– Mummo. Sinä olet sanonut, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.
Pojanpoikani lukee suviseurojen tiedotustilaisuudesta kertovaa lehtiartikkelia ja kääntyy puoleeni hymynkare huulillaan.
– Niin olen. Ja niin on.
Suviseurojen tiedotustilaisuuden puheenvuorot tukivat toinen toisiaan käsitellen uskonnonvapautta, naisen asemaa vanhoillislestadiolaisuudessa sekä kristillistä avioliittoa. Rukouksen mielellä ja siunauksen sanojen saattelemana sain lähteä pitämään puheenvuoroani naisen asemasta. Tunsin olevani monien esirukousten kannattelemana.
Myöhemmin kohtasin seurakentällä monia tuttuja, joiden kanssa keskustelu pitämästäni puheenvuorosta jatkui vielä. Syntyi syvällisiä keskusteluja, mitä tarkoittaa Jumalan sanaan pohjautuva henkilökohtainen usko elämän vaikeissakin kysymyksissä. Ja miten kaunis ilmaisu on sydämen usko.
Olin kuitenkin yllättynyt, miten eri tavoin samassa tiedotustilaisuudessa olleet toimittajat uutisoivat tahoillaan. Suurin osa lainasi puheenvuoroani lähes sanatarkasti. Hämmennyin ja jopa kauhistuin huomatessani myös uutisointia, jossa juuri lasten vastaanottamista käsittelevää kohtaa toimittaja oli kuvannut lausein, joita en ollut käyttänyt. Samalla puheestani oli jätetty asiayhteyteen liittyviä oleellisen tärkeitä kohtia pois. Toimittajan tulkinta oli erilainen, mitä olin sanonut. Sävy oli muuttunut.
Sain vahvasti tuntea, mitä on olla matkaystävien rakkauden kantamana. He olivat heti oivaltaneet uutisoinnin muokanneen puhettani. Kipuiluni asian suhteen ymmärrettiin myös.
Näitä miettiessäni mieleeni nousi kuva Mooses-lapsesta. Tuolloin kylmä tuuli puhalsi israelilaisiin koteihin syntyviä lapsia kohti. Kuninkaan käsky oli surmata kaikki syntyvät poikalapset. Sama käsky kävi myös Jeesuksen syntymän aikaan.
Eikö kautta aikojen ole kyseenalaistettu uskosta nousevaa näköalaa elämän pyhyydestä ja Jumalasta elämän antajana? Eivätkö erityisesti tänä aikana katseet kohdistu kristillisyyteemme, joko nyt opetus muuttuu? Eikö vihdoinkin tule uusia tulkintoja? Mielessäni vastasin: "Ei tule. Jumalan sana on muuttumaton. Siihen ei ole lupa lisätä tai ottaa siitä mitään pois".
Pojanpoikani palauttaa ajatukseni tähän hetkeen toteamalla: "Mummo. Tuo riisipuuro oli muuten meidän pelastus." Ja sitten me lähdemme yhdessä seurakentälle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys