JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Anteeksiantamusta riittää jokaiselle päivälle

Uutiset
7.10.2024 11.00

Juttua muokattu:

7.10. 11:09
2024100711090920241007110000
– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.

– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.

Jyri Saraste

– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.

– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.

Jyri Saraste

Mer­ja Ki­ve­lä

Ju­ma­lan muut­tu­ma­ton ar­mo hoi­taa ja tuo luot­ta­mus­ta ja tur­vaa.

Syys­kuun vii­mei­se­nä vii­kon­lop­pu­na vie­tet­tiin seu­ra­kun­ta­päi­viä Kok­ko­lan seu­dun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Lau­an­tai­na alus­tuk­sen ai­hee­na oli Kuu­li­ai­suus Py­hän Hen­gen ää­nel­le ja sun­nun­tai­na Pol­ves­ta pol­veen py­syy ar­mo­si.

Oma­tun­to oh­jaa

Lau­an­tain alus­tuk­sen piti Pent­ti Ren­to­la Ala­jär­vel­tä. Hän kä­sit­te­li aluk­si kuu­li­ai­suu­den ja Py­hän Hen­gen mää­ri­tel­miä.

– Kuu­li­ai­suus Py­hän Hen­gen ää­nel­le on ai­van vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta py­sym­me us­ko­mas­sa. Pyhä Hen­ki avaa Raa­ma­tun sa­naa ja kut­suu mei­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Se pi­tää huo­len Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta, var­je­lee us­ko­mas­sa ja vie lo­pul­ta ian­kaik­ki­seen elä­mään tai­vaas­sa, Ren­to­la to­te­si.

Hän pu­hui, kuin­ka Ju­ma­laan luot­ta­mi­ses­sa ja tur­vaa­mi­ses­sa on kyse Py­hän Hen­gen ää­nen kuu­le­mi­ses­ta ja us­ko­mi­ses­ta.

– Us­ko­mi­seen liit­tyy myös Ju­ma­lan tah­don nou­dat­ta­mi­nen elä­män va­lin­nois­sa.

Alus­tuk­ses­sa Ren­to­la toi esiin, kuin­ka Py­hän Hen­gen avul­la Ju­ma­la avaa sa­naan­sa, roh­kai­see us­ko­maan ja syn­nyt­tää us­ko­vais­ten kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä. Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mää saar­naa ja Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa ei voi erot­taa toi­sis­taan, kos­ka Py­hän Hen­ki toi­mii vain Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa.

– Säi­ly­äk­seen us­ko­mas­sa ih­mi­nen tar­vit­see jat­ku­vaa an­teek­si­an­toa, ja sitä riit­tää jo­kai­sel­le päi­väl­le.

Pyhä Hen­ki tuo tur­vaa

Lau­an­tain alus­tus joh­dat­ti kes­kus­te­li­jat poh­ti­maan ar­vos­ta­van koh­taa­mi­sen mer­ki­tys­tä: jo­kai­nen tar­vit­see rin­nal­la­kul­ki­joi­ta ja roh­kai­sua.

Nuo­ril­le on hyvä pu­hua asi­oi­ta nii­den oi­keil­la ni­mil­lä, hem­pei­le­mät­tä, ja he ha­lu­a­vat kuul­la neu­vo­ja ja ku­vauk­sia sii­tä, mi­ten ai­em­min­kin on sel­vit­ty eri­lai­sis­ta kiu­sauk­sis­ta ja ko­et­te­le­muk­sis­ta. Pu­hut­tiin myös sii­tä, et­tä us­kon kaut­ta on osal­li­se­na sel­lai­ses­ta, mitä ei vält­tä­mät­tä ar­jes­sa osaa tar­peek­si ar­vos­taa.

Rit­va,Tau­no ja San­na-Mari Fin­ni­lä kes­kus­te­li­vat alus­tuk­sen nos­ta­mis­ta aja­tuk­sis­ta. Rit­va Fin­ni­lä nau­roi, et­tä las­ten­las­ten tou­hui­lu­ja seu­ra­tes­sa alus­tus meni osit­tain ohi, mut­ta hän koki iha­na­na asi­a­na, et­tä nuor­ten per­hei­tä oli sat­tu­mal­ta is­tu­mas­sa vie­rel­lä.

Tau­no Fin­ni­lä ker­toi lii­kut­tu­nee­na us­ko­vai­sen mat­ka­ys­tä­vän tun­to­merk­ke­jä.

– Ne ovat nii­tä, et­tä kan­taa, ru­koi­lee ja ar­vos­taa sel­lai­se­na kuin on.

Hän li­sä­si, et­tä ai­van vii­me vuon­na nämä ovat ko­ros­tu­neet, kun oma lap­si nuk­kui sai­rau­den mur­ta­ma­na pois – ja mikä iha­nin­ta, hän sai en­nen kuo­le­maan­sa pa­laa­mi­sen ar­mon.

– On tär­ke­ää ol­la ih­mi­nen ih­mi­sel­le, myös epä­us­koi­sil­le ih­mi­sil­le, hän vie­lä muis­tut­ti.

San­na-Mari Fin­ni­lä poh­ti, kuin­ka alus­tuk­ses­sa ko­ros­tui Py­hän Hen­gen tuo­ma tur­va.

– Ha­lu­an luot­taa Ju­ma­lan ar­moon ja sen tuo­maan hoi­ta­vaan voi­maan ar­jes­sa, hän sa­noi.

Ju­ma­lan ar­mo py­syy

Sun­nun­tai­na alus­tuk­sen piti me­ri­jär­ve­läi­nen Ju­ha­ni Ala­ran­ta. Hän to­te­si, et­tei ku­kaan us­ko pe­rin­teen va­ras­sa, vaan us­ko on oma­koh­tai­nen.

– Us­kom­me ei ole äi­tiem­me ja isiem­me us­koa.

Ala­ran­ta ko­ros­ti, et­tä on jo­ta­kin, joka py­syy ei­kä muu­tu, vaik­ka ajat ja il­mi­öt vaih­tu­vat.

– Ar­mo py­syy muut­tu­mat­to­ma­na ajas­ta ai­kaan, vaik­ka ih­mi­nen ha­lu­ai­si­kin muut­taa kaik­kea.

Kes­kus­te­lu­ky­sy­myk­set roh­kai­si­vat muis­te­le­maan, ja kuul­tiin­kin kos­ket­ta­via tuo­ki­o­ku­via eri-ikäis­ten elä­mäs­tä. Tuli esil­le myös oma­koh­tai­nen ko­ke­mus Ame­ri­kan syys­seu­rois­ta ja kii­tol­li­suus Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn le­vi­ä­mi­ses­tä maa­il­mal­la. Alus­tuk­sen ai­he sai mo­nen kuu­li­jan muis­te­le­maan oman su­vun his­to­ri­aa su­ku­pol­vien ta­kaa ja Ju­ma­lan joh­da­tus­ta. Mo­net ker­toi­vat­kin omien van­hem­pien elä­mäs­sä tai omas­sa elä­mäs­sä ko­et­tua joh­da­tus­ta. Se­kin kuul­tiin, et­tä on mah­dol­lis­ta, et­tä us­kon lah­ja kul­kee lap­sel­ta omil­le van­hem­mil­le.

– Niin kau­an kuin on päi­viä, on työ­tä teh­tä­vä. Meil­lä on va­loi­sat tu­le­vai­suu­den­nä­ky­mät, kun jak­sam­me luot­taa ja tur­va­ta iki­ai­ko­jen Ju­ma­laan, Ala­ran­ta to­te­si lo­puk­si.

9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys