Yh­teis­kun­nas­sam­me va­pau­den kä­sit­teel­lä on hy­vin mon­ta eri mer­ki­tys­tä. Esi­mer­kik­si eri tie­tee­na­loil­la va­paus ym­mär­re­tään eri ta­voil­la. Me­di­as­sa esil­le tu­le­va ylei­nen mie­li­pi­de ko­ros­taa ih­mi­sen lä­hes ra­ja­ton­ta va­paut­ta to­teut­taa it­se­ään. Tämä nä­kyy ih­mi­sen ha­lu­na tul­la toi­meen yk­sin, omien voi­mien­sa ja mah­dol­li­suuk­sien­sa va­ras­sa.

Ajas­sam­me usein ihan­noi­daan va­paan sek­su­aa­li­suu­den ohel­la nuo­ruut­ta, kau­neut­ta ja me­nes­tys­tä. Mo­net vä­syt­tä­vät, jopa or­juut­ta­vat it­sen­sä elin­ta­so­kil­pai­lun pai­neis­sa. Ai­neel­li­nen hy­vin­voin­ti ja pin­nal­li­set ais­ti­nau­tin­not ei­vät ky­ke­ne an­ta­maan ih­mi­sel­le tur­vaa ja kes­tä­vää on­nea. Sen vuok­si moni tun­tee elä­män­sä tyh­jäk­si ja mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si – elä­män sy­vem­pi mer­ki­tys on jää­nyt unoh­duk­siin.

Ju­ma­lan aset­ta­ma ja Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa il­moi­tet­tu ih­mi­sen elä­män sy­vin tar­koi­tus on pääs­syt mo­nel­ta va­ka­vas­ti hä­mär­ty­mään: Saa­te­taan kyl­lä us­koa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loon, mut­ta ei Raa­ma­tun il­moit­ta­maan kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan. Ei us­ko­ta, et­tä Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen yh­tey­teen­sä, ian­kaik­kis­ta elä­mää var­ten, tai et­tä elä­män sy­vin tar­koi­tus on Ju­ma­lan Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa tar­jo­a­ma täy­del­li­nen so­vin­to­työn osal­li­suus. Sen saa omak­seen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta. Elä­vä us­ko syn­nyt­tää to­del­li­sen va­pau­den ja ilon.

Kun Raa­mat­tu, lu­te­ri­lai­nen tun­nus­tuk­sem­me, op­pi-isäm­me Mart­ti Lut­he­rin kir­jat ja kirk­kom­me kris­ti­nop­pi pu­hu­vat kris­ti­tyn va­pau­des­ta, sil­lä tar­koi­te­taan ni­me­no­maan hen­gel­li­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä lä­hin­nä kah­ta asi­aa: va­paut­ta jos­ta­kin ja va­paut­ta jo­hon­kin.

Va­paut­ta jos­ta­kin

Jee­sus on va­paut­ta­nut ih­mi­sen, ei ai­no­as­taan pi­mey­den tur­mi­o­val­to­jen or­juu­des­ta, vaan myös lain al­ta ja ih­mis­ten or­juu­des­ta. Ju­ma­la lä­het­ti oman Poi­kan­sa murs­kaa­maan Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan, sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Kris­tus tuli saar­naa­maan köy­hil­le hy­vää sa­no­maa, pa­ran­ta­maan syn­nin sär­ke­miä sy­dä­miä, saar­naa­maan sie­lun­vi­hol­li­sen van­git­se­mil­le va­pau­tus­ta, saat­ta­maan sär­je­tyi­tä va­pau­teen. Hän it­se sa­noi tul­leen­sa, jot­ta hä­nen seu­raa­jil­laan oli­si elä­mä ja yl­tä­kyl­läi­syys (Joh. 10:10).

Lut­her opet­taa, et­tä ”käs­kyt kyl­lä oh­jaa­vat, mut­ta ei­vät au­ta, ne opet­ta­vat meil­le, mitä on teh­tä­vä, mut­ta ei­vät an­na sii­hen voi­maa. Ne on sen täh­den an­net­tu vain sitä var­ten, et­tä ih­mi­nen nii­den avul­la sai­si näh­dä oman voi­mat­to­muu­ten­sa hy­vän te­ke­mi­seen ja op­pi­si epäi­le­mään omaa it­se­ään.”

Raa­mat­tu to­te­aa­kin, et­tä lain kaut­ta tu­lee syn­nin­tun­to (Room. 3:20). Sik­si lain vir­ka on kuo­le­man vir­ka (Room. 7:10); se ei voi va­paut­taa syn­nin or­juu­des­ta ja van­hurs­kaut­taa ih­mis­tä. Sil­lä on kui­ten­kin tär­keä teh­tä­vä ol­la aja­mas­sa he­rä­tet­tyä sie­lua Kris­tuk­sen, lain ai­no­an täyt­tä­jän tykö (Gal. 3:24).

Va­paut­ta jo­hon­kin

Tai­vaas­ta lä­he­te­tyn, mut­ta tääl­lä maan pääl­lä kor­vin kuul­ta­van evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen siir­tää hen­gel­li­ses­ti kuol­leen ih­mi­sen Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­taan, joka syn­nyt­tää va­pau­teen, ei or­juu­teen (Gal. 4:21–31). Täs­sä val­ta­kun­nas­sa on elä­vä evan­ke­liu­mi, van­hurs­kaut­ta­va us­ko Kris­tuk­seen, elä­väk­si te­ke­vä Pyhä Hen­ki. Evan­ke­liu­mi an­taa us­ko­jal­leen si­säi­sen va­pau­den ja puh­dis­taa oman­tun­non.

Ju­ma­lan lap­sel­le evan­ke­liu­mi on elä­mä, au­tuus, ilo, rau­ha, lepo ja va­paus. Si­säi­nen va­paus on ai­na ol­lut kris­ti­tyn ih­mi­sen osa. Sii­nä on ky­sy­mys Kris­tuk­sen hank­ki­mas­ta ja an­ta­mas­ta va­pau­des­ta. Va­paus on olo­ti­la, jo­hon Kris­tuk­sen pe­las­ta­va toi­min­ta siir­tää ih­mi­sen. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Mis­sä Her­ran Hen­ki on, sii­nä on va­paus” (2. Kor. 3:17).

Raa­mat­tu muis­tut­taa, et­tä tämä va­paus ei kui­ten­kaan ole pa­huu­den pei­te (1. Piet. 2:16). Se ei ole li­hal­lis­ta va­paut­ta hem­pey­teen ja syn­nin lu­val­li­suu­teen ja nii­den kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­jo­jen oma­val­tai­seen laa­jen­ta­mi­seen. Vää­räs­sä va­pau­des­sa us­kon kuu­li­ai­suus on vaa­ras­sa ka­do­ta ko­ko­naan.

Voi­ma­na Ju­ma­lan ar­mo

Ju­ma­lan lap­si on tul­lut au­tu­aak­si Ju­ma­lan ar­mos­ta, us­kon kaut­ta il­man lain te­ko­ja (Ef. 2:8). Paa­va­li kir­joit­taa Tii­tuk­sel­le: ”Sil­lä Ju­ma­lan ar­mo, kai­kil­le ih­mi­sil­le ter­veel­li­nen, on il­mes­ty­nyt. Joka mei­dät opet­taa kai­ken ju­ma­lat­to­man me­non hyl­kää­mään ja maa­il­mal­li­set hi­mot, ja täs­sä maa­il­mas­sa si­vi­äs­ti ja hurs­kaas­ti ja ju­ma­li­ses­ti elä­mään” (Tiit. 2:11-12).

Kris­ti­tyn va­paus ei kut­su tiuk­kuu­teen, vaa­ti­muk­siin ja la­kei­hin, vaan pe­las­tet­tu­na pal­ve­le­maan rak­kau­des­sa lä­him­mäi­siä. Se ei ole kut­sua hen­gel­li­seen yl­pey­teen ja poik­ki­leik­kaa­van to­tuu­den il­moit­ta­mi­seen, vaan kut­sua Ju­ma­lan pe­las­ta­van rak­kau­den osal­li­suu­teen ja sa­mal­la kut­sua to­del­li­seen va­pau­teen, sil­lä Ju­ma­lan Poi­ka te­kee to­del­li­ses­ti va­paik­si (Joh. 8:36).

Ju­ma­lan lap­si te­kee mat­kaa hy­vän oman­tun­non kan­ta­ja­na, syn­nin pois­pa­ni­ja­na ja Jee­suk­sen ve­ren kor­jaa­ja­na. Hän saa elää täy­del­li­ses­sä an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa, ilos­sa ja va­pau­des­sa Ju­ma­lan tuo­mi­os­ta va­paa­na, tais­tel­len roh­ke­as­ti Ju­ma­lan ar­mo­voi­mal­la syn­tiä vas­taan, mi­tään pel­kää­mät­tä, sil­lä hä­nen koko elä­män­sä on Ju­ma­lan kä­des­sä.

Mart­ti Sal­li­nen

Ar­tik­ke­lia on ly­hen­net­ty. Lue koko teks­ti huo­men­na il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mies-leh­des­tä.