Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseurojen kuvapalvelu
Pauli Soranta
Jeesus opetti omalla esimerkillään, että on oikein kohdata syntiinlangennut ihminen armahtavasti, ei kovuudella. Jeesus ei lähtenyt väittelyyn ihmisten ehdoilla, vaan pakotti heidät tutkimaan omaa sisintään.
Sunnuntain evankeliumitekstin edellä kerrotaan, kuinka Jeesus oli osallistunut lehtimajanjuhliin ja opettanut kansaa temppelissä. Ihmiset suhtautuivat häneen ristiriitaisesti; edes omat veljet eivät uskoneet häneen, mutta hänen taitoaan opettaa ihmeteltiin. Ylipapit ja fariseukset olivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, mutta vangitsijat palasivat takaisin tyhjin käsin.
Seuraavana päivänä Jeesus palasi temppeliin ja alkoi opettaa suurta kansanjoukkoa. Opetustuokio keskeytyi dramaattisesti, kun paikalle tuotiin vastentahtoinen, aviorikoksesta itse teossa tavattu nainen. Evankelista kertoo syyksi, että lainopettajat ja fariseukset halusivat koetella Jeesusta, jotta saisivat hänet syytteeseen. He uskoivat keksineensä ansan, josta Jeesuksen oli vaikea selvitä kunnialla. Mutta miksiköhän paikalle tuotiin vain nainen, vaikka lain mukaan kumpikin aviorikokseen syyllistynyt olisi pitänyt tuoda tuomittavaksi (5. Moos. 22:23–28)?
”Mene, äläkä tee enää syntiä”
Mooseksen laki aviorikoksesta oli ankara: siihen syyllistyneet tuli tuomita kuolemaan kivittämällä. Kaksi silminnäkijää vaadittiin tapahtuneen todistajiksi. Jos Jeesus olisi näin vaatinut, hän olisi toiminut vastoin Rooman lakia, koska juutalaisilla ei ollut oikeutta antaa kuolemantuomiota. Jos hän taas olisi sanonut suoraan, ettei hyväksy kivittämistä, häntä olisi voitu syyttää Mooseksen lain hylkäämisestä. Jeesus oli saatu ”puun ja kuoren väliin”, juoni oli nerokas.
Vaikka kysyjien tarkoitusperä oli väärä, Jeesus kohtasi heidät asiallisesti. Hän kumartui, kaksikin kertaa, ja kirjoitti jotakin maahan. Meille jää arvoitukseksi, mitä siellä mahtoi lukea. Ehkä hän muistutti Rooman oikeuskäytännöstä, jossa istuva tuomari kirjoitti ensin alas tuomionsa ja sitten suoristuessaan luki sen ääneen. Se minkä hän luki, perustui Mooseksen lakiin: ”Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet” (5. Moos. 17:7). Ehkä maassa luki kiusaajien nimet tai siellä oli lainaus Jeremian kirjasta, jossa puhutaan tomuun kirjoittamisesta (Jer. 17:13). Joka tapauksessa Jeesuksen vastaus riisui syyttäjien aseet. He lähtivät pois yksi kerrallaan, vanhimmista lähtien, arvojärjestyksessä.
Kun syyttäjät olivat poistuneet, paikalle jäivät vain Jeesus ja nainen. Jeesuksella oli valta tuomita ja armahtaa (Joh. 8:15–16), mutta maan päällä hänen tehtävänsä oli etsiä apua ja armahdusta kaipaavia. Jeesuksen sanat naiselle olivat tyhjentävät: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” Vaikka naisen syntejä ei katsottu läpi sormien, tuomio oli vapauttava armon tuomio.
Tuomiovalta on Jumalalla, ei ihmisellä
Evankeliumiteksti opettaa, että ihmisiä ei ole asetettu toistensa tuomareiksi. Tuomiovalta on yksin Jumalalla, ja kaikki ihmiset ovat syntiensä tähden tuomion alaisia. Uskova on kuitenkin Kristuksen sovitustyön tähden armahdettu syntinen, ja tuomio on hänelle silloin armon tuomio.
Jumalan valtakunnan evankeliumi vapauttaa synnistä, ja armo ohjaa ihmistä uuteen elämään. Elämään, jossa on halu karttaa syntiä ja kaikkea sellaista, mikä nousee uskon esteeksi.
Evankeliumi: Joh. 8:2–11
Raamattu 1992: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys