Päi­vi Sei­ko

Tam­pe­re

Tam­pe­reen Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen syys­seu­rat pi­det­tiin pe­rin­tei­ses­ti syys­kuun puo­li­vä­lis­sä. Seu­rois­sa kuul­tiin, et­tä mur­heet ja kuor­mat saa pan­na pois. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on van­hurs­kaut­ta, iloa ja va­paut­ta Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Seu­rat al­koi­vat lau­an­tai-il­lan mes­sul­la Alek­san­te­rin kir­kos­sa. Mes­sus­sa saar­na­si Mat­ti Kont­ka­nen ja li­tur­gi­an toi­mit­ti Sa­mu­li Tyni.

Rau­han val­ta­kun­ta

Kont­ka­sen teks­ti oli vuo­ri­saar­nan koh­das­ta, jos­sa Jee­sus pu­huu mu­reh­ti­mi­ses­ta (Matt. 6:31–34).

Pu­heen aluk­si Kont­ka­nen ker­toi oma­koh­tai­sen muis­ton seu­roi­hin tu­le­mi­ses­taan:

– Tu­lin huol­ten kes­kel­tä. Etei­ses­sä mi­nua pu­hut­te­li ke­hi­tys­vam­mai­nen mies. Hän ter­veh­ti iloi­ses­ti ja ky­syi, olet­ko tul­lut tän­ne pu­hu­maan. Vas­ta­sin kyl­lä. Hän sa­noi heti: ”Us­ko kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.” Se tun­tui hy­väl­tä. Sitä tar­vit­sin.

– Us­kon, et­tä sitä te­kin tar­vit­set­te. Sen vuok­si saam­me heti alus­sa jää­dä us­ko­maan kaik­ki syn­nit ja mur­heet an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole mur­heit­ten val­ta­kun­ta, vaan ilon, rau­han ja va­pau­den val­ta­kun­ta. Sitä saam­me elää to­dek­si täs­sä il­ta­kir­kos­sa.

Kont­ka­nen jat­koi, et­tä mu­reh­ti­mi­nen on in­hi­mil­lis­tä, mut­ta maa­il­man mur­heet ja rik­kau­den viet­te­lyk­set voi­vat nous­ta us­ko­mi­sen es­teek­si. Ju­ma­la an­taa elä­män­kou­lus­sa ko­et­te­le­muk­sia, jot­ta ih­mi­set ym­mär­täi­si­vät, mikä elä­mäs­sä on tär­ke­ä­tä ja mikä ar­vo on us­ko­mi­sel­la.

– Meil­lä on niin suu­ri aar­re kät­ket­ty­nä sa­vi­siin as­ti­oi­him­me, kun saam­me kan­taa Ju­ma­lan rau­haa sy­dä­mes­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kaut­ta käy tie ian­kaik­ki­seen elä­mään, lu­pa­si Kont­ka­nen.

– Saam­me iloi­ta, et­tä Ju­ma­la on pit­kä­mie­li­nen, us­kol­li­nen ja ar­mol­li­nen.

Ko­et­te­le­muk­sia tar­vi­taan

Mes­sun jäl­keen Visa Hir­vi­suo piti rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pu­heen­vuo­ron nuo­ril­le ai­hees­ta Mi­ten ko­et­te­le­muk­set ja siu­naus ovat nä­ky­neet elä­mäs­sä­si. Hir­vi­suo ker­toi ai­hees­ta kos­ket­ta­via esi­merk­ke­jä ja loh­dut­ti kuu­li­joi­ta:

– Ko­et­te­le­muk­set­kin ovat Ju­ma­lan siu­naus­ta.

Syys­seu­rat jat­kui­vat sun­nun­tai­na Vii­ni­kan kir­kos­sa pi­de­tyl­lä mes­sul­la, jos­sa saar­na­si Mat­ti Kont­ka­nen.

Päi­vä­seu­rois­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pu­hui­vat Sep­po Vä­li­mä­ki ja Visa Hir­vi­suo. Vä­li­mä­ki kä­sit­te­li sitä, kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Hän ker­toi, kuin­ka Jee­sus ot­ti luok­seen lap­sen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan” (Matt. 18:3). Vä­li­mä­ki to­te­si ver­taus­ku­val­li­ses­ti, et­tä niin kuin äi­ti oh­jaa las­taan, niin myös seu­ra­kun­ta­äi­ti neu­voo ja opas­taa us­ko­vai­sia.

– Vain Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hoi­dos­sa säi­lym­me us­ko­mas­sa, hän muis­tut­ti.

Us­kon pää­mää­rä

Hir­vi­suon teks­ti oli Roo­ma­lais­kir­jeen 6. lu­vus­ta koh­ta, jos­sa Paa­va­li kir­joit­taa syn­nin or­juu­des­ta ja sii­tä va­pau­tu­mi­ses­ta (Room. 6:15–23).

– Or­ja on täy­del­li­ses­ti omis­ta­jan­sa omai­suut­ta. Jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, on syn­nin or­ja. Ju­ma­lan ar­mos­ta olem­me pääs­seet va­paik­si syn­nin or­juu­des­ta. Ju­ma­la on ol­lut mit­taa­mat­to­man ar­mol­li­nen, et­tä juu­ri minä saan omis­taa ar­moa, Hir­vi­suo pu­hui.

– Ju­ma­lan voi­ma on ih­meel­li­nen. Koko elä­mä muut­tuu us­kon­lah­jan seu­rauk­se­na. Saa ko­kea iloa ja rau­haa, on halu tul­la seu­roi­hin ja kuul­la Ju­ma­lan pu­het­ta.

Ju­ma­lan puhe on la­kia ja evan­ke­liu­mia. Lain tar­koi­tuk­se­na on kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Evan­ke­liu­mi on ar­mo­lah­ja, jos­ta us­ko­vai­nen elää. Hir­vi­suo kan­nus­ti pa­ne­maan pois kuor­man ja syn­nin, jot­ka te­ke­vät mat­kan hi­taak­si, et­tei us­kon pää­mää­rä unoh­tui­si.

– Olem­me mat­kal­la tai­vaa­seen ja Tai­vaan Isä on lu­van­nut mei­tä joh­dat­taa ja ta­lut­taa kä­des­tä pi­tä­en, hän lu­pa­si.

Seu­ro­jen jat­ku­es­sa vie­lä tau­on jäl­keen kuul­tiin Mat­ti Kont­ka­sen ja Sep­po Vä­li­mä­en pu­heet.

Ju­ma­la siu­na­si syys­seu­rat. Tur­val­li­ses­ti sai us­koa, et­tä Ju­ma­la on omien­sa puo­lel­la ja tur­va­na al­ka­val­la­kin vii­kol­la.