Alkoholismi on sairaus, johon sairastuneella on pakonomainen tarve juoda alkoholia ja hän tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholistin on mahdotonta hallita juomistaan, ja hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta.
Vieroitusoireiden ilmetessä hän yleensä jatkaa alkoholin haitallista käyttöä. Alkoholin liikakäyttö voi olla joko kausittaista tai jatkuvaa. Perinnöllisillä tekijöillä on tärkeä osuus erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholismissa.
Alkoholin käytön haitat
Alkoholiriippuvuuden kehityttyä henkilö käyttää alkoholia suurempia määriä tai pitempään kuin hänen tarkoituksensa oli. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan alkoholin käyttöään, vaikka se aiheuttaa huomattavia haittoja elämään.
Humalatiloihin voi liittyä sammumista ja muistikatkoksia. Seurauksena voi olla ristiriitoja läheisten kanssa, avioero, vaikeudet työssä tai työstä irtisanominen, taloudelliset vaikeudet, rattijuoppous, rikkeet tai rikokset. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Kiinnostus muihin harrastuksiin vähenee. Osa alkoholisteista juo yksinään tai salaa, osa kotonaan ja ravintoloissa.
Vakava sairaustila
Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen alkoholin käyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä, vaan on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla riippuvuuden taustalla voi olla henkilön taustaan tai elämäntilanteeseen liittyvä mielelle sietämätön ristiriita. Alkoholin käyttö voi olla keino paeta mielen sisäistä sietämätöntä avuttomuuden tunnetta, ahdistuneisuutta tai lamaantumista.
Biologisella tasolla pakonomaisen alkoholin käyttö aiheuttaa keskushermoston toiminnan muutoksen. Tämä muutostila korjautuu hitaasti ja edellyttää useiden kuukausien mittaista raitista jaksoa. Toisaalta tämä muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen juoda, ja siksi alkoholismiin sairastuneen vaihtoehtona on yleensä pysyvä täydellinen raittius.
Monia liitännäissairauksia
Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholin käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten psyykkisten oireiden lievittämiseksi.
Alkoholin liikakäytön taustalla voi olla hoitamaton masennus, ahdistuneisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisaalta alkoholin liikakäyttö sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita.
Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy altistuminen tapaturmille, terveydellisiä ongelmia ja elimellisiä sairauksia, esimerkiksi haimatulehdus, rasvamaksa, maksakirroosi, aivojen toiminnan häiriöt tai sydänlihasvaurio.
Perhe ja alkoholismi
Alkoholismin kehittyminen kestää tavallisesti vuosia, jona aikana henkilö kieltää ongelmakäyttönsä tai vähitellen lisääntyvän riippuvuutensa. Läheiset kietoutuvat yleensä voimakkaasti alkoholismiin ja alkoholistin juominen hallitsee muun perheen elämää.
Sairauteen liittyvän häpeäleiman vuoksi läheiset osallistuvat usein asian salailuun ja peittelyyn. Perhe voi eristäytyä ihmissuhteista, lapset eivät häpeän vuoksi ehkä halua tuoda kavereita kotiin. Lähipirin salaileva käyttäytyminen voi ylläpitää ja mahdollistaa alkoholistin haitallista elämäntapaa.
On myös tavallista, että alkoholisti toistuvasti lupaa olla juomatta, mutta koska ei voi hallita sairauttaan, ratkeaa yhä uudelleen juomaan. Alkoholisti leimautuu täten valehtelijaksi, kun ei voi lupauksistaan huolimatta olla juomatta. Toisaalta kausittain alkoholia liikakäyttävä henkilö voi hyvinä aikoinaan olla ahkera, miellyttävä ja vastuullinen aikuinen.
Miten hoidetaan?
Mitä aikaisemmin henkilö kykenee tunnistamaan ja ottamaan vakavasti lisääntyvän ongelmakäyttönsä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän voi oppia hallitsemaan alkoholin käyttönsä ja välttämään liitännäissairaudet tai haitalliset psykososiaaliset seuraukset.
Hoitoon voi hakeutua joko lääkärin, psykologin, mielenterveystoimiston tai A-klinikan vastaanotolle, jos henkilö ei kykene omin avuin lopettamaan alkoholin ongelmakäyttöään. Osa hyötyy AA-ryhmistä tai muista ryhmähoidoista. Myös perheille on omia hoitoryhmiä.
Terapeuttisten hoitomuotojen pohjana on tuen antaminen ja muutokseen kannustaminen. Hoidot tukevat muutosta raittiuteen ja auttavat henkilöä oppimaan muita ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö. Uusia tunteiden säätelyn muotoja voi oppia.
Lääkehoitoina voidaan käyttää mielialalääkkeitä, alkoholin käytön estävää lääkitystä tai alkoholin humalluttavaa vaikutusta estävää lääkitystä.
Perheterapeuttisissa hoidoissa alkoholismi nähdään koko perheen ongelmana ja etsitään keinoja perheen vapauttamiseen haitallisesta, alkoholismia ylläpitävästä käyttäytymismallista. Lasten hyvinvointi on keskeistä kaikissa hoitomuodoissa.
Avainsana oma tahto
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa päästä alkoholista eroon – avainsana hoidon onnistumiselle on oma halu.
Hoitojen tarkoitus on saada henkilö miettimään juomisen ja retkahtamisten syitä ja etsimään juomiselle erilaisia turvallisia vaihtoehtoja. Oman motivaation löytäminen on tärkeää, ja ongelmatilanteiden tunnistaminen auttaa estämään retkahduksia.
Pakonomaisen alkoholinkäytön laukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Siksi tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää.
Arja Mainio
Psykiatrian erikoislääkäri, dosentti
Lähteet:
Duodecim Käypä hoito
Voit lukea tällä viikolla ilmestyneestä Päivämiehestä myös muita alkoholiaiheisia juttuja.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys