Pirkko Hurtig
Vaasa
Vaasan seudun Rauhanyhdistyksen Tiistaikerho aloitti syyskautensa tutustumalla historiaa täynnä olevaan Kyrönpellon kauppamuseoon.
Mitä ei Kyrönpellosta saa, sitä ei tarvi, sanottiin aikanaan Tervajoella. Kyrönpellon kauppahuoneen kunnostus kauppamuseoksi on kulttuuriteko. Kauppamuseo on kurkistus yli sadan vuoden takaiseen elämänmenoon. Sota-ajan tavarat kiehtovat myös tässä ajassa eläviä.
Kitinojan kauppiassuku perusti Isonkyrön Tervajoelle vuonna 1918 kaupan, jonka perikunta möi vuonna 2002 Eeva ja Antti Niemi-Korvelle. He ovat tehneet valtavan työn kunnostaessaan kauppakartanosta kauppamuseon.
Tauno Tuomisto puhui alkuhartaudessa kiitollisuudesta.
– Tunnemme kiitollisuutta tästäkin hetkestä, kun saamme lukuisten matkaystävien kanssa kokoontua yhteen, puhua asioista, kipeistäkin, ja kuulla evankeliumia.
Historiallinen kauppapaikka
Tiistaikerholaiset saivat maistella syksyn sadosta valmistettuja herkkuja. Kahvittelun lomassa Eeva Niemi-Korpi kertoi kauppapaikan jännittävästä historiasta.
– Viereisellä asemaseudulla sijaitsi sota-aikana Saksan armeijan ammusvarasto. Vihollisen koneet lensivät paikalla ylilentoja. Jos siihen paikkaan olisi pommi pudonnut, olisi tienoo nyt toisenlainen.
Kauppias Maija Kitinoja oli läheinen henkilö Niemi-Korville. Hän kertoi vuosien aikana liikuttavia tarinoita sota-ajasta kauppakartanolla. Maija Kitinoja kuoli 103-vuotiaana.
Sota-ajan tavaroita
– Maija Kitinoja perusti aikanaan sisarensa kanssa pienen museon, ja pula-aikaan tottuneena hän säästi paitsi itse tavaraa myös pakkauksia ja kääreitä, kertoi Eeva Niemi-Korpi.
Kauppamuseossa on paljon hyvälaatuista tavaraa ruokatavaroista vaatteisiin sekä rauta- ja maataloustavaroihin. Tavaroiden paljous oli yllätys Niemi-Korville. Alkuperäinen kauppahan oli aikansa tyypillinen tavaratalo, josta löytyi kaikkea. Tärkeää kaupankäyntiä oli myös viljakauppa.
Eeva Niemi-Korpi on perehtynyt huolella museon tavaroiden historiaan. Sota-ajalta ovat muistona säännöstelykortit, joilla sai ostaa esimerkiksi kangasta.
– Kaupassa oli ollut vain yksi kangaspakka, ja siitä olisi pitänyt riittää kangasta koko kylälle. Samoin sokeria piti murentaa sokeritopasta pieniä murusia, että kaikille riitti.
Niemi-Korpi näytti pientä hopeista rasiaa, jossa Maijalla oli ollut omat sokerit kyläilyjä varten, ettei tarvinnut kyläpaikan sokeria käyttää.
Kiinnostava sininen laatikko
Hyllyllä näkyy Hotapulveria, joka on monelle tiistaikerholaiselle tuttua lääkettä vanhoilta ajoilta. Kauppamuseossa on esitteillä kuusitoista erilaista tupakkalajiketta. Kun isännät tulivat kauppaan, kaikille tarjottiin paperossia. Sylkykupit kaupan lattialla kertoivat, ettei lattialle sopinut syljeskellä. Mielenkiintoa ja huvitusta meissä kuulijoissa herätti munansäilytysaine, jossa kanamunat kuulemma säilyivät vaikka vuoden.
Niemi-Korpi teki mielenkiintoisen löydön puutavaran ja purujen alta, kun hän löysi sinisen laatikon, jonka päällä luki Lotta Svärd.
– Laatikossa oli päällimmäisenä sotapäiväkirja, jossa kerrottiin ilmalennoista ja ajat, jolloin niitä suoritettiin.
Oli sidetarpeita, lääkkeitä, lapaset ja huolella käärityistä tavaroista huokuvaa rakkautta.
– Kun koskettelen tavaroita, koen suuria tunteita, sanoo Niemi-Korpi.
Välirauhan ehtona oli muun muassa Lottajärjestön lakkautus. Todisteet lottatoiminnasta piti piilottaa, ja Maija oli joutunut piilottamaan lottapukunsa pieneen laatikkoon vintille sahanpuruihin.
Tiistaikerholaiset ihmettelevät tavaroita katsellessaan, mitä on silla, miksi silkkisukissa on saumat molemmilla sivuilla ja miksi sotilaille lähetettävissä lapasissa on aukko etusormen kohdalla.
Kiitollisuus menneille polville
Mikä Niemi-Korvet sai innostumaan kauppamuseosta?
– Se oli tämä tarina ja historia, mikä tähän paikkaan liittyy. Myös ystävyys Maija-kauppiaan kanssa ja häneltä saatu valtava tietomäärä, jonka emme halunneet joutuvan hukkaan. Ja kaikki tämä vanha tavara, josta saan olla kertomassa.
Eeva Niemi-Korpi tuntee kiitollisuutta siitä, että saa olla mukana Kyrönpellon tarinassa. Kauppamuseossa vierailevat kyläläiset osaavat kertoa lisätietoa tavaroista ja vanhoista ajoista. Myös he ovat kiitollisia kauppapaikan uudesta elämästä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys