Matkustin Helsingin kaupunkibussissa saadessani puhelun, jossa minua pyydettiin Päivämiehen verkkolehden blogistiksi. Olin ollut tuon päivän koulutuksessa, jonka sisältönä oli sanattoman viestinnän merkitys vakavasti traumatisoituneiden lasten, nuorten ja aikuisten psykoterapiassa. Olin menossa poikani perheeseen, jossa oli koettu ensimmäistä kertaa syntymän ihme. Nuoret vanhemmat hoitivat hellästi itkuista vauvaa. Tuoreet isä ja äiti ottivat helpottuneina vastaan käytännön vinkkejä, joita minulle oli kertynyt koliikkivauvojen äitinä.
Tuohon päivään tiivistyi sekä ammatillinen näköalapaikkani psyykkisten sairauksien hoidossa että vahva osallisuuteni perheeni elämässä vaimona, äitinä, anoppina ja isoäitinä. Elämän koko kirjo oli ympärilläni.
Jälkeenpäin mieleeni nousi kysymys, mihin tulinkaan bussimatkalla lupautuneeksi. Tehtävään, jossa elämän eri vivahteista kirjoittamalla toivoisin voivani palvella erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa olevia lukijoita. Olen elämässäni kokenut vahvaa johdatusta. Joskus olen ihmetellyt, mikä tarkoitus milläkin vaiheella on ollut.
Olen saanut kokea, millaista on olla suuren perheen äitinä. Muistona, joka ei unohdu, on hetki, jolloin lapsen menettäminen on ollut askeltakin lähempänä. Päällimmäisenä ajatuksenani on, miten paljon olenkaan saanut perheen ja lasten kautta.
Psykoterapeuttina ja perheterapeuttina minua on johdatettu ihmiselämän kipeimpien asioiden äärelle. Tiedän, että syviin ja pimeisiin vesiin painuneen mielen on mahdollista nousta veden pinnalle kohti valoa ja tasapainoa. Tiedän, että puolisoiden välille voi palata rauha syyttelyn vaihtuessa rakkauden kieleksi. Näen, miten ensiarvoisen tärkeää on suojella lapsuutta. Työnohjaajana ja psykoterapiakouluttajana saan auttaa toisia ammattilaisia auttamaan entistä paremmin. Työssäni olen pienten ja suurten ihmeiden äärellä. Elämän valot ja varjot ovat läsnä.
Näistä teemoista tulen ammentamaan kirjoitusteni aiheita. Lupauduin blogistiksi rukouksen mielellä. Toivon voivani välittää lukijoilleni myönteisiä lukukokemuksia - niin iloisia kuin vaikeampiakin teemoja käsitellen. Ja ennen kaikkea rohkaista uskomaan hyvään Jumalaan. Kaikissa vaiheissa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys