JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kaste on lahja

Sana sunnuntaiksi
7.1.2024 6.00

Juttua muokattu:

27.12. 12:48
2023122712485920240107060000

Arttu Alasaarela

Arttu Alasaarela

Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jo­han­nes kas­toi ih­mi­siä ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, Jee­sus tu­li­kas­teel­la, Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Tä­män saar­na­vi­ran Jee­sus an­toi myös ope­tus­lap­sil­leen.

Vau­van syn­ty­mä on per­heel­le ai­na suu­ri ta­pah­tu­ma. Kas­te­juh­las­sa van­hem­mat usein ha­vah­tu­vat, kuin­ka suu­res­ta lah­jas­ta on ky­sy­mys. Jee­sus it­se on sa­no­nut, et­tä lap­set ovat tai­vas­ten val­ta­kun­nan suu­rim­pia. Myös psal­min te­ki­jä ja vir­si­ru­noi­li­ja ke­hot­ta­vat: ”Kat­so lap­set ovat Her­ran lah­ja.” (Ps. 127:3; VK 582.)

Jo­han­nes Kas­ta­ja val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le ih­mis­ten sy­dä­miin. Jo­han­nek­sen saar­na oli hy­vin yk­sin­ker­tai­nen ja sel­keä: ”Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi, sil­lä tai­vaan val­ta­kun­ta on tei­tä lä­hes­ty­nyt”. Mo­net te­ki­vät pa­ran­nuk­sen ja Jo­han­nes kas­toi ih­mi­siä Jor­dan-vir­ras­sa.

Ju­ma­la kut­suu vie­lä­kin

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, et­tä ih­mi­set poh­ti­vat Jo­han­nek­ses­ta, on­ko hän Mes­si­as. Jo­han­nes tor­jui voi­mal­li­ses­ti sen. Päin­vas­toin Jo­han­nes to­te­si, et­tä hän ei ole edes kel­vol­li­nen avaa­maan Jee­suk­sen ken­gän­nau­ho­ja. ”Hä­nen tu­lee kas­vaa ja mi­nun vä­he­tä”, Jo­han­nes to­te­si. Muis­tam­me, kuin­ka Jo­han­nes osoit­ti Jee­sus­ta Jor­dan-vir­ran ran­nal­la: ”Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin” (Joh. 1:29).

Jo­han­nes sa­noi, et­tä hän kas­taa ih­mi­siä ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta Jee­sus kas­taa tu­li­kas­teel­la, Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Tä­män saar­na­vi­ran Jee­sus an­toi myös ope­tus­lap­sil­leen: ”Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut; joi­den syn­nit te pi­dä­tät­te, niil­le ne ovat pi­dä­te­tyt.” (Joh. 20:23.) Näin Jee­sus vie­lä­kin voi syn­nyt­tää us­kon lie­kin ih­mi­sen sy­dä­meen.

Moni on ol­lut tot­te­le­ma­ton Py­hän Hen­gen ää­nel­le ja neu­voil­le ja rik­ko­nut kas­teen lii­ton. Ju­ma­la kui­ten­kin kut­suu vie­lä kas­teen lii­ton hy­län­nei­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja ar­mon osal­li­suu­teen. Myös it­se Jee­sus oli ke­hot­ta­nut ih­mi­siä et­si­mään en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan (Matt. 6:33).

Evan­ke­liu­mi on voi­ma

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min lä­he­tys- ja kas­te­käs­kys­sä Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo ja kas­te­taan, tu­lee au­tu­aak­si, mut­ta joka ei us­ko se ka­do­te­taan” (Mark. 16:16) . Myös Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa: ”Sil­lä Kris­tus ei lä­het­tä­nyt mi­nua kas­ta­maan, vaan evan­ke­liu­mia ju­lis­ta­maan – ei pu­heen vii­sau­del­la, et­tei Kris­tuk­sen ris­ti me­ni­si mi­tät­tö­mäk­si”(1. Kor. 1:17).

Ju­ma­lan sana roh­kai­see Ju­ma­lan las­ta säi­lyt­tä­mään us­kon ja hy­vän oman­tun­non. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja roh­kai­see: ”Pan­kaam­me pois kaik­ki kuor­ma ja syn­ti, joka mei­hin ai­na tart­tuu ja te­kee mat­kan hi­taak­si” (Hepr. 12:1). Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan lap­sen voi­ma­na. ”Tuon esi­ku­van mu­kai­ses­ti tei­dät pe­las­taa nyt kas­te, ei sik­si et­tä te sii­nä luo­vuit­te saas­tai­ses­ta elä­mäs­tä, vaan kos­ka Ju­ma­la teki kans­san­ne hy­vän oman­tun­non lii­ton. Sen pe­rus­tuk­se­na on Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus.” (1. Piet. 3:21.)

Jo­han­nes saar­na­si ja kas­toi

Kun Jee­sus kas­tet­tiin, oli läs­nä Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki. Niin kuin kyyh­ky­nen, Pyhä Hen­ki las­keu­tui tai­vaas­ta Jee­suk­sen pään pääl­le. Tai­vaas­ta kuu­lui Isän Ju­ma­lan ää­ni: ”Sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä mie­lis­tyin.” (Luuk. 3:22.) Jee­sus oli Isän tah­dol­le kuu­li­ai­nen ris­tin­kuo­le­maan saak­ka.

Mei­dät on kas­tet­tu kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ni­meen. Kas­te vel­voit­taa kil­voit­te­le­maan, niin et­tä sai­sim­me säi­lyt­tää us­kon ja hy­vän oman­tun­non (1. Tim. 1:19). ”Me olem­me siis hä­nen kans­san­sa hau­da­tut kas­teen kaut­ta kuo­le­maan, et­tä niin kuin Kris­tus on kuol­leis­ta Isän kun­ni­an kaut­ta he­rä­tet­ty, niin pi­tää mei­dän­kin uu­des­sa elä­mäs­sä va­el­ta­man” (Room. 6:4). Jo­han­nes Kas­ta­ja­kin saar­na­si Jee­suk­ses­ta ja kas­toi.

Tänä päi­vä­nä Ju­ma­lan lap­set saat­ta­vat lap­set kas­teel­le ja kas­ta­vat lap­set Isän, Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn täh­den.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 3:15–18, 21–22

Raa­mat­tu 1992: Kan­sa oli odo­tuk­sen val­las­sa. Kaik­ki poh­dis­ke­li­vat, oli­ko Jo­han­nes eh­kä Mes­si­as. He sai­vat Jo­han­nek­sel­ta vas­tauk­sen: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä, mut­ta on tu­le­va mi­nua vä­ke­väm­pi. Minä en kel­paa edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja. Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Hä­nel­lä on kä­des­sään vis­kain, ja sil­lä hän puh­dis­taa pui­ma­tan­te­reen­sa vil­jan. Jy­vät hän ko­ko­aa ait­taan­sa, mut­ta ruu­me­net hän polt­taa tu­les­sa, joka ei kos­kaan sam­mu.” Mo­nil­la muil­la­kin ta­voin Jo­han­nes ve­to­si ih­mi­siin ju­lis­ta­es­saan heil­le evan­ke­liu­mia. – – Pal­jon kan­saa oli kas­tet­tu. Kun myös Jee­sus oli kas­tet­tu, niin tai­vas au­ke­ni hä­nen ru­koil­les­saan ja Pyhä Hen­ki las­keu­tui hä­nen yl­leen nä­ky­väs­sä muo­dos­sa, kyyh­ky­sen kal­tai­se­na. Ja tai­vaas­ta kuu­lui ää­ni: ”Sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä olen miel­ty­nyt.”

Bib­lia: Mut­ta kuin kan­sa odot­ti, ja kaik­ki ajat­te­li­vat sy­dä­mes­sän­sä Jo­han­nek­ses­ta: lie­nee­kö hän Kris­tus? Vas­ta­si Jo­han­nes, sa­no­en kai­kil­le: minä to­sin kas­tan tei­tä ve­del­lä; mut­ta mi­nua vä­ke­väm­pi tu­lee, jon­ka ken­gän nau­ho­ja en minä ole kel­vol­li­nen pääs­tä­mään: hän kas­taa tei­tä Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Jon­ka vis­kin on hä­nen kä­des­sän­sä, ja hän per­kaa rii­hen­sä ja ko­koo ni­sun­sa ait­taan­sa, mut­ta ruu­me­net polt­taa hän sam­mu­mat­to­mal­la tu­lel­la. Mon­ta to­sin myös muu­ta hän neu­voi ja saar­na­si kan­sal­le. – – Ja ta­pah­tui, kuin kaik­ki kan­sa kas­tet­tiin, ja Jee­sus myös oli kas­tet­tu, ja hän ru­koi­li, niin tai­vas au­ke­ni, ja Pyhä Hen­ki tuli alas ruu­miil­li­sel­la muo­dol­la hä­nen pääl­len­sä niin­kuin kyyh­ky­nen, ja ää­ni tuli tai­vaas­ta, joka sa­noi: sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä mie­lis­tyin.

17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys