JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Seniori kuntoilee

3.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215094920200603060000

Hölk­kään vii­si ker­taa vii­kos­sa noin kol­men var­tin ver­ran ker­ral­laan. Voi­mis­te­len ja ve­nyt­te­len ko­to­na. Vai­mo­ni ja mi­nun yh­tei­nen uin­ti­har­ras­tus on nyt tau­ol­la ko­ro­nan vuok­si.

Mi­ten tä­hän on tul­tu?

Sai­ras­tin lym­foo­man vuon­na 2014 ja leu­ke­mi­an vuo­si­na 2015–2016. Sain voi­mak­kai­ta sy­tos­taat­te­ja kum­paan­kin ja jäl­kim­mäi­seen myös kan­ta­so­lu­siir­teen. So­lun­sal­paus­hoi­dot sai­vat voin­ti­ni aal­toi­le­maan. Olin hei­koim­mil­la­ni ai­na vii­kon pa­rin ku­lut­tua hoi­to­ker­ran jäl­keen. Kun voin­ti pa­ra­ni, al­koi­vat pian uu­det ti­pu­tuk­set. Kun olin huo­noim­mil­la­ni leu­ke­mi­a­hoi­to­jen alus­sa, en ky­en­nyt kä­ve­le­mään ol­len­kaan.

Sai­raa­la­kä­ve­ly­jä­ni mää­rit­ti­vät voin­ti­ni ja hoi­to­je­ni vai­heet. Kun olin eris­tys­huo­nees­sa, kä­ve­lin ne­li­ö­mäis­tä reit­tiä huo­ne­ka­lu­ja ja sei­niä myö­täil­len. Ta­va­no­mai­ses­sa osas­to­hoi­dos­sa kä­ve­lin osas­ton käy­tä­vil­lä ja kun sain pois­tua osas­tol­ta, kul­jin myös muis­sa Mei­lah­den sai­raa­la-alu­een ra­ken­nuk­sis­sa ja sen al­la ole­vis­sa tun­ne­leis­sa.

Siir­teen saa­mi­sen jäl­kei­sis­tä in­fek­ti­ois­ta sel­vit­ty­ä­ni aloin kä­vel­lä ul­ko­na. Ko­to­na ol­les­sa­ni kä­ve­lin hei­koim­mil­la­ni vain ta­lo­yh­ti­ön pi­has­sa Hel­sin­gin Hert­to­nie­mes­sä. Ker­ran läh­din ul­koi­lu­reit­tiä Vii­kin suun­taan. In­nos­tuin, kun mat­ka su­jui ala­mä­kiä pit­kin hy­vin. Poik­ke­sin po­lul­le, jon­ka ylä­mä­keä ei ter­ve ih­mi­nen huo­mai­si. Mi­nul­le se oli ko­et­te­le­mus. Pon­nis­te­lin eteen­päin ka­dun var­teen, jos­ta vai­mo­ni haki mi­nut au­tol­la.

Muu­tim­me tän­ne Tur­kuun vuon­na 2017, ja jat­koin kä­ve­le­mis­tä tääl­lä. Ker­roin vii­me ke­vää­nä Sai­raan ra­kas elä­mä -blo­gi­ni Juok­sen­te­le­maan-teks­tis­sä al­ka­nee­ni va­ro­vas­ti juos­ta. Olin huo­man­nut kai­paa­va­ni jo­ta­kin ae­ro­bis­ta lii­kun­taa, kos­ka por­tai­den kii­pe­ä­mi­nen ja mäen nou­se­mi­nen tun­tui­vat haas­teel­li­sil­ta.

Olin juos­sut kir­joit­ta­mis­päi­vä­nä 16 mi­nuu­tin in­ter­val­lia. Se ei ol­lut tun­tu­nut mu­ka­val­ta. Poh­din juok­se­va­ni jos­kus pe­rin­tei­sen Coo­pe­rin tes­tin, jol­la nuo­ruu­des­sa­ni oli ta­pa­na mi­ta­ta kun­toa. Tes­ti teh­dään juok­se­mal­la 12 mi­nuut­tia niin pit­käl­le kuin jak­saa. Mat­kan pi­tuus mää­rit­tää kun­non ikä­kau­den pe­rus­teel­la.

Pi­den­sin vä­hi­tel­len juok­su­mat­ko­ja ja nii­den vä­lis­sä kä­ve­lin. Syk­syl­lä kä­vin Paa­vo Nur­men sta­di­o­nil­la juok­se­mas­sa Coo­pe­rin ja sain tu­lok­sek­si noin 1650 met­riä. Al­ku­vuo­des­ta juok­sin tes­tin uu­des­taan pai­kal­li­sel­la ur­hei­lu­ken­täl­lä Rans­kan An­ti­be­sis­sa. Tu­los oli noin 1750 met­riä. As­tei­kos­ta riip­pu­en kun­to­ni on vält­tä­vä tai kes­ki­ta­soi­nen ikä­sel­le­ni mie­hel­le.

Nyt ko­ro­na-ai­ka­na juok­sen hil­jais­ta reit­tiä ko­toa Tu­run kes­kus­tas­ta Port­san reu­na­ka­tu­ja ja sa­ta­ma-ra­dan vie­res­sä ole­vaa pol­kua Tu­run­lin­nan luo, sen ym­pä­ri ja sa­maa reit­tiä ta­kai­sin ko­tiin. Toi­si­naan pi­dän tau­on Lin­nan­puis­tos­sa, toi­si­naan en.

Ajat­te­len, et­tä tämä lenk­kei­ly on mat­ka, jon­ka mää­rän­pää­tä en tie­dä. Har­ras­tuk­sen taso hei­jas­taa voin­ti­a­ni ja ase­maa­ni elä­män­kaa­rel­la. Coo­per-tu­lok­se­ni ovat run­saat puo­let sii­tä, mitä olen juos­sut lu­ki­o­lai­se­na. Elä­ke­läi­set ovat omas­sa sar­jas­saan.

On mah­do­ton­ta ar­vi­oi­da, kuin­ka pal­jon ja mil­lä ta­voin saa­ma­ni sy­tos­taa­tit ovat vai­kut­ta­neet so-lui­hi­ni. Nuo­ruu­den vet­reys ja kim­moi­suus on men­nyt iän kart­tu­es­sa. Ny­kyi­sel­lä lää­ki­tyk­sel­lä­kin on var­maan jo­kin mer­ki­tys. Pys­tyn kui­ten­kin juok­se­maan. Olen tyy­ty­väi­nen.

Huo­ma­sin yh­del­lä len­kil­lä­ni nuo­reh­kon mie­hen juok­se­van edel­lä­ni noin kort­te­lin pääs­sä. Yri­tin pi­tää vä­li­mat­kan sa­ma­na. Huo­ma­sin hen­gäs­ty­vä­ni, jo­ten hä­nen vauh­tin­sa oli mi­nul­le lii­kaa. Hi­das­tin sen jäl­keen juok­su­a­ni, mut­ta mi­nun oli vai­kea ta­voit­taa mi­nul­le luon­tais­ta no­peut­ta. Kun siis aloin seu­ra­ta tois­ta hölk­kää­jää, pas­ma­ni me­ni­vät se­kai­sin.

Mies kään­tyi erääs­sä ris­teyk­ses­sä toi­seen suun­taan ja jäi sei­so­maan lii­ken­ne­va­loi­hin. Näin hä­net lä­hem­pää ja huo­ma­sin, et­tä hän oli kes­ki-ikäi­nen, hie­man jo har­maa­ta tum­mis­sa hiuk­sis­sa. Minä sain myös tau­on pu­nai­sen va­lon vuok­si. Kun läh­din sit­ten juok­se­maan, löy­sin hel­pos­ti mi­nul­le luon­tai­sen vauh­din. Juok­se­mi­nen tun­tui mu­ka­val­ta.

Kun­to­ni on täl­lä het­kel­lä se mikä se on. Mi­nun on taus­ta­ni vuok­si vai­kea suh­teut­taa sitä mi­hin­kään.

Koen, et­tä Luo­ja on vi­rit­tä­nyt mei­hin ih­mi­siin ke­hit­ty­mi­sen ha­lun. Ha­lu­am­me edis­tyä asi­ois­sa, joi­hin käy­täm­me ai­kaam­me. Tis­ki­ko­neen täy­tös­sä en kui­ten­kaan koe juu­ri­kaan edis­ty­vä­ni. Suh­tau­tu­mi­nen ke­hit­ty­mi­seen tai­taa riip­pua asi­an luon­tees­ta.

En tie­dä mat­ka­ni pi­tuut­ta ja laa­tua. Kul­jen kui­ten­kin eteen­päin. Käyn juok­se­mas­sa Coo­pe­rin, kun sil­tä tun­tuu. Saan tu­lok­sek­si jon­kun lu­vun. Voin kir­joit­taa sii­tä jo­ta­kin blo­gii­ni.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com