa hei­jas­tuu Ju­ma­lan rak­kaus, joka yh­dis­tää kak­si yh­dek­si. Sen kaut­ta Ju­ma­lan luo­mis­työ jat­kuu.

Avi­o­liit­to on suh­de, jos­sa puo­li­sot voi­vat ko­kea sy­vää yh­teyt­tä toi­nen toi­seen­sa: ”Ih­mi­sen ei ole hyvä ol­la yk­si­nän­sä” (1. Moos. 2:18). Avi­o­lii­ton tar­koi­tuk­se­na on, et­tä puo­li­sot pi­tä­vät huol­ta toi­nen toi­ses­taan. Sen tar­koi­tuk­se­na on myös pal­vel­la Ju­ma­lan jat­ku­vaa luo­mis­ta: syn­nyt­tää uu­sia ih­mi­siä niin, et­tä ih­mis­su­ku ei kuo­li­si su­ku­puut­toon ja et­tä Ju­ma­lal­la oli­si jat­ku­vas­ti luo­ma­kun­nas­sa hä­nen oma ku­van­sa to­teut­ta­mas­sa Luo­jan­sa tah­toa.

Tur­mel­tu­nut Ju­ma­lan kuva

Ny­ky­ään pe­rus­tel­laan ho­mo­liit­to­ja sen no­jal­la, et­tä mo­nil­la ih­mi­sil­lä on niin sa­not­tu ho­mo­rak­kaus syn­nyn­näi­se­nä tai­pu­muk­se­na. Jos ja kun joku väit­tää näin, se on otet­ta­va va­ka­vas­ti ei­kä hä­nen us­kot­ta­vuut­taan tule ky­see­na­lais­taa.

Mut­ta mitä joh­to­pää­tök­siä täs­tä oli­si teh­tä­vä? Ky­sy­mys koh­dis­tuu tie­tys­ti avi­o­liit­toon.

En­sim­mäi­set ih­mi­set lan­ke­si­vat syn­tiin, kun he luo­pui­vat di­a­lo­gis­ta Ju­ma­lan kans­sa ja an­tau­tui­vat di­a­lo­giin Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan eli Saa­ta­nan kans­sa. Ju­ma­lan kuva tur­mel­tui. Tämä tur­me­lus on siir­ty­nyt ih­mis­su­kuun ja siir­tyy su­ku­pol­ves­ta toi­seen. Ih­mi­nen on tai­pu­vai­nen pa­haan syn­ty­mäs­tään as­ti.

Tätä syn­nyn­näis­tä tai­pu­mus­ta sa­no­taan pe­ri­syn­nik­si. Sil­lä on meis­sä ih­mi­sis­sä mo­nia il­me­ne­mis­muo­to­ja, myös syn­nyn­näi­siä, jot­ka pi­laa­vat ja tur­me­le­vat sitä, min­kä Ju­ma­la loi alus­sa ja mikä oli pel­käs­tään hy­vää (1. Moos. 1:31). Se hyvä, mikä oli alus­sa, on pi­det­tä­vä ihan­tee­na. ”Abu­sus non tol­lit usum” (vää­rä käy­tän­tö ei ku­moa oi­ke­aa käy­tän­töä), sa­noi­vat roo­ma­lai­set. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa Ju­ma­la aset­ti avi­o­lii­ton mie­hen ja nai­sen yh­tei­se­lä­män muo­dok­si ja lu­pa­si eri­tyi­sen siu­nauk­se­na avi­o­lii­tol­le.

Homo- ja les­bo­suh­de oli hy­vin tun­net­tu il­miö Uu­den tes­ta­men­tin kreik­ka­lais-roo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­riym­pä­ris­tös­sä. Uu­den tes­ta­men­tin kir­joit­ta­jat ot­ti­vat sii­hen yk­si­se­lit­tei­sen kiel­tei­sen kan­nan luo­mis­te­o­lo­gi­sin pe­rus­tein (esim. Room. 1:26–28).

Luo­mis­ker­to­mus on kul­ma­ki­vi, jo­hon pe­rus­tuu kris­til­li­sen avi­o­lii­ton pe­rus­ra­ken­ne: 1) avi­o­liit­to on Ju­ma­lan aset­ta­ma yh­den mie­hen ja yh­den nai­sen vä­li­nen liit­to, 2) yk­si­a­vi­oi­suus, 3) eli­ni­käi­nen si­tou­tu­mi­nen, 4) avi­ous­kol­li­suus, kes­ki­näi­nen kun­ni­oi­tus ja huo­len­pi­to ja 5) lap­set ovat avi­o­lii­ton suu­ri tar­koi­tus ja pää­mää­rä.

Ky­sy­mys kos­ket­taa eri­tyi­ses­ti kirk­koa

Ajan­koh­tai­nen ja tär­keä ky­sy­mys avi­o­lii­tos­ta kos­ket­taa ole­mas­sa­o­lom­me, elä­mäm­me pe­rus­tei­ta ja tu­le­via su­ku­pol­via. Tämä kos­ket­taa jo­kais­ta Suo­men kan­sa­lais­ta. Eri­tyi­ses­ti se kos­ket­taa lu­te­ri­lais­ta kirk­ko­am­me.

Ky­sy­mys on pe­rim­mäl­tään sii­tä, tah­too­ko kirk­kom­me py­syä kris­ti­kun­nan yh­tei­ses­sä pe­rin­tees­sä vai va­li­ta uu­den, se­pa­ra­tis­ti­sen, lah­kou­tu­mi­seen joh­ta­van suun­nan. Maa­il­man­laa­jui­ses­ti muu­tos joh­tai­si kan­so­jen vä­li­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sä mut­kis­tu­viin ja vai­keu­tu­viin kon­tak­tei­hin. On­ko pie­nel­lä kan­sal­la va­raa sii­hen? Kirk­kom­me si­säl­lä se joh­tai­si hy­vin va­li­tet­ta­vaan loh­kou­tu­mi­seen. On­ko kan­san­kir­kol­lam­me va­raa sii­hen?

Kei­jo Nis­si­lä

te­o­lo­gi­an toh­to­ri

Kuva: Ma­ti­as Suni

9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys