JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Erään kankaan tarina

6.4.2017 6.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170406065300

Aluk­si kan­kaas­ta om­mel­tiin hää­pu­ku hel­sin­ki­läi­sen teh­taan esit­te­ly­mal­lis­toon. Ai­kan­sa se sai ol­la esil­lä ja kaik­kien ihail­ta­va­na, kun­nes tuli uu­si mal­lis­to ja se jou­tui jo­hon­kin va­ras­toon odot­ta­maan alen­nus­myyn­te­jä. Erää­nä päi­vä­nä nuo­ri nas­to­la­lais­tyt­tö läh­ti ys­tä­vän­sä seu­rak­si Hel­sin­kiin – kat­se­le­maan täl­le hää­pu­kua. Yl­lät­tä­en tämä nuo­ri tyt­tö löy­si­kin me­kon it­sel­leen. 50 mar­kal­la hän os­ti it­sel­leen kau­niin hää­pu­vun. Hän ha­lu­si sen, vaik­kei sul­has­ta­kaan vie­lä ol­lut tie­dos­sa. Mek­ko pää­tyi ty­tön vaa­te­kaap­piin, ei­kä hän viit­si­nyt ker­toa ke­nel­le­kään os­ta­neen­sa hää­pu­vun it­sel­leen.

Kau­aa ei kui­ten­kaan men­nyt, kun hän Lah­den rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa ta­pa­si ar­mei­jan har­mais­sa kul­ke­van re­ser­vi­a­liup­see­ri­op­pi­laan. Sii­tä al­koi kir­jeen­vaih­to, joka joh­ti häi­hin Nas­to­lan kir­kos­sa. Hää­pu­ku pää­si sii­hen tar­koi­tuk­seen, mi­hin se oli alun­pe­rin teh­ty.

Useim­mi­ten hää­pu­kua tai­de­taan käyt­tää vain yh­den ker­ran. Häi­den jäl­keen se saat­taa jää­dä jon­ne­kin kaa­pin pe­räl­le lo­ju­maan pu­ku­pus­sis­sa. Vuo­si ku­lui ja mek­ko kai­vet­tiin esiin. Tuos­ta ta­ri­nam­me mor­si­a­mes­ta oli juu­ri tul­lut pie­nen ty­tön äi­ti, joka tar­vit­si kan­gas­ta kas­te­mek­koa var­ten. Hän oli löy­tä­nyt yk­sin­ker­tai­sen oh­jeen, jon­ka mu­kaan hän päät­ti om­mel­la kas­te­me­kon hää­pu­vus­taan. Kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min minä syn­nyin tuo­hon sa­mai­seen per­hee­seen kuu­den­te­na lap­se­na.

Jo­kin ai­ka sit­ten sain sis­kol­ta­ni pu­he­lun, jos­sa hän ky­syi, tah­toi­sin­ko al­kaa kum­mik­si hei­dän lap­sel­leen. Mi­nun ei tar­vin­nut miet­tiä asi­aa het­ke­ä­kään. Vas­ta­sin sa­man tien myön­tä­väs­ti. Koen kum­min teh­tä­vän luot­ta­muk­se­no­soi­tuk­se­na.

Kum­meik­si pyy­de­tään usein lä­hei­siä ys­tä­viä tai per­heen­jä­se­niä. Usein käy kui­ten­kin niin, et­tä kun elä­mä kul­jet­taa ih­mi­siä eri suun­tiin, yh­tey­den­pi­to ys­tä­viin ja tut­tui­hin voi har­ven­tua tai lop­pua ko­ko­naan. Täl­löin kum­mien ja kum­mi­lap­sien vä­li­nen yh­tey­den­pi­to­kin voi jää­dä vä­häi­sek­si.

En ha­lua pa­hoit­taa ke­nen­kään miel­tä, mut­ta it­se olen vä­lil­lä kai­van­nut enem­män yh­tey­den­pi­toa kum­mei­hi­ni. Erään kum­mi­ni muis­tan ta­van­nee­ni vain yh­den ker­ran. Tie­dän, et­tä syy­nä tä­hän on ol­lut se, et­tä olem­me ai­na asu­neet eri puo­lil­la Suo­mea, jo­ten ym­mär­rän, et­tei ta­paa­mi­nen ole ol­lut help­poa. Ja ajat­te­len, et­tä kum­mius ei ole mi­kään vel­vol­li­suus, vaan se on va­paa­eh­toi­nen teh­tä­vä ja jo­kai­sel­la on oma ta­pan­sa toi­mia kum­mi­na.

Mut­ta mikä sii­nä kum­min teh­tä­väs­sä on­kaan olen­nais­ta? Kir­kon mää­ri­tel­män mu­kaan kum­mi huo­leh­tii yh­des­sä van­hem­pien kans­sa lap­sen kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta. Voi­si­ko aja­tel­la, et­tä kum­mi on lap­sel­le ai­kui­nen ys­tä­vä ja osa lap­sen so­si­aa­lis­ta tu­ki­verk­koa. Kum­mius ei siis ole pel­käs­tään syn­ty­mä­päi­vä- ja jou­lu­lah­jo­jen lä­het­tä­mis­tä. Vaik­ka oli­han se lap­se­na kiva, kun kum­mit muis­ti­vat merk­ki­päi­vi­nä. Mi­nul­le tär­ke­äm­piä ovat kui­ten­kin ol­leet vie­rai­lut kum­mie­ni luo­na. Erääl­lä kum­mil­la­ni on sa­ma­ni­käi­siä lap­sia, joi­den kans­sa kä­vin lap­se­na usein leik­ki­mäs­sä. Nuo­re­na poi­ka­na saa­toin jopa joka toi­nen vii­kon­lop­pu pyö­räil­lä heil­le, serk­ku­je­ni luok­se.

En­tä mil­lai­nen minä it­se olen kum­mi­se­tä­nä? En ai­na­kaan ole hyvä muis­ta­maan merk­ki­päi­vi­nä ja os­ta­maan lah­jo­ja. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, et­ten­kö vä­lit­täi­si kum­mi­lap­sis­ta­ni. He ovat mi­nul­le tär­kei­tä.

Pian sis­ko­ni pu­he­lin­soi­ton jäl­keen sy­lis­sä­ni le­pää rau­hal­li­ses­ti pie­ni tyt­tö kas­te­me­kos­saan. Olem­me sis­ko­ni per­heen ko­to­na Kuo­pi­os­sa. Sei­sos­ke­len läm­min­tä lei­vi­nuu­nin kyl­keä vas­ten, ja toi­nen sis­ko­ni räp­sii ku­via yl­pe­äs­tä kum­mis­ta ja hä­nen kum­mi­ty­tös­tään. Pap­pi on het­ki sit­ten kas­ta­nut lap­sen ja siu­nan­nut per­heen uu­den ko­din. Ko­ke­nees­ti hän hoi­ti hom­man­sa, vaik­ka kas­tet­ta­van si­sa­ruk­set mei­na­si­vat vä­lil­lä vil­liin­tyä ja pap­pi sai pa­riin ker­taan kei­nu­tuo­lin ja­lan nil­koil­leen.

Ta­ri­nam­me kas­te­me­kon hel­maan on kir­jail­tu kou­ke­ro­kir­jai­min kaik­kien sinä kas­tet­tu­jen lap­sien ni­met. Ni­miä on ker­ty­nyt tä­hän men­nes­sä 34. Siel­lä jos­sain on myös mi­nun ni­me­ni, Lau­ri Jaak­ko Mi­ka­el. Seu­raa­vak­si sii­hen kir­jail­laan kum­mi­lap­se­ni Vie­na Tuu­li Tal­vi­kin nimi.

Vii­si­kym­men­tä mark­kaa mak­sa­nut hää­pu­ku on nyt ol­lut käy­tös­sä yh­des­sä hää­juh­las­sa ja 35 kas­te­juh­las­sa. Kun me­kon al­ku­pe­räi­nen hin­ta ja­e­taan käyt­tö­ker­to­jen mää­räl­lä saa­daan hin­nak­si noin 1,4 mark­kaa eli noin 0,23 eu­roa. Vaa­ti­mat­to­muu­des­taan huo­li­mat­ta kas­te­me­kol­la on ol­lut suu­ri mer­ki­tys mei­dän per­heel­lem­me.

Eh­kä jo­nain päi­vä­nä saan pi­del­lä omaa las­ta­ni tuo­hon kas­te­mek­koon pu­et­tu­na. Hel­mas­sa on edel­leen hy­vin ti­laa uu­sil­le ni­mil­le.

LauriSäkkinen
Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta olin opistossa ensimmäistä kertaa, peruskoulun jälkeen. Sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi ja tein hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten päätin tulla uudestaan opistoon. Nyt mietin, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Tämän blogini kirjoitukset tulevat varmaan liittymäänkin opistoelämään ja tuleviin opiskeluihin.