Opistoissa on perinteisesti tehty opistolaulu, yleensä sen on tehnyt joku opiskelijoista. Meidän opistolaulun sanat tulivat minulle nopeasti hyvin tärkeiksi. Koin ne omakohtaisiksi; ne koskettivat juuri minun elämäntilannettani.
Eessäni on kaitainen polku kulkematon.
En huomisen matkasta tiedä,
se vielä on tuntematon.
Ei vahvempaa
turvaa kuin Jeesuksen rinnalla saa.
Huolet ei varjoillaan toivoa peitä,
kun Herramme johtaa meitä.
Nuoruuden maa
valoa täynnä jo aukeaa.
Vaan varjoista maailma kuiskii,
käy valheitaan tarjoamaan.
Ei kalliimpaa
ystäväin kanssa kun yhdessä saa
kulkea vaalien tunnollaan rauhaa
ja matkalla riemuin laulaa.
Yhteinen tie
laaksoon jos käy, myös niityille vie.
Ei Herramme pieniään heitä,
on häneltä määrä ja tie.
Raskaimmatkin
taakkamme kantaa hän uskollisin.
Armonsa voimaksi matkalle antaa
ja taivahan rauhaan kantaa.
(Sävel ja sanat Anna Kallioranta)
Erityisen lähelle omaa tilannettani tulee toinen säkeistö. Tunsin maailman kuiskivan minulle jo ennen opistovuoden loppumista. Huomasin pohtivani, että lukuvuosi on loppumassa enkä enää näe opistoystäviäni. Edelleen olen yhtä paha ja Jumalalle kelpaamaton ihminen kuin ennen opistovuottakin.
Tunsin vetoa siihen elämään, minkä jätin taakseni, kun päätin tulla opistoon. Onneksi sain keskusteltua näistä kiusauksista ystäväni kanssa. Hän muistutti minua siitä, että sielunvihollisen kuiskeet ovat kaikessa houkuttelevuudessaan pelkkää valhetta.
Kun opisto toukokuun lopulla loppui, tunsin olevani hukassa. Opistoon lähtiessä olin jättänyt vanhan elämän taakseni, eikä minulla ollut mitään, mihin palata. Muutin takaisin vanhempieni luokse. Minulla oli liikaa vapaa-aikaa eikä riittävästi järkevää tekemistä, jolla täyttäisin päiväni. En tiennyt, mitä tehdä elämälläni. Kävin kaksissa pääsykokeissa. Mielestäni töpeksin molemmissa, ja se lisäsi epävarmuutta tulevaisuudestani.
Ennen tämän kesän Suviseuroja minulta oli jäänyt väliin neljät Suviseurat, joten koin sinne lähtemisen kesän tärkeimmäksi asiaksi. Luottamus Jumalan johdatukseen vahvistuikin Suviseurojen aikana. Torstaiaamuna heräsin teltassa kuumuuteen, työnsin pääni ulos ovesta ja katselin kuinka linnut kaartelivat huolettomina pilvettömällä taivaalla. Tuntui kuin näkymättömät palapelin palaset olisivat alkaneet loksahdella paikoilleen.
Onneksi meidän ei tarvitsekaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Saamme valmistautua tulevaisuuteen ja tehdä parhaamme, jotta saisimme koulu- tai työpaikan. Suviseuroja seuranneina päivinä pari uutta palapelinpalasta loksahti taas elämässäni paikoilleen: tuleva asuinpaikkani on Rovaniemi, jossa aloitan syksyllä sairaanhoitajaopinnot.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys