Tä­nään vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä Lap­sen oi­keuk­sien päi­vää. Päi­vää vie­te­tään kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa YK:n lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­sen hy­väk­sy­mi­sen (20.11.1989) kun­ni­ak­si. Tar­koi­tuk­se­na on tuo­da esiin so­pi­mus ja he­rät­tää kes­kus­te­lua las­ten hy­vin­voin­tiin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Tänä vuon­na 16.–22. mar­ras­kuu­ta vie­tet­tä­vän Lap­sen oi­keuk­sien vii­kon ja Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän val­ta­kun­nal­li­se­na tee­ma­na on lap­si­per­hei­den köy­hyys.

Suo­men si­sä­a­si­ain­mi­nis­te­riö on mää­rän­nyt Lap­sen oi­keuk­sien päi­vä­nä li­pu­tuk­sen val­ti­on vi­ras­toil­le ja lai­tok­sil­le ja suo­sit­taa yleis­tä li­pu­tus­ta kai­kil­le muil­le­kin. Myös kirk­ko suo­sit­te­lee, et­tä seu­ra­kun­nis­sa li­pu­te­taan. Li­put­taa voi myös so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa lait­ta­mal­la Suo­men li­pun ja ai­hee­seen liit­ty­vän mai­nin­nan pro­fii­li­ku­vak­seen tai ja­ka­mal­la ai­hee­seen liit­ty­viä tie­tois­ku­ja. Li­put­taa voi sekä seu­ra­kun­tien vi­ral­li­sis­sa et­tä jo­kai­sen ha­luk­kaan omis­sa so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vis­sa.

Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­des­sä jul­kais­taan Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän kun­ni­ak­si ar­tik­ke­li, joka on il­mes­ty­nyt SRK:n vuo­si­kir­jas­sa Ajan­koh­tais­ta 2011. Mä tai­mi olen sun tar­has­sas.

Ai­kui­sen tu­lee suo­jel­la las­ta

Kol­mi­vuo­ti­as kii­pe­ää kaa­pil­le ha­ke­maan kek­siä. äi­ti tu­lee pai­kal­le, riuh­tai­see lap­sen kä­si­var­res­ta alas ja huu­taa: ”Mitä sää oi­keen teet! An­na ne kek­sit tän­ne, just on ruo­ka tu­los­sa!” Lap­si puh­ke­aa it­kuun, it­kun lo­mas­ta kuu­luu sa­nat ”äi­ti an­teek­si”. äi­ti ha­vah­tuu, ot­taa ty­tön sy­liin ja sa­noo: ”An­nat­ko sinä äi­til­le an­teek­si, ei äi­ti saa sul­le noin teh­dä. äi­ti on vä­sy­nyt ja pin­na on ki­re­äl­lä.”

Lä­hei­sim­pien ih­mis­ten kans­sa vie­te­tään eni­ten ai­kaa ja elä­män­ti­lan­teet ovat vä­lil­lä kuor­mit­ta­via. Pien­ten las­ten kans­sa toi­mies­sa vä­sy­mys on van­hem­mil­le tut­tu vie­ras. Vä­sy­mi­seen tu­lee puut­tua her­käs­ti ja hy­vis­sä ajoin, sil­lä sy­väs­ti uu­pu­nee­na ei jak­sa ha­kea edes apua. Vä­sy­nee­nä kont­rol­li pet­tää hel­pom­min ja in­hi­mil­li­nen heik­kous tu­lee esiin. Sil­loin tar­vi­taan an­teek­si­an­ta­mus­ta, mut­ta myös konk­reet­ti­sia kei­no­ja kuor­mit­ta­vien ti­lan­tei­den hel­pot­ta­mi­sek­si.

On hyvä miet­tiä, on­ko mo­lem­mil­la van­hem­mil­la riit­tä­väs­ti ai­kaa per­heel­le. An­si­o­työ saat­taa ol­la vaa­ti­vaa ja ai­kaa vie­vää, mut­ta las­ten kas­va­tus­teh­tä­vän pi­täi­si men­nä sen­kin edel­le. Vas­tuu las­ten hoi­ta­mi­ses­ta ja kas­vat­ta­mi­ses­ta on an­net­tu äi­dil­le ja isäl­le yh­tei­ses­ti. Jos omat ja lä­heis­ten voi­mat ei­vät rii­tä, kan­nat­taa sel­vit­tää myös yh­teis­kun­nan an­ta­man hoi­to­a­vun ja tuen mah­dol­li­suus. Yh­teis­kun­nan tar­jo­a­mat pal­ve­lut kuu­lu­vat kai­kil­le.

KUVITUSKUVA: HETA VESAMäKI

Vä­ki­val­ta on ai­na vää­rin

Ju­ma­lan sana haas­taa mei­dät poh­ti­maan, mil­lai­sia van­hem­pia olem­me lap­sil­lem­me. Jou­tu­vat­ko lap­se­ni tai muut lä­hei­se­ni pel­kää­mään mi­nua? Tar­vit­see­ko mi­nun pe­lä­tä lä­hei­si­ä­ni? Jo­kai­nen ih­mi­nen on käy­tök­ses­sään ja tun­tei­den osoit­ta­mi­ses­saan in­hi­mil­li­nen ja va­ja­vai­nen, ja myös kiel­teis­ten tun­tei­den näyt­tä­mi­nen kuu­luu elä­mään. Ke­nen­kään ei kui­ten­kaan tule pe­lä­tä ko­dis­saan. Ei ole oi­kein, jos jou­tuu ko­ke­maan lä­hei­sen­sä ai­heut­ta­maa hen­kis­tä, fyy­sis­tä, hen­gel­lis­tä tai sek­su­aa­lis­ta vä­ki­val­taa tai edes sen uh­kaa.

Per­he­vä­ki­val­lan tun­nus­ta­mi­nen ja myön­tä­mi­nen voi ai­heut­taa sii­nä mää­rin hä­pe­ää, et­tä uh­kaa­vis­sa ti­lan­teis­sa mie­lui­ten jous­tai­si, sul­ki­si sil­män­sä. Saat­taa syn­tyä myös halu suo­jel­la vä­ki­val­lan­te­ki­jää toi­vo­en, et­tä hän muut­tai­si käyt­täy­ty­mis­tään oma­eh­toi­ses­ti. Vä­ki­val­ta­ti­lan­teen jäl­keen elä­mä voi­kin pa­lau­tua vä­häk­si ai­kaa pa­rem­mak­si, mut­ta ki­ris­tyä vä­hi­tel­len ja pur­kau­tua jäl­leen hal­lit­se­mat­to­ma­na vä­ki­val­ta­na. Te­ki­jä voi myös it­se kär­siä ti­lan­tees­ta ja ka­tua te­ko­jaan. Ka­tu­val­le kuu­luu ai­na an­teek­si­an­ta­mus, mut­ta vä­ki­val­ta­on­gel­maan tar­vi­taan myös ul­ko­puo­lis­ta apua ja tu­kea. Sii­tä on syy­tä pu­hua ys­tä­vil­le, su­ku­lai­sil­le tai suo­raan am­mat­ti­aut­ta­jil­le.

Per­he­vä­ki­val­ta­ti­lan­tees­sa ai­kui­sen etu ja kun­nia ei­vät saa ajaa tai­vaan val­ta­kun­nan suu­rim­man ja her­kim­män, lap­sen, ohi. Jos vä­ki­val­taa ei py­säy­te­tä, vää­rät toi­min­ta­mal­lit pe­riy­ty­vät pa­him­mil­laan uh­reil­le ja vä­ki­val­lan kier­re saat­taa jat­kua su­ku­pol­ves­ta toi­seen. Per­he­vä­ki­val­lan uh­rei­na ovat usein lap­set. Yh­teis­kun­ta ha­lu­aa osal­taan huo­leh­tia hei­dän tur­val­li­suu­des­taan ja on sik­si sää­tä­nyt las­ten­suo­je­lu­lain. Sen tar­koi­tuk­se­na on tur­va­ta lap­sen oi­keus tur­val­li­seen kas­vu­ym­pä­ris­töön, ta­sa­pai­noi­seen ja mo­ni­puo­li­seen ke­hi­tyk­seen sekä eri­tyi­seen suo­je­luun.

Lain pe­rus­teel­la las­ten ja per­hei­den kans­sa toi­mi­vien vi­ra­no­mais­ten on tu­et­ta­va van­hem­pia ja huol­ta­jia hei­dän kas­va­tus­teh­tä­väs­sään, py­rit­tä­vä tar­jo­a­maan per­heel­le tar­peel­lis­ta apua riit­tä­vän var­hain sekä oh­jat­ta­va lap­si ja per­he tar­vit­ta­es­sa las­ten­suo­je­lun pii­riin. Tuo­hon la­kiin voi tur­vau­tua, jos it­se jou­tuu kär­si­mään vä­ki­val­las­ta tai huo­maa sitä esi­mer­kik­si tut­ta­va­per­hees­sä. Asi­as­ta voi teh­dä las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen tai ker­toa esi­mer­kik­si ter­vey­den­hoi­ta­jal­le, opet­ta­jal­le tai muul­le ko­din ul­ko­puo­li­sel­le ai­kui­sel­le. Vä­ki­val­ta­ti­lan­teen sel­vit­tä­mi­nen on lo­pul­ta kaik­kien edun mu­kais­ta. Ju­ma­lan sana oh­jaa mei­tä ra­kas­ta­maan toi­si­am­me to­tuu­des­sa. Kun ti­lan­tee­seen puu­tu­taan, myös vä­ki­val­lan te­ki­jä saa apua käyt­täy­ty­mi­seen­sä.

Lap­siin koh­dis­tu­vaa vä­ki­val­taa tai hy­väk­si­käyt­töä voi esiin­tyä myös us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Vä­ki­val­lan tai sek­su­aa­li­sen hy­väk­si­käy­tön koh­taa­mi­nen on ai­na ras­kas ja ah­dis­ta­va asia. Eri­tyi­sen ah­dis­ta­vaa se saat­taa ol­la sil­le, joka ei am­mat­tin­sa puo­les­ta ole jou­tu­nut kä­sit­te­le­mään ky­sei­siä asi­oi­ta. Väi­te sek­su­aa­li­ses­ta tai muus­ta vä­ki­val­las­ta eh­kä lä­hei­ses­sä­kin per­hees­sä saat­taa ai­heut­taa voi­mak­kaan kiel­tä­mis­re­ak­ti­on ja tun­teen, et­tei asia ole mah­dol­lis­ta. Väi­te tai epäi­ly täy­tyy kui­ten­kin ai­na ot­taa va­ka­vas­ti, ja asia tu­lee an­taa am­mat­ti­lais­ten hoi­det­ta­vak­si. Eri­tyi­ses­ti lä­heis­ten on vai­kea ar­vi­oi­da ta­pah­tu­nut­ta puo­lu­eet­to­mas­ti, ja asi­an vii­väs­ty­mi­nen on ai­na uh­ril­le kaik­kein ras­kain asia. Las­ten­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sil­le voi luot­ta­muk­sel­li­ses­ti esit­tää myös pel­kän huo­len­sa las­ten puo­les­ta il­man pai­na­vaa näyt­töä ta­pah­tu­mis­ta. Jos vä­ki­val­ta on to­del­lis­ta, uh­ri tai uh­rit ovat va­ka­vas­sa hä­däs­sä. Jo­kai­sel­la on oi­keus il­moit­taa tie­toon­sa tul­lees­ta ri­kok­ses­ta po­lii­sil­le tai las­ten­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­sel­le. Teem­me sen myös oman­tun­tom­me täh­den.

KUVITUSKUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Asi­oi­den sel­vit­tä­mi­nen on tar­peen

Lap­sen mie­li pyr­kii ak­tii­vi­ses­ti unoh­ta­maan hä­pe­äl­li­sen ja ah­dis­ta­van ti­lan­teen. Mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa sek­su­aa­li­nen hy­väk­si­käyt­tö tu­lee il­mi vas­ta uh­rin kas­vet­tua ai­kui­sek­si ja it­se­näis­tyt­tyä. Ta­pah­tu­mat voi­vat ai­heut­taa va­ka­via hait­to­ja uh­rin hy­vin­voin­nil­le ja ter­vey­del­le, vaik­kei hän nii­tä muis­tai­si­kaan ta­pah­tu­neek­si. Oi­rei­na voi il­me­tä eris­täy­ty­mis­tä, vält­tä­mis­käyt­täy­ty­mis­tä, ma­sen­nus­ta tai it­se­tu­hoi­suut­ta. Jo­kin ti­lan­ne myö­hem­mäs­sä elä­män­vai­hees­sa, ku­ten su­ku­puo­lie­lä­mä avi­o­lii­tos­sa tai lap­sen saa­mi­nen, voi lau­kais­ta van­han trau­man. Täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa on syy­tä ha­keu­tua am­mat­ti­aut­ta­jal­le. Asi­an ri­ko­soi­keu­del­li­nen sel­vit­te­ly on yk­si osa asi­an kä­sit­te­lyä. Tämä aut­taa te­ki­jää so­vit­ta­maan teot myös maal­li­sen esi­val­lan edes­sä.

Hy­väk­si­käyt­tä­jä on yleen­sä lä­hi­su­ku­lai­nen, ja lä­hi­pii­ri saat­taa pai­nos­taa uh­ria vai­ke­ne­maan per­het­tä tai su­kua suo­jel­lak­seen. Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa saa­te­taan käyt­tää myös hen­kis­tä ja hen­gel­lis­tä vä­ki­val­taa. Uh­ria väi­te­tään kat­ke­rak­si, kun hän kai­ve­lee van­ho­ja ja ha­kee oi­keus­teit­se asi­aan rat­kai­sua. Asi­an sel­vit­tä­mi­nen on kui­ten­kin eh­dot­to­man tär­ke­ää, sil­lä hy­väk­si­käyt­tä­jä jat­kaa toi­min­taan­sa usein läpi elä­män ja uh­re­ja saat­taa ol­la use­am­pia. Niin kau­an kuin vä­ki­val­lan­te­ki­jää ei py­säy­te­tä, joku voi ol­la vaa­ras­sa. Hy­väk­si­käy­töl­lä, ku­ten muul­la­kin vä­ki­val­lal­la, on tai­pu­mus tois­tua use­am­mis­sa su­ku­pol­vis­sa. Asi­an hoi­ta­mi­nen mah­dol­lis­taa eh­kä su­ku­pol­vien yli jat­ku­neen va­ka­van vä­ki­val­lan ket­jun kat­kai­se­mi­sen.

Van­hem­pien vas­tuul­la on kes­kus­tel­la las­ten kans­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta kos­ke­mat­to­muu­des­ta lap­sen­ta­jui­ses­ti. Voi esi­mer­kik­si ker­toa, mikä ai­kui­sen käy­tök­ses­sä on nor­maa­lia ja mikä epä­nor­maa­lia. Avoin ja tur­val­li­nen il­ma­pii­ri aut­taa las­ta ker­to­maan miel­tä ah­dis­ta­vis­ta asi­ois­ta.

Ant­ti Koi­vis­to