Päi­vä­mies

Työ ei ole ih­mi­sar­von mit­ta ei­kä sen mie­lek­kyys tule ra­han eteen raa­ta­mi­ses­ta. Lu­te­ri­lai­sen pe­rin­teen nä­kö­kul­mas­ta työ edis­tää yh­teis­tä hy­vää.

Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma on jul­kais­sut ark­ki­piis­pan verk­ko­si­vuil­la pu­heen­vuo­ron työn ar­vos­ta. Hä­nen mu­kaan­sa työn te­ke­mi­nen on sy­väs­ti mer­ki­tyk­sel­lis­tä yk­si­löl­le, yh­tei­söil­le ja koko yh­teis­kun­nal­le. Yk­si­lön työ­ky­kyä pi­de­tään jos­kus jopa ylei­se­nä hy­vin­voin­nin mit­ta­ri­na.

Työ­e­lä­mää ja työ­hy­vin­voin­tia tar­kas­te­le­vis­ta tut­ki­muk­sis­ta piir­tyy Luo­man mu­kaan kui­ten­kin ris­ti­rii­tai­nen kuva. Toi­sil­le huol­ta ai­heut­ta­vat lii­ka työ ja pai­neet, toi­set ovat il­man työ­paik­kaa. Työ­e­lä­mä on myös pa­ran­tu­nut, mikä nä­kyy jous­ta­vuu­den li­sään­ty­mi­se­nä.

Työ ei tuo ih­mi­sar­voa

Ark­ki­piis­pa on ha­vain­nut, et­tä työn kä­si­te ym­mär­re­tään en­nen kaik­kea palk­ka­työ­nä. Toi­si­naan nou­see esiin työn roo­li lu­te­ri­lai­ses­sa ajat­te­lus­sa.

– Lu­te­ri­lai­nen työ­e­tiik­ka näyt­täy­tyy ah­ke­raa ja ilo­ton­ta puur­ta­mis­ta ihan­noi­va­na vel­vol­li­suu­den­tun­toi­se­na raa­ta­mi­se­na. Lu­te­ri­lai­suus on yh­dis­tet­ty myös ka­pi­ta­lis­ti­seen ta­lous­jär­jes­tel­män ke­hit­ty­mi­seen. Tä­män seu­rauk­se­na ih­mi­se­lä­män mer­ki­tys on al­ka­nut näyt­tää te­hok­kuu­den, tu­los­vas­tuun ja voi­ton­ta­voit­te­lun mää­rit­tä­mäl­tä. Täl­lai­set tul­kin­nat tun­tu­vat oi­keut­ta­van mo­raa­li­sen pa­hek­sun­nan nii­tä koh­taa, jot­ka ei­vät tee palk­ka­työ­tä.

Lu­te­ri­lai­ses­sa pe­rin­tees­sä on Luo­man mu­kaan kui­ten­kin ai­nek­sia myös toi­sen­lai­seen kä­si­tyk­seen työn mer­ki­tyk­ses­tä.

– Kris­til­li­nen ih­mis­kä­si­tys ko­ros­taa kaik­kien ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suut­ta Ju­ma­lan edes­sä ja täs­tä seu­raa­vaa yh­tä­läis­tä ih­mi­sar­voa. Mi­kään työ ei muu­ta tätä ih­mi­sen pe­rim­mäis­tä ar­voa, oli­pa ky­sy­mys am­ma­tin­har­joit­ta­mi­ses­ta tai muus­ta toi­me­li­ai­suu­des­ta. Työ­te­li­äi­syy­del­lä ja toi­me­li­ai­suu­del­la ei tul­la Ju­ma­lal­le kel­paa­vak­si.

Ark­ki­piis­pa ko­ros­taa, et­tä työ ei ole ih­mi­sen ar­von mit­ta.

– Jo­kai­nen ih­mi­nen on mit­taa­mat­to­man ar­vo­kas. Työ­tä te­ke­mäl­lä huo­leh­dim­me pait­si it­ses­täm­me myös muis­ta ih­mi­sis­tä ja yh­teis­kun­nas­ta. Täs­tä nä­kö­kul­mas­ta työ näyt­täy­tyy lä­him­mäi­sen­rak­kau­den osoi­tuk­se­na. Työn tu­li­si tar­jo­ta te­ki­jäl­leen iloa, tyy­dy­tys­tä ja mer­ki­tys­tä.

Työ­tä yh­tei­sek­si hy­väk­si

Kirk­ko on ark­ki­piis­pan mu­kaan kut­sut­tu ra­ken­ta­maa yh­teis­kun­taa. Hän to­te­aa, et­tä Lut­he­rin te­o­lo­gi­nen kri­tiik­ki re­for­maa­ti­oai­ka­na koh­dis­tui en­nen kaik­kea yh­teis­kun­nas­sa käy­tyyn hen­gel­li­seen vaih­to­kaup­paan, jos­sa ra­hal­li­sel­la an­ta­mi­sel­la tai hen­gel­li­sel­lä har­joi­tuk­sel­la py­rit­tiin ta­voit­te­le­maan Ju­ma­lan suo­si­o­ta.

– Tä­män kri­tii­kin va­los­sa työn mer­ki­tyk­sel­li­syys al­koi lu­te­ri­lai­ses­sa pe­rin­tees­sä pai­not­tua ai­kai­sem­mas­ta poik­ke­a­val­la ta­val­la. Lu­te­ri­lai­sen pe­rin­teen nä­kö­kul­mas­ta työn te­ke­mi­nen ei ole eri­tyi­ses­ti köy­hyy­den vält­tä­mi­seen liit­ty­vä vel­vol­li­suus. Työl­lä on ta­lou­del­li­ses­ta tuot­ta­vuu­des­ta riip­pu­ma­ton ar­vo, joka liit­tyy jo­kai­sen ih­mi­sen ar­von ja mer­ki­tyk­sen ym­mär­tä­mi­seen yh­tei­sen hy­vän edis­tä­mi­sek­si. Työn te­ke­mi­nen ei ole niin­kään vält­tä­mä­tön paha kuin vält­tä­mä­tön hyvä.

Luo­ma jat­kaa, et­tä lu­te­ri­lai­suu­den vai­kut­ta­mis­sa yh­teis­kun­nis­sa sekä toi­sis­ta huo­leh­ti­mi­sen et­tä työn te­ke­mi­sen vel­voit­teet ovat muo­tou­tu­neet hy­vin­voin­ti­val­ti­on tar­jo­a­mia tu­ki­toi­mia oh­jaa­vik­si pe­ri­aat­teik­si.

– Köy­hien avus­ta­mi­ses­ta yh­teis­kun­nan ke­rää­mis­tä va­rois­ta sää­det­tiin Lut­he­rin vai­ku­tuk­ses­ta en­sim­mäi­sen ker­ran jo 1500-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

Sa­mal­la ta­val­la kuin työ­tä ei voi tar­kas­tel­la vain ra­han an­sait­se­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta, ei yh­teis­kun­nas­sa ta­voi­tel­tu yh­tei­nen hy­vä­kään pel­kis­ty pel­käk­si vau­rau­den kart­tu­mi­sek­si.

– Kai­ken­lai­nen omaan yh­tei­söön osal­lis­tu­mi­nen on mah­dol­li­suus to­teut­taa omaa kut­su­mus­taan Ju­ma­lan tar­koit­ta­mal­la ta­val­la yh­tei­sek­si hy­väk­si.

Kat­se työn mie­lek­kyy­teen

Ark­ki­piis­pa to­te­aa, et­tä täl­lä het­kel­lä en­na­koi­daan eri­tyi­ses­ti 2000-lu­vul­la syn­ty­nei­den omaa­van edel­li­sis­tä su­ku­pol­vis­ta mer­kit­tä­väs­ti poik­ke­a­via työ­e­lä­mä­o­do­tuk­sia. Näi­hin si­säl­tyy muun mu­as­sa aja­tus sii­tä, et­tä työn mie­lek­kyys ei tule ra­han eteen raa­ta­mi­ses­ta.

– Kes­tä­vä työ­e­lä­mä ei kil­pai­lu­ta ih­mis­tä nään­nyk­siin. Kes­tä­väs­sä työ­e­lä­mäs­sä kai­kis­ta py­ri­tään te­ke­mään tar­peel­li­sia ja kai­kil­le tar­jo­taan mah­dol­li­suuk­sia ko­kea it­sen­sä tär­ke­äk­si ja ar­vos­te­tuk­si.

Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma tu­tus­tui ai­hee­seen toi­mies­saan Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon edus­ta­ja­na Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­ön joh­ta­mas­sa Työ­e­lä­mä 2020 -hank­kees­sa, joka to­teu­tet­tiin vuo­si­na 2013–2019.