Kuusamon Määttälänvaaran rauhanyhdistyksellä muisteltiin 40 vuoden takaisia suviseuroja, jotka saivat erikoisen lempinimen.
Timo Määttä
Kuusamon Määttälänvaaran rauhanyhdistyksellä muisteltiin 40 vuoden takaisia suviseuroja, jotka saivat erikoisen lempinimen.
Timo Määttä
Asta Jaakkola
Kuusamon Määttälänvaaran suviseurojen muistelujuhlaa vietettiin 13. heinäkuuta aivan toisenlaisessa säässä kuin suviseuroja 40 vuotta sitten.
Koillismaalla oli ensimmäinen kunnon hellepäivä koko kesänä. Määttälänvaaran rauhanyhdistyksen pihaan tultaessa oli vastassa Paavo Tolosen suunnittelema revontuliaiheinen juhlaportti. Siinä luki suviseurojen tunnus “Seuratkaat minua” (Matt. 4:19). 40-vuotias juhlaportti oli kuin uusi, sillä Määttälänvaaran kylän nuoret perheet olivat sitä taitavasti kunnostaneet. He olivat myös osallistuneet ahkerasti rauhanyhdistyksen remontointiin ja muistelujuhlan järjestämiseen.
Juhlaväkeä pyydettiin heti telttakatokseen ruokapöydän ääreen lihakeitolle. Ruuan jälkeen astuttiin viileään seurasaliin kuuntelemaan nauhoitetta avajaisista ja katselemaan seuravalmisteluista sekä seuroista otettuja kuvia ja videoita. Juhlan ohjelmassa oli lisäksi muistelupuheita ja musiikkia.
Peltotalkoissa satoja traktoreita
Martti Määttä piti juhlaväelle esityksen 40 vuoden takaisista suviseuroista. 28.6.–1.7.1985 pidetyt Määttälänvaaran suviseurat olivat toiset Kuusamossa. Suviseurajärjestelyt olivat alkaneet jo kolme vuotta aiemmin, jolloin oli vuokrattu paikallisilta 80 hehtaaria peltoa. Määttä kertoi juhlaväelle, että peltotalkoisiin oli tarvittu kaikki pitäjän 355 traktoria.
– Sijaispeltojen raivaus, ojitukset ja lannoitukset tehtiin niin hyvin, että osa peltoaloista ja tilateistä on 40 vuoden jälkeen yhä käytössä, hän hymyili.
Uutta perunaa suviseuravieraille
Suviseuravuonna Kuusamon Korppiniemessä saatiin valtava perunasato, jossa oli säilömisen estävää tautia. Perunat vietiin Vihannin perunatehtaalle, josta ne saatiin valmiiksi kuorittuna suviseuraväen ruuaksi. Marketta Tornberg oli yksi suviseurojen muonitusvastaavista. Nuo perunat olivat jääneet hänellä mieleen:
– Perunateatteri pyöri läheisessä ladossa koko seura ajan, vaikka perunat tulivatkin tehtaalta kuorittuina. Pitihän ne silmuta ja lohkoa keittoon sopiviksi.
Suviseurojen tarjoiluista hänellä oli vielä tarkat muistikuvat:
– Keittokatoksessa riisipuuroa ja hernekeittoa keitettiin kahdella puilla lämmitettävällä, armeijalta lainatulla kenttäkeittiöllä. 4–6 Porin Mattia, nekin puilla lämmitettäviä, mutta pienempiä, kypsensivät kala- ja lihakeittoa.
Hellettä ja lumisadetta
Määttälänvaaran suviseurat jäivät kuitenkin mieleen erikoisesta säästä.
– Oli myöhäinen kevät, paikalliset tiet olivat vielä juhannuksena kelirikossa, ihan pehmeitä. Tulikin helteet, jotka kuivattivat pellot ja tiet. Hellettä kesti torstai-iltaan. Perjantain avajaiset olivat sitten kylmässä, tuulisessa kelissä. Sää oli kolea koko seurojen ajan. Purkutalkoita vietettiin taas hellesäässä, kertoi Martti Määttä.
Koleaa säätä päivitteli myös Urpo Rontti:
– Vielä seurojen aattopäivänä sankat hyttysparvet parveilivat lämpimässä kesäillassa. Järjestäjät huokailivat, että kuinkahan seuravieraat pärjäävät hyttysten kanssa. Mutta jo seuraavana aamuna säätila oli muuttunut niin, että aamulla sateli jopa muutamia lumihiutaleita.
Määttälänvaaran suviseurat saivatkin lempinimekseen “talviseurat”. Kylmästä huolimatta suviseuravieraita tuli paikalle noin 65 000.
Vaihteleva sää haastoi
Erikoinen ilmasto aiheutti järjestäjille haasteita. Ruoka loppui kesken, ja sitä täytyi lähteä hakemaan lisää läheltä ja kaukaa. Kun seurat päättyivät, palasivat helteet, ja ruokaa täytyi kiireellä huutokaupata, ettei se pilaantuisi.
Monet juhlavieraat muistelivat kylmän sään aiheuttamia vaikeuksia. Seurateltassa sai kuitenkin kaikua muuttumaton Jumalan sana. Hannu Kallunki muisti Mauno Koivunevan todenneen:
– Kylymänäkin saa uskoa.
Suviseurat lähetyspaikkana
Haasteista huolimatta suviseurat saatiin pidettyä, ja niistä jäi järjestäjille ja talkoolaisille hyvä mieli.
– Näitä seuroja ovat lämmöllä muistelleet silloiset ja nykyiset epäuskovaisetkin. Koko kylä oli ollut järjestelyissä mukana, Martti Määttä kiitteli.
Muistelujuhla päättyi Taisto Määtän juhlapuheeseen, jossa hän muistutti suviseurojen olevan lähetyspaikka. Hän iloitsi siitä, että nykyisen tekniikan avulla seurat kuuluvat ympäri maailman.
Päätösvirren jälkeen syötiin täytekakkukahvit. Juhlaväelle jäi tilaisuudesta kiitollinen ja hyvä mieli.
Lue lisää muistoja Määttälänvaaran suviseuroista viikon 31 Päivämiehestä.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?