Kos­ka meil­lä on sai­ras­tel­tu kau­an, olen jou­tu­nut opet­te­le­maan uu­sia asi­oi­ta. Yk­si näis­tä uu­sis­ta asi­ois­ta on ol­lut tu­tus­tu­mi­nen ai­vo­jen toi­min­taan ja siel­lä vai­kut­ta­viin vä­lit­tä­jä­ai­nei­siin. Tus­kin mi­nus­ta neu­ro­lo­gia tu­lee, mut­ta tie­dot lie­ne­vät hy­väk­si myös mi­nun ai­vo­toi­min­nal­le­ni.

Tu­tus­tuin en­dor­fii­nii­niin. Tie­dät­kö sinä, mitä tuo sana tar­koit­taa?

En­dor­fii­ni on kes­kus­her­mos­tos­sa vai­kut­ta­va hor­moo­ni, jota va­pau­tuu unen ai­ka­na. Se tuot­taa ke­hoom­me mie­li­hy­vän tun­te­muk­sia ja vä­hen­tää ki­pu­ja. Li­säk­si tuo­ta mu­ka­vaa en­dor­fii­nia va­pau­tuu ai­voi­hin lii­kun­nan, mie­li­mu­sii­kin kuun­te­lun, nau­ra­mi­sen, ja kiin­nos­ta­vaa kyl­lä, myös it­ke­mi­sen kaut­ta. Tun­tei­den näyt­tä­mi­nen on siis suo­ta­vaa, kos­ka en­dor­fii­ni tuot­taa ke­hoom­me mie­li­hy­vän tun­te­muk­sia ja vä­hen­tää ki­pu­ja.

Meil­lä pu­hu­taan­kin ny­ky­jään pal­jon hy­väs­tä uni­hy­gie­ni­as­ta. Mi­nun ai­vois­ta­ni on tä­nään jo va­pau­tu­nut en­dor­fii­nia: nu­kuin pi­käs­tä ai­kaa hy­vät yö­u­net ja kä­vin verk­kai­sel­la aa­mu­len­kil­lä. Au­rin­ko ei pais­ta­nut, mut­ta lop­pu­mat­kas­ta jo hy­myi­lyt­ti. Kuun­te­lin myös ta­pa­ni mu­kaan cd-soit­ti­mes­ta pi­a­no­mu­siik­kia. It­ke­mi­nen mi­nul­ta on­nis­tuu suh­teel­li­sen hel­pos­ti.

It­ku tu­lee, jos vaik­ka kai­van esiin jon­kun kos­ket­ta­van kir­jan, esi­mer­kik­si Kir­ja­var­kaan. Kir­ja­va­ras-kir­ja on jol­lain ta­paa elä­mää suu­rem­pi. Se ker­too nat­si-Sak­sas­ta ja toi­ses­ta maa­il­man­so­das­ta. Sii­nä kak­si­tois­ta­vuo­ti­as, or­po juu­ta­lais­tyt­tö saa kas­va­tus­van­hem­mik­seen ym­mär­tä­vän sak­sa­lais­pa­ris­kun­nan. Tyt­tö me­net­tää pal­jon, nä­kee kuo­le­maa ja su­rua, mut­ta hän sel­vi­ää. Ras­kai­den vai­hei­den jäl­keen jos­sa­kin lau­laa lin­tu, löy­tyy toi­vo ja uu­si aa­mu.

Kä­vim­me po­ti­laam­me kans­sa lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la. Saim­me lääk­kei­tä, tie­toa ja asi­an­tun­te­vaa opas­tus­ta. Huo­mat­ta­vas­ti hel­pot­tu­neem­pi­na pa­la­sim­me ko­tiin.

Jos­pa meil­lä kai­kil­la oli­si elä­mäs­säm­me asi­oi­ta, jois­ta saam­me mie­li­hy­vää, iloa ja toi­voa. Ja ys­tä­viä, joi­den kans­sa ja­kaa tun­tei­tam­me.