JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hyvää sanomaa kaikille kansoille

Sana sunnuntaiksi
21.1.2024 6.00

Juttua muokattu:

15.1. 09:09
2024011509092320240121060000

Päivi Peltoniemi

Päivi Peltoniemi

Har­ri Kor­te­nie­mi

Jee­suk­sen pu­heet ja sai­rai­den pa­ran­ta­mi­nen sai­vat ai­kaan lii­keh­din­tää. Hän teki ih­mei­tä, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat hä­nen ole­van Ju­ma­lan poi­ka.

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min alus­sa ker­ro­taan, mi­ten ilo­sa­no­ma Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta läh­ti liik­keel­le. Jul­ki­sen toi­min­tan­sa alus­ta al­ka­en Jee­suk­sen sa­no­ma oli tut­tu ja tur­val­li­nen: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma!” (Mark. 1:15.)

Jee­suk­sen puhe häm­mäs­tyt­ti kuu­li­joi­ta Ka­per­nau­min sy­na­go­gas­sa, sil­lä hän ei pu­hu­nut niin kuin lai­no­pet­ta­jat. Hä­nen mai­neen­sa le­vi­si kaik­ki­al­le (Mark. 1:1–28).

Ki­pu­jen mies aut­taa

Ilo­sa­no­man us­koi­vat myös vel­jek­set Si­mon Pie­ta­ri ja And­re­as. Jee­sus kut­sut­tiin ka­las­ta­ja­vel­jes­ten ko­tiin. Siel­lä oli myös Si­mo­nin anop­pi, joka oli kuu­mees­sa. Jee­sus ha­lu­si aut­taa pa­ran­ta­mal­la hä­net. Kii­tol­li­suus täyt­ti ter­veek­si tul­leen nai­sen sy­dä­men, ja us­ko syn­nyt­ti rak­kau­den ja pal­ve­lu­mie­len vie­rai­ta koh­taan. (Mark. 1:29–31.)

Jo pro­feet­ta pu­hui ai­ka­naan, et­tä Jee­sus on ”ki­pu­jen mies, sai­rau­den tut­ta­va” (Jes. 53:3). Jee­sus it­se sa­noi: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.” (Mark. 2:17.)

Sai­rauk­sis­ta suu­rin on syn­ti­sai­raus eli epä­us­ko, jo­hon Py­hän Hen­gen kaut­ta saar­nat­tu evan­ke­liu­mi on ai­noa oi­kea lää­ke. Hä­nel­le, joka ei vie­lä omis­ta us­kon lah­jaa, ko­et­te­le­muk­set ovat Ju­ma­lan pu­het­ta ja he­rät­te­lyä, kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Myös sai­rauk­sien ja ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä ole­vil­le seu­raa­jil­leen Jee­sus kir­kas­taa tä­nään­kin oma­koh­tai­sen us­kon mer­ki­tys­tä (1. Piet. 1:7).

Mitä tämä on?

Jee­sus tar­vit­si hil­jai­suut­ta ja ve­täy­tyi sik­si aa­mun var­hai­si­na tun­tei­na yk­si­näi­syy­teen ru­koi­le­maan. Hä­nen toi­min­tan­sa ja ju­lis­tuk­sen­sa sai ai­kaan lii­ket­tä Ka­per­nau­mis­sa. Hä­nen luok­seen tuo­tiin sai­rai­ta ja pa­ho­jen hen­kien vai­vaa­mia. Koko kau­pun­ki tun­tui ke­rään­ty­vän Jee­suk­sen luo.

Sa­moin oli ta­pah­tu­nut ruok­ki­mi­sih­meen jäl­keen, jol­loin ih­mi­set et­si­vät ru­koi­le­maan ve­täy­ty­neen Jee­suk­sen (Joh. 6:15,25). Tun­nel­ma oli sa­man­lai­nen kuin en­sim­mäi­sen hel­lun­tain ta­pah­tu­mien jäl­keen, jol­loin ih­mi­set ky­se­li­vät toi­sil­taan, ”mitä tämä oi­kein on?” (Ap. t. 2:12).

Sa­man­tyy­li­nen ih­me­tyk­sen olo voi tul­la ny­ky­ään­kin ih­mi­sel­le, joka tu­lee en­sim­mäis­tä ker­taa esi­mer­kik­si Su­vi­seu­roi­hin tai Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, ja saar­na pu­hut­te­lee hän­tä.

Ih­mei­tä us­kon täh­den

Jee­sus teki ih­mei­tä, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat, et­tä hän on Ju­ma­lan poi­ka (Joh. 11:42–43). Hän tor­jui sel­lai­set, jot­ka yrit­ti­vät teh­dä hä­nes­tä maal­lis­ta hal­lit­si­jaa tai saa­da ajal­lis­ta hyö­tyä (Joh. 6:15, 26).

Jee­sus ei jää­nyt täl­lä erää pi­dem­mäk­si ai­kaa ai­kui­si­än ko­ti­kau­pun­kiin­sa Ka­per­nau­miin, kos­ka hä­nen oli vie­tä­vä sa­no­maa myös muu­al­le. Sa­man teh­tä­vän Jee­sus an­toi myös seu­raa­jil­len­sa sa­no­en: ”Kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta” (Luuk. 24:47).

Tuo sa­no­ma on omis­tet­ta­vis­sa vie­lä tä­nään­kin. Jee­sus, joka he­rät­tää us­kon, on var­je­le­va si­nua elä­mä­si jo­kai­se­na päi­vä­nä ko­et­te­le­mus­ten­kin koh­da­tes­sa. Omin voi­min ei tar­vit­se us­koa, sil­lä evan­ke­liu­mi on ”Ju­ma­lan voi­ma ja se tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat”. (Room. 1:16). Us­ko vie ker­ran pe­ril­le tai­vaan ko­tiin.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 1:29–39

Raa­mat­tu 1992: Sy­na­go­gas­ta he me­ni­vät suo­raan Si­mo­nin ja And­re­ak­sen ko­tiin. Jaa­kob ja Jo­han­nes oli­vat mu­ka­na. Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si kuu­mees­sa, ja hä­nes­tä ker­rot­tiin heti Jee­suk­sel­le. Jee­sus meni hä­nen luok­seen, ot­ti hän­tä kä­des­tä ja aut­toi hä­net jal­keil­le. Kuu­me läh­ti nai­ses­ta, ja hän al­koi pal­vel­la vie­rai­taan. Il­lal­la, au­rin­gon­las­kun jäl­keen Jee­suk­sen luo tuo­tiin kaik­ki sai­raat ja pa­ho­jen hen­kien vai­vaa­mat. Koko kau­pun­ki oli ke­rään­ty­nyt oven edus­tal­le. Hän pa­ran­si usei­ta eri­lais­ten tau­tien vai­vaa­mia ja ajoi ulos mo­nia pa­ho­ja hen­kiä. Hän ei an­ta­nut hen­kien pu­hua, kos­ka ne tun­si­vat hä­net. Var­hain aa­mul­la, kun vie­lä oli pi­meä, Jee­sus nou­si ja läh­ti ulos. Hän meni paik­kaan, jos­sa hän sai ol­la yk­sin, ja ru­koi­li siel­lä. Si­mon ja hä­nen to­ve­rin­sa rien­si­vät et­si­mään Jee­sus­ta ja löy­si­vät hä­net. He sa­noi­vat hä­nel­le: ”Kaik­ki et­si­vät si­nua.” Mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Me läh­dem­me nyt tääl­tä ja me­nem­me naa­pu­ri­ky­liin. Mi­nun on saar­nat­ta­va siel­lä­kin, sitä var­ten­han minä tääl­lä olen.” Niin hän läh­ti ja kier­si kaik­ki­al­la Ga­li­le­as­sa, saar­na­si sy­na­go­gis­sa ja kar­kot­ti pa­ho­ja hen­kiä.

Bib­lia: Ja he me­ni­vät koh­ta ulos sy­na­go­gas­ta ja tu­li­vat Si­mo­nin ja And­re­ak­sen huo­nee­seen, Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen kans­sa. Mut­ta Si­mo­nin anop­pi ma­ka­si vi­lu­tau­dis­sa, ja he sa­noi­vat hä­nes­tä koh­ta hä­nel­le. Ja hän meni ja nos­ti hän­tä, ja ru­pe­si hä­nen kä­teen­sä, ja vi­lu­tau­ti jät­ti hä­nen koh­ta; ja hän pal­ve­li hei­tä.

Mut­ta eh­too­na, kuin au­rin­ko las­ki, toi­vat he hä­nen ty­kön­sä kaik­ki­nai­sia sai­rai­ta ja per­ke­leil­tä rii­va­tui­ta, Ja koko kau­pun­ki tuli ko­koon oven eteen. Ja hän pa­ran­si mon­ta, jot­ka sai­ras­ti­vat mo­ni­nai­sia tau­te­ja, ja hän ajoi ulos pal­jon per­ke­lei­tä, ei­kä sal­li­nut per­ke­lei­den pu­hua; sil­lä he tun­si­vat hä­nen. Ja huo­me­nel­tain san­gen var­hain en­nen päi­vää, kuin hän nou­si, meni hän ulos. Ja Je­sus meni eri­näi­seen si­aan ja ru­koi­li siel­lä. Ja Si­mon rien­si hä­nen pe­räs­sän­sä ja ne jot­ka hä­nen kans­san­sa oli­vat. Ja kuin he löy­si­vät hä­nen, sa­noi­vat he hä­nel­le: jo­kai­nen et­sii si­nua.Ja hän sa­noi heil­le: men­kääm­me lä­him­mäi­siin ky­liin, et­tä minä siel­lä­kin saar­nai­sin; sil­lä sitä var­ten olen minä tul­lut. Ja hän saar­na­si hei­dän sy­na­go­gis­san­sa, koko Ga­li­le­as­sa, ja ajoi ulos per­ke­lei­tä.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys