Ar­to Ko­ta­jär­vi

Jou­lu­e­van­ke­liu­mi osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma to­teu­tuu het­ki ja ta­pah­tu­ma ker­ral­laan kan­sa­kun­tien ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten koh­dal­la. Jou­lu­yön ta­pah­tu­mat Bet­le­he­mis­sä ovat pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teu­tu­mi­sen tai­te­koh­das­sa.

Jou­lun pro­fe­ti­at ker­to­vat tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta. ”Hä­nen yl­leen las­keu­tuu Her­ran hen­ki, vii­sau­den ja ym­mär­ryk­sen hen­ki, tai­don ja voi­man hen­ki, to­tuu­den tun­te­mi­sen ja Her­ran pe­lon hen­ki: hä­nen ilon­sa on to­tel­la Her­raa” (Jes. 11:2–3).

Ma­ria ja Joo­sef us­koi­vat

Jee­suk­sen syn­ty­mä oli oleel­li­nen osa Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maa. Tu­le­vas­ta syn­ty­mäs­tä il­moi­tet­tiin en­sin Ma­ri­al­le, Jee­suk­sen äi­dil­le, sit­ten myös Ma­ri­an mie­hel­le Joo­se­fil­le. Mat­teuk­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mi (Matt. 1–2) ker­too, mi­ten Ju­ma­la tah­toi vah­vis­taa koh­ta syn­ty­vän lap­sen van­hem­pia koh­taa­maan tu­le­vat ta­pah­tu­mat. Ma­ria ja Joo­sef oli­vat us­ko­via ja Ju­ma­lan la­kia kun­ni­oit­ta­via ih­mi­siä. He ot­ti­vat kai­ken us­kol­la vas­taan.

Pro­fe­ti­at Jee­suk­ses­ta jat­kui­vat hä­nen tai­vaa­seen as­tu­mi­sen­sa jäl­keen­kin. Osal­lis­tu­es­saan Bar­na­bak­sen kans­sa sa­pat­ti­na sy­na­go­gan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen An­ti­o­ki­as­sa Paa­va­li ke­hot­ti: ”Vel­jet, Ab­ra­ha­min jäl­ke­läi­set, ja te muut, jot­ka pel­käät­te Ju­ma­laa! Juu­ri meil­le on lä­he­tet­ty sa­no­ma täs­tä Pe­las­ta­jas­ta.” (Ap. t. 13:26.)

Lu­paus täyt­tyi

Tut­tu Luuk­kaan jou­lu­e­van­ke­liu­mi ker­too Jee­suk­sen syn­ty­mä­het­ken ta­pah­tu­mat var­sin yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti; tai­vaan kirk­kaus ja Ju­ma­lan py­hyys koh­taa­vat pi­me­än ja kyl­män maa­il­man. Koh­taa­mis­ta to­dis­ta­vat pai­me­net pel­kää­vät, mut­ta tai­vaan en­ke­li ju­lis­taa­kin ilo­sa­no­man: ”Teil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.”

Kir­jan leh­ti kään­tyi, lu­pauk­sen evan­ke­liu­miin us­ko­neet sai­vat kuul­la sa­nan täyt­ty­neen. Tätä het­keä us­kon esi-isä Ab­ra­ham­kin us­kos­sa kat­se­li ja sii­tä rie­muit­si (Joh. 8:56).

Jo­han­nek­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mi (Joh. 1) sen si­jaan kat­soo luo­mi­sen aa­muun, jol­loin Ju­ma­la loi sa­nal­laan koko maa­il­man. Jo­han­nes ku­vaa myös, mi­ten jou­lu­yö­nä Sana tuli li­hak­si ja Ju­ma­la syn­tyi ih­mi­sek­si. Myös Jo­han­nes ku­vaa jou­lu­e­van­ke­liu­mis­saan sitä, mi­ten ih­mi­set sai­vat kat­sel­la tai­vaan kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­leen an­taa.

Jou­lun ilo ja rau­ha

Jou­lu­e­van­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka pai­me­net kuu­li­vat en­ke­li­kuo­ron jou­lu­lau­lun. Lau­lun sa­nat ovat vai­kut­ta­vat; sii­nä lau­le­taan Ju­ma­lal­le kuu­lu­vaa kun­ni­aa, rau­haa ih­mis­ten kes­ken ja Ju­ma­lan rak­kaut­ta ih­mis­tä koh­taan.

Lau­lu ker­too Jee­suk­sen ja hä­nen seu­raa­jien­sa kes­kei­sim­män teh­tä­vän; teh­tä­vä­nä on ju­lis­taa rau­han evan­ke­liu­mia ih­mi­sil­le, joi­ta Ju­ma­la suu­res­ti ra­kas­taa. Lau­lun sa­nois­sa ki­tey­tyy Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma: lu­paus syn­tien so­vi­tuk­ses­ta.

Löy­det­ty­ään Jee­sus-lap­sen ka­pa­loi­tu­na ja sei­mes­sä ma­kaa­mas­sa pai­me­net ker­toi­vat, mitä he oli­vat näh­neet ja kuul­leet. Kaik­ki oli­vat ih­meis­sään. Us­ko­a­ko pai­men­ten ker­to­mus­ta to­dek­si?

Pai­me­net us­koi­vat ja iloit­si­vat. He pa­la­si­vat lau­man­sa luo ”ylis­tä­en ja kiit­tä­en Ju­ma­laa”. Jee­suk­sen seu­raa­jat lau­la­vat vie­lä tä­nään­kin: ”Jo, jou­lun­rau­ha, saa­vu, jää, – – luo toi­von, ilon läm­min sää” (VK 31:3).

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:1–14

Raa­mat­tu 1992: Sii­hen ai­kaan an­toi kei­sa­ri Au­gus­tus käs­kyn, et­tä koko val­ta­kun­nas­sa oli toi­mi­tet­ta­va ve­rol­le­pa­no. Tämä ve­rol­le­pa­no oli en­sim­mäi­nen ja ta­pah­tui Qui­ri­niuk­sen ol­les­sa Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Kaik­ki me­ni­vät kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon, ku­kin omaan kau­pun­kiin­sa. Niin myös Joo­sef läh­ti Ga­li­le­as­ta, Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, ja meni ve­rol­le­pa­noa var­ten Juu­de­aan, Daa­vi­din kau­pun­kiin Bet­le­he­miin, sil­lä hän kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Hän läh­ti sin­ne yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa, joka odot­ti las­ta. Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa. Hän ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­le ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa. Sil­lä seu­dul­la oli pai­me­nia yöl­lä ul­ko­na var­ti­oi­mas­sa lau­maan­sa. Yh­täk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. Pel­ko val­ta­si pai­me­net, mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra. Tämä on merk­ki­nä teil­le: te löy­dät­te lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.” Ja sa­mal­la het­kel­lä oli en­ke­lin ym­pä­ril­lä suu­ri tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka ylis­ti Ju­ma­laa sa­no­en: Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.

Bib­lia: Mut­ta nii­nä päi­vi­nä ta­pah­tui, et­tä käs­ky kävi ulos kei­sa­ril­ta Au­gus­tuk­sel­ta, et­tä kaik­ki maa­il­ma piti ve­rol­li­sek­si las­ket­ta­man. Ja tämä ve­ron-las­ke­mus oli en­sim­mäi­nen, joka ta­pah­tui sil­loin, kun Ky­re­nius oli maa­her­ra Sy­ri­as­sa. Ja ku­kin meni kau­pun­kiin­sa an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa. Niin myös Jo­seph Ga­li­le­as­ta, Nat­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, meni ylös Juu­de­aan, Da­vi­din kau­pun­kiin, joka kut­su­taan Bet­le­hem, (sil­lä hän oli Da­vi­din huo­nees­ta ja su­vus­ta) an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa, Ma­ri­an, kih­la­tun emän­tän­sä kans­sa, joka ras­kas oli. Niin ta­pah­tui hei­dän siel­lä ol­les­saan , et­tä hä­nen syn­nyt­tä­mi­sen­sä päi­vät tu­li­vat täy­te­tyk­si, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa, ja ka­pa­loit­si hä­nen ja pani sei­meen, et­tei heil­lä ol­lut siaa ma­jas­sa. Ja pai­me­net val­voi­vat sii­nä paik­ka­kun­nas­sa ja var­ti­oit­si­vat yöl­lä lau­maan­sa. Ja kat­so, Her­ran en­ke­li sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­ri va­lait­si hei­tä, ja he suu­res­ti pel­jäs­tyi­vät. Ja en­ke­li sa­noi heil­le: äl­käät pel­jät­kö! Sil­lä kat­so, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, joka on tu­le­va kai­kel­le kan­sal­le: Teil­le on tä­nä­päi­vä­nä syn­ty­nyt va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus, Her­ra, Da­vi­din kau­pun­gis­sa. Ja tämä on teil­le mer­kik­si: te löy­dät­te lap­sen ka­pa­loi­tu­na ma­kaa­van sei­mes­sä. Ja koh­ta oli en­ke­lin kans­sa suu­ri tai­vaa­li­sen so­ta­vä­en jouk­ko, jot­ka kiit­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: Kun­nia ol­koon Ju­ma­lal­le kor­keu­des­sa, ja maas­sa rau­ha, ja ih­mi­sil­le hyvä tah­to!