Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jo­han­nes kas­toi ih­mi­siä ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, Jee­sus tu­li­kas­teel­la, Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Tä­män saar­na­vi­ran Jee­sus an­toi myös ope­tus­lap­sil­leen.

Vau­van syn­ty­mä on per­heel­le ai­na suu­ri ta­pah­tu­ma. Kas­te­juh­las­sa van­hem­mat usein ha­vah­tu­vat, kuin­ka suu­res­ta lah­jas­ta on ky­sy­mys. Jee­sus it­se on sa­no­nut, et­tä lap­set ovat tai­vas­ten val­ta­kun­nan suu­rim­pia. Myös psal­min te­ki­jä ja vir­si­ru­noi­li­ja ke­hot­ta­vat: ”Kat­so lap­set ovat Her­ran lah­ja.” (Ps. 127:3; VK 582.)

Jo­han­nes Kas­ta­ja val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le ih­mis­ten sy­dä­miin. Jo­han­nek­sen saar­na oli hy­vin yk­sin­ker­tai­nen ja sel­keä: ”Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi, sil­lä tai­vaan val­ta­kun­ta on tei­tä lä­hes­ty­nyt”. Mo­net te­ki­vät pa­ran­nuk­sen ja Jo­han­nes kas­toi ih­mi­siä Jor­dan-vir­ras­sa.

Ju­ma­la kut­suu vie­lä­kin

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, et­tä ih­mi­set poh­ti­vat Jo­han­nek­ses­ta, on­ko hän Mes­si­as. Jo­han­nes tor­jui voi­mal­li­ses­ti sen. Päin­vas­toin Jo­han­nes to­te­si, et­tä hän ei ole edes kel­vol­li­nen avaa­maan Jee­suk­sen ken­gän­nau­ho­ja. ”Hä­nen tu­lee kas­vaa ja mi­nun vä­he­tä”, Jo­han­nes to­te­si. Muis­tam­me, kuin­ka Jo­han­nes osoit­ti Jee­sus­ta Jor­dan-vir­ran ran­nal­la: ”Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin” (Joh. 1:29).

Jo­han­nes sa­noi, et­tä hän kas­taa ih­mi­siä ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta Jee­sus kas­taa tu­li­kas­teel­la, Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Tä­män saar­na­vi­ran Jee­sus an­toi myös ope­tus­lap­sil­leen: ”Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut; joi­den syn­nit te pi­dä­tät­te, niil­le ne ovat pi­dä­te­tyt.” (Joh. 20:23.) Näin Jee­sus vie­lä­kin voi syn­nyt­tää us­kon lie­kin ih­mi­sen sy­dä­meen.

Moni on ol­lut tot­te­le­ma­ton Py­hän Hen­gen ää­nel­le ja neu­voil­le ja rik­ko­nut kas­teen lii­ton. Ju­ma­la kui­ten­kin kut­suu vie­lä kas­teen lii­ton hy­län­nei­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja ar­mon osal­li­suu­teen. Myös it­se Jee­sus oli ke­hot­ta­nut ih­mi­siä et­si­mään en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan (Matt. 6:33).

Evan­ke­liu­mi on voi­ma

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min lä­he­tys- ja kas­te­käs­kys­sä Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo ja kas­te­taan, tu­lee au­tu­aak­si, mut­ta joka ei us­ko se ka­do­te­taan” (Mark. 16:16) . Myös Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa: ”Sil­lä Kris­tus ei lä­het­tä­nyt mi­nua kas­ta­maan, vaan evan­ke­liu­mia ju­lis­ta­maan – ei pu­heen vii­sau­del­la, et­tei Kris­tuk­sen ris­ti me­ni­si mi­tät­tö­mäk­si”(1. Kor. 1:17).

Ju­ma­lan sana roh­kai­see Ju­ma­lan las­ta säi­lyt­tä­mään us­kon ja hy­vän oman­tun­non. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja roh­kai­see: ”Pan­kaam­me pois kaik­ki kuor­ma ja syn­ti, joka mei­hin ai­na tart­tuu ja te­kee mat­kan hi­taak­si” (Hepr. 12:1). Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan lap­sen voi­ma­na. ”Tuon esi­ku­van mu­kai­ses­ti tei­dät pe­las­taa nyt kas­te, ei sik­si et­tä te sii­nä luo­vuit­te saas­tai­ses­ta elä­mäs­tä, vaan kos­ka Ju­ma­la teki kans­san­ne hy­vän oman­tun­non lii­ton. Sen pe­rus­tuk­se­na on Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus.” (1. Piet. 3:21.)

Jo­han­nes saar­na­si ja kas­toi

Kun Jee­sus kas­tet­tiin, oli läs­nä Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki. Niin kuin kyyh­ky­nen, Pyhä Hen­ki las­keu­tui tai­vaas­ta Jee­suk­sen pään pääl­le. Tai­vaas­ta kuu­lui Isän Ju­ma­lan ää­ni: ”Sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä mie­lis­tyin.” (Luuk. 3:22.) Jee­sus oli Isän tah­dol­le kuu­li­ai­nen ris­tin­kuo­le­maan saak­ka.

Mei­dät on kas­tet­tu kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ni­meen. Kas­te vel­voit­taa kil­voit­te­le­maan, niin et­tä sai­sim­me säi­lyt­tää us­kon ja hy­vän oman­tun­non (1. Tim. 1:19). ”Me olem­me siis hä­nen kans­san­sa hau­da­tut kas­teen kaut­ta kuo­le­maan, et­tä niin kuin Kris­tus on kuol­leis­ta Isän kun­ni­an kaut­ta he­rä­tet­ty, niin pi­tää mei­dän­kin uu­des­sa elä­mäs­sä va­el­ta­man” (Room. 6:4). Jo­han­nes Kas­ta­ja­kin saar­na­si Jee­suk­ses­ta ja kas­toi.

Tänä päi­vä­nä Ju­ma­lan lap­set saat­ta­vat lap­set kas­teel­le ja kas­ta­vat lap­set Isän, Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn täh­den.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 3:15–18, 21–22

Raa­mat­tu 1992: Kan­sa oli odo­tuk­sen val­las­sa. Kaik­ki poh­dis­ke­li­vat, oli­ko Jo­han­nes eh­kä Mes­si­as. He sai­vat Jo­han­nek­sel­ta vas­tauk­sen: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä, mut­ta on tu­le­va mi­nua vä­ke­väm­pi. Minä en kel­paa edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja. Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Hä­nel­lä on kä­des­sään vis­kain, ja sil­lä hän puh­dis­taa pui­ma­tan­te­reen­sa vil­jan. Jy­vät hän ko­ko­aa ait­taan­sa, mut­ta ruu­me­net hän polt­taa tu­les­sa, joka ei kos­kaan sam­mu.” Mo­nil­la muil­la­kin ta­voin Jo­han­nes ve­to­si ih­mi­siin ju­lis­ta­es­saan heil­le evan­ke­liu­mia. – – Pal­jon kan­saa oli kas­tet­tu. Kun myös Jee­sus oli kas­tet­tu, niin tai­vas au­ke­ni hä­nen ru­koil­les­saan ja Pyhä Hen­ki las­keu­tui hä­nen yl­leen nä­ky­väs­sä muo­dos­sa, kyyh­ky­sen kal­tai­se­na. Ja tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä olen miel­ty­nyt.”

Bib­lia: Mut­ta kuin kan­sa odot­ti, ja kaik­ki ajat­te­li­vat sy­dä­mes­sän­sä Jo­han­nek­ses­ta: lie­nee­kö hän Kris­tus? Vas­ta­si Jo­han­nes, sa­no­en kai­kil­le: minä to­sin kas­tan tei­tä ve­del­lä; mut­ta mi­nua vä­ke­väm­pi tu­lee, jon­ka ken­gän nau­ho­ja en minä ole kel­vol­li­nen pääs­tä­mään: hän kas­taa tei­tä Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Jon­ka vis­kin on hä­nen kä­des­sän­sä, ja hän per­kaa rii­hen­sä ja ko­koo ni­sun­sa ait­taan­sa, mut­ta ruu­me­net polt­taa hän sam­mu­mat­to­mal­la tu­lel­la. Mon­ta to­sin myös muu­ta hän neu­voi ja saar­na­si kan­sal­le. – – Ja ta­pah­tui, kuin kaik­ki kan­sa kas­tet­tiin, ja Jee­sus myös oli kas­tet­tu, ja hän ru­koi­li, niin tai­vas au­ke­ni, ja Pyhä Hen­ki tuli alas ruu­miil­li­sel­la muo­dol­la hä­nen pääl­len­sä niin­kuin kyyh­ky­nen, ja ää­ni tuli tai­vaas­ta, joka sa­noi: sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä mie­lis­tyin.