Pirk­ko Hur­tig

Vaa­sa

Vaa­san seu­dun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen Tiis­tai­ker­ho aloit­ti syys­kau­ten­sa tu­tus­tu­mal­la his­to­ri­aa täyn­nä ole­vaan Ky­rön­pel­lon kaup­pa­mu­se­oon.

Mitä ei Ky­rön­pel­los­ta saa, sitä ei tar­vi, sa­not­tiin ai­ka­naan Ter­va­jo­el­la. Ky­rön­pel­lon kaup­pa­huo­neen kun­nos­tus kaup­pa­mu­se­ok­si on kult­tuu­ri­te­ko. Kaup­pa­mu­seo on kur­kis­tus yli sa­dan vuo­den ta­kai­seen elä­män­me­noon. Sota-ajan ta­va­rat kieh­to­vat myös täs­sä ajas­sa elä­viä.

Ki­ti­no­jan kaup­pi­as­su­ku pe­rus­ti Ison­ky­rön Ter­va­jo­el­le vuon­na 1918 kau­pan, jon­ka pe­ri­kun­ta möi vuon­na 2002 Ee­va ja Ant­ti Nie­mi-Kor­vel­le. He ovat teh­neet val­ta­van työn kun­nos­ta­es­saan kaup­pa­kar­ta­nos­ta kaup­pa­mu­se­on.

Tau­no Tuo­mis­to pu­hui al­ku­har­tau­des­sa kii­tol­li­suu­des­ta.

– Tun­nem­me kii­tol­li­suut­ta täs­tä­kin het­kes­tä, kun saam­me lu­kuis­ten mat­ka­ys­tä­vien kans­sa ko­koon­tua yh­teen, pu­hua asi­ois­ta, ki­peis­tä­kin, ja kuul­la evan­ke­liu­mia.

His­to­ri­al­li­nen kaup­pa­paik­ka

Tiis­tai­ker­ho­lai­set sai­vat mais­tel­la syk­syn sa­dos­ta val­mis­tet­tu­ja herk­ku­ja. Kah­vit­te­lun lo­mas­sa Ee­va Nie­mi-Kor­pi ker­toi kaup­pa­pai­kan jän­nit­tä­väs­tä his­to­ri­as­ta.

– Vie­rei­sel­lä ase­ma­seu­dul­la si­jait­si sota-ai­ka­na Sak­san ar­mei­jan am­mus­va­ras­to. Vi­hol­li­sen ko­neet len­si­vät pai­kal­la yli­len­to­ja. Jos sii­hen paik­kaan oli­si pom­mi pu­don­nut, oli­si tie­noo nyt toi­sen­lai­nen.

Kaup­pi­as Mai­ja Ki­ti­no­ja oli lä­hei­nen hen­ki­lö Nie­mi-Kor­vil­le. Hän ker­toi vuo­sien ai­ka­na lii­kut­ta­via ta­ri­noi­ta sota-ajas­ta kaup­pa­kar­ta­nol­la. Mai­ja Ki­ti­no­ja kuo­li 103-vuo­ti­aa­na.

Sota-ajan ta­va­roi­ta

– Mai­ja Ki­ti­no­ja pe­rus­ti ai­ka­naan si­sa­ren­sa kans­sa pie­nen mu­se­on, ja pula-ai­kaan tot­tu­nee­na hän sääs­ti pait­si it­se ta­va­raa myös pak­kauk­sia ja kää­rei­tä, ker­toi Ee­va Nie­mi-Kor­pi.

Kaup­pa­mu­se­os­sa on pal­jon hy­vä­laa­tuis­ta ta­va­raa ruo­ka­ta­va­rois­ta vaat­tei­siin sekä rau­ta- ja maa­ta­lous­ta­va­roi­hin. Ta­va­roi­den pal­jous oli yl­lä­tys Nie­mi-Kor­vil­le. Al­ku­pe­räi­nen kaup­pa­han oli ai­kan­sa tyy­pil­li­nen ta­va­ra­ta­lo, jos­ta löy­tyi kaik­kea. Tär­ke­ää kau­pan­käyn­tiä oli myös vil­ja­kaup­pa.

Ee­va Nie­mi-Kor­pi on pe­reh­ty­nyt huo­lel­la mu­se­on ta­va­roi­den his­to­ri­aan. Sota-ajal­ta ovat muis­to­na sään­nös­te­ly­kor­tit, joil­la sai os­taa esi­mer­kik­si kan­gas­ta.

– Kau­pas­sa oli ol­lut vain yk­si kan­gas­pak­ka, ja sii­tä oli­si pi­tä­nyt riit­tää kan­gas­ta koko ky­läl­le. Sa­moin so­ke­ria piti mu­ren­taa so­ke­ri­to­pas­ta pie­niä mu­ru­sia, et­tä kai­kil­le riit­ti.

Nie­mi-Kor­pi näyt­ti pien­tä ho­peis­ta ra­si­aa, jos­sa Mai­jal­la oli ol­lut omat so­ke­rit ky­läi­ly­jä var­ten, et­tei tar­vin­nut ky­lä­pai­kan so­ke­ria käyt­tää.

Kiin­nos­ta­va si­ni­nen laa­tik­ko

Hyl­lyl­lä nä­kyy Ho­ta­pul­ve­ria, joka on mo­nel­le tiis­tai­ker­ho­lai­sel­le tut­tua lää­ket­tä van­hoil­ta ajoil­ta. Kaup­pa­mu­se­os­sa on esit­teil­lä kuu­si­tois­ta eri­lais­ta tu­pak­ka­la­ji­ket­ta. Kun isän­nät tu­li­vat kaup­paan, kai­kil­le tar­jot­tiin pa­pe­ros­sia. Syl­ky­ku­pit kau­pan lat­ti­al­la ker­toi­vat, et­tei lat­ti­al­le so­pi­nut syl­jes­kel­lä. Mie­len­kiin­toa ja hu­vi­tus­ta meis­sä kuu­li­jois­sa he­rät­ti mu­nan­säi­ly­ty­sai­ne, jos­sa ka­na­mu­nat kuu­lem­ma säi­lyi­vät vaik­ka vuo­den.

Nie­mi-Kor­pi teki mie­len­kiin­toi­sen löy­dön puu­ta­va­ran ja pu­ru­jen al­ta, kun hän löy­si si­ni­sen laa­ti­kon, jon­ka pääl­lä luki Lot­ta Svärd.

– Laa­ti­kos­sa oli pääl­lim­mäi­se­nä so­ta­päi­vä­kir­ja, jos­sa ker­rot­tiin il­ma­len­nois­ta ja ajat, jol­loin nii­tä suo­ri­tet­tiin.

Oli si­de­tar­pei­ta, lääk­kei­tä, la­pa­set ja huo­lel­la kää­ri­tyis­tä ta­va­rois­ta huo­ku­vaa rak­kaut­ta.

– Kun kos­ket­te­len ta­va­roi­ta, koen suu­ria tun­tei­ta, sa­noo Nie­mi-Kor­pi.

Vä­li­rau­han eh­to­na oli muun mu­as­sa Lot­ta­jär­jes­tön lak­kau­tus. To­dis­teet lot­ta­toi­min­nas­ta piti pii­lot­taa, ja Mai­ja oli jou­tu­nut pii­lot­ta­maan lot­ta­pu­kun­sa pie­neen laa­tik­koon vin­til­le sa­han­pu­rui­hin.

Tiis­tai­ker­ho­lai­set ih­met­te­le­vät ta­va­roi­ta kat­sel­les­saan, mitä on sil­la, mik­si silk­ki­su­kis­sa on sau­mat mo­lem­mil­la si­vuil­la ja mik­si so­ti­lail­le lä­he­tet­tä­vis­sä la­pa­sis­sa on auk­ko etu­sor­men koh­dal­la.

Kii­tol­li­suus men­neil­le pol­vil­le

Mikä Nie­mi-Kor­vet sai in­nos­tu­maan kaup­pa­mu­se­os­ta?

– Se oli tämä ta­ri­na ja his­to­ria, mikä tä­hän paik­kaan liit­tyy. Myös ys­tä­vyys Mai­ja-kaup­pi­aan kans­sa ja hä­nel­tä saa­tu val­ta­va tie­to­mää­rä, jon­ka em­me ha­lun­neet jou­tu­van huk­kaan. Ja kaik­ki tämä van­ha ta­va­ra, jos­ta saan ol­la ker­to­mas­sa.

Ee­va Nie­mi-Kor­pi tun­tee kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä saa ol­la mu­ka­na Ky­rön­pel­lon ta­ri­nas­sa. Kaup­pa­mu­se­os­sa vie­rai­le­vat ky­lä­läi­set osaa­vat ker­toa li­sä­tie­toa ta­va­rois­ta ja van­hois­ta ajois­ta. Myös he ovat kii­tol­li­sia kaup­pa­pai­kan uu­des­ta elä­mäs­tä.