Kei­jo Nis­si­lä

Pyhä Hen­ki te­kee Kris­tuk­sen läs­nä ole­vak­si omien­sa kes­kel­lä ja luo yh­tey­den tai­vaa­seen as­tu­neen Her­ran ja maan pääl­lä kil­voit­te­le­van seu­ra­kun­nan vä­lil­le.

Jee­sus lu­pa­si omil­leen Py­hän Hen­gen en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan. Hän ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan odot­ta­maan tä­män lu­pauk­sen täyt­ty­mis­tä.

Tänä sun­nun­tai­na muis­te­lem­me Jee­suk­sen lu­pauk­sia sii­tä, et­tä hän ei jät­tä­nyt ope­tus­lap­si­aan or­voik­si, vaan lä­het­ti heil­le Isän luo­ta Puo­lus­ta­jan, To­tuu­den Hen­gen. Leh­ti­ma­jan­juh­lil­la Jee­sus an­toi lu­pauk­sen Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat!” Ku­va­pu­heel­laan läh­tees­tä Jee­sus tar­koit­ti Hen­keä, jon­ka hä­neen us­ko­vat tu­li­si­vat saa­maan.

Leh­ti­ma­jan­juh­la

Jee­suk­sen ku­va­pu­he nou­si leh­ti­ma­jan­juh­lan se­re­mo­ni­ois­ta. Leh­ti­ma­jan­juh­lal­la oli mon­ta ai­het­ta. Juh­la sai ni­men­sä asu­mi­ses­ta juh­lan ajan ma­jois­sa, jot­ka oli pääl­lys­tet­ty pal­mu­nok­sil­la ja vih­reil­lä leh­vil­lä. Leh­ti­ma­jois­sa asu­mi­nen muis­tut­ti niis­tä ajois­ta, jol­loin is­ra­e­li­lai­set asui­vat kor­pi­va­el­luk­sel­laan leh­vä­ma­jois­sa. Juh­las­sa kii­tet­tiin Ju­ma­laa sii­tä, et­tä hän oli joh­dat­ta­nut kan­san­sa lu­vat­tuun maa­han.

Juh­lan toi­nen ai­he oli kii­tos­juh­la. Sa­don­kor­juun juh­las­sa kii­tet­tiin saa­dus­ta sa­dos­ta, nau­tit­tiin maan an­ti­mia ja ru­koil­tiin siu­naus­ta maan kas­vul­le tu­le­va­na sa­to­kau­te­na. Tu­los­sa ole­val­le sa­de­kau­del­le ru­koil­tiin run­sai­ta sa­tei­ta. Puh­das vesi oli ar­vos­saan. Se osoi­tet­tiin myös juh­la­me­nois­sa. Jo­kai­se­na juh­lan seit­se­män päi­vän aa­mu­na pap­pi kävi avus­ta­ji­neen ha­ke­mas­sa vet­tä Sii­lo­an al­taas­ta uh­ri­me­noi­hin temp­pe­lis­sä. Gi­ho­nin läh­de si­jait­si kau­pun­gin muu­rin ul­ko­puo­lel­la Kid­ro­nin laak­sos­sa. Läh­teel­tä joh­ti tun­ne­li Sii­lo­aan al­taal­le, jos­ta saa­tiin vet­tä kau­pun­kiin pii­ri­tys­ten ai­ka­na. Al­taan vesi kum­pu­si läh­tees­tä. Sii­lo­an läh­tees­tä joh­det­tiin vesi kau­pun­gin muu­rin alit­se kai­vet­tua ve­si­joh­to­tun­ne­lia myö­ten. Näin tur­vat­tiin ve­den­saan­ti kau­pun­kiin vi­hol­li­sen pii­ri­tys­ten va­ral­ta. Sii­lo­as­ta ha­et­tu vesi kaa­det­tiin polt­touh­ri­alt­ta­ril­la ole­viin ho­pei­siin mal­joi­hin, jois­ta se vuo­ti put­kia pit­kin maa­han.

Juh­lan kol­mas ai­he oli Mes­si­aan tu­le­mi­sen odo­tus. Nii­nä päi­vi­nä juh­las­sa ky­sel­tiin: Joko Mes­si­as pian tu­lee? Mis­tä hän tu­lee? On­ko Mes­si­as jo tul­lut? On­ko Na­sa­re­tin Jee­sus Mes­si­as? Jee­suk­sen ju­lis­tus leh­ti­ma­jan­juh­lil­la liit­tyy näi­hin odo­tuk­siin. Hän käyt­ti ku­vaa juh­lien ve­si­se­re­mo­ni­ois­ta, kun hän juh­lan vii­mei­se­nä päi­vä­nä as­ti esiin ja tul­lak­seen kuul­luk­si suo­ras­taan huu­si: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon. Joka us­koo mi­nuun, ´hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat´, niin­kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.”

Kut­su elä­vän ve­den läh­teel­le

Mis­tä elä­vän ve­den vir­rat läh­te­vät? Her­ram­me näyt­tää opet­ta­van ku­va­pu­heel­laan läh­tees­tä kah­des­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Kai­kil­le ja­noi­sil­le osoi­tet­tu kut­su tul­la juo­maan Jee­suk­sen luok­se mer­kit­see sitä, et­tä Jee­sus it­se on elä­män ve­den läh­de. Hän tah­too sa­noa: Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni! Juo­koon se, joka us­koo mi­nuun. Jee­sus Kris­tus on se hen­gel­li­nen kal­lio, jos­ta is­ra­e­li­lai­set sai­vat juo­da kor­pi­va­el­luk­sel­laan (1. Kor. 10:3–4).

Jee­suk­sen kut­sun ja lu­pauk­sen taus­ta­na on myös hä­nen kes­kus­te­lun­sa kai­vol­la sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen kans­sa (Joh. 4:1–30). Jee­sus pal­jas­ti hä­nel­le elä­vän ve­den sa­lai­suu­den. Joka juo kai­vos­ta am­men­net­tua vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano. Mut­ta joka juo Jee­suk­sen an­ta­maa vet­tä, ei ja­noa ikui­ses­ti. ”Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä” (Joh. 7:14). Tä­män sa­lai­suu­den, jon­ka Jee­sus ker­toi kai­vol­la erääl­le Sa­ma­ri­an nai­sel­le, hän nyt huu­si juh­lil­la jul­ki kai­kel­le kan­sal­le. Hä­nes­tä juo­tu elä­vä vesi muut­tuu us­ko­vas­sa ih­mi­ses­sä elä­vän ve­den läh­teek­si.

Elä­vän ve­den vir­rat kum­pu­a­vat, pulp­pu­a­vat ja vuo­ta­vat myös us­ko­van si­sim­mäs­tä. Ju­ma­lan Hen­ki ei ai­no­as­taan vai­ku­ta us­ko­vas­sa it­ses­sään, vaan ulot­taa vai­ku­tuk­sen­sa us­ko­vas­ta mui­hin ih­mi­siin, an­taa us­ko­van vä­li­tyk­sel­lä elä­mää ja vir­voi­tus­ta toi­sil­le. Ja näin tu­lee saa­da ta­pah­tua. Vesi ei ole tar­koi­tet­tu sei­so­maan vaan vir­taa­maan eteen­päin. Elä­vä, rai­kas vesi on vir­taa­vaa vet­tä, läh­teen vet­tä. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta mo­nis­sa ar­mo­lah­jois­saan on to­del­li­nen ”läh­teik­kö”, mo­nia läh­tei­tä täyn­nä ole­va läh­teit­ten maa.

Py­hien Kir­joi­tus­ten lu­pauk­set

Jee­suk­sen kut­su ja lu­paus Py­häs­tä Hen­ges­tä no­jaa py­hien kir­joi­tus­ten lu­pauk­siin. Je­sa­ja oli en­nus­ta­nut: ”Te saat­te rie­mui­ten am­men­taa pe­las­tuk­sen läh­teis­tä” (Jes. 12:3). Sa­kar­ja pro­fe­toi: ”Sinä päi­vä­nä Daa­vi­din su­vul­le ja Je­ru­sa­le­min asuk­kail­le puh­ke­aa läh­de, joka puh­dis­taa syn­nis­tä ja saas­tai­suu­des­ta. Sil­loin vir­taa­vat Je­ru­sa­le­mis­ta elä­mää an­ta­vat ve­det – –. ke­sät ja tal­vet eh­ty­mät­tä” (Sak. 13:1, 14:8). Ja lau­maan­sa pai­men­ta­va psal­mi­lau­la­ja, joka on lau­mas­taan huo­lis­saan polt­ta­vas­sa hel­tees­sä, kat­se­lee ja­nois­saan vuo­ren rin­teel­tä alas kui­vaan laak­soon us­kos­sa ja toi­vos­sa Ju­ma­lan lu­pauk­seen: Ve­de­tön laak­so on ker­ran puh­ke­a­va vir­voit­ta­vien läh­teit­ten maak­si (Ps. 84:7).

Evan­ke­liu­mi­pos­til­la 2, toi­nen vuo­si­ker­ta. Toim. Ju­ha­ni Ala­ran­ta. SRK 2010.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 7:37–39

Raa­mat­tu 1992: Juh­lan suu­re­na pää­tös­päi­vä­nä Jee­sus nou­si pu­hu­maan ja huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon! Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’, niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.” Täl­lä Jee­sus tar­koit­ti Hen­keä, jon­ka hä­neen us­ko­vat tu­li­si­vat saa­maan. Vie­lä ei Hen­ki ol­lut tul­lut, kos­ka Jee­sus­ta ei vie­lä ol­lut kir­kas­tet­tu.

Bib­lia: Mut­ta vii­mei­se­nä suu­re­na juh­la­päi­vä­nä sei­soi Je­sus ja huu­si, sa­no­en: joka ja­noo, se tul­kaan mi­nun ty­kö­ni ja juo­kaan. Joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, niin­kuin Raa­mat­tu sa­noo, hä­nen koh­dus­tan­sa pi­tää vuo­ta­man elä­män ve­den vir­rat. (Mut­ta sen hän sa­noi sii­tä hen­ges­tä, jon­ka nii­den piti saa­man, jot­ka us­ko­vat hä­nen pääl­len­sä; sil­lä ei Pyhä Hen­ki vie­lä sil­loin saa­pu­vil­la ol­lut, et­tei Je­sus ol­lut vie­lä kir­kas­tet­tu.)