JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ensimmäinen jouluyö oli osa pelastussuunnitelmaa

Sana sunnuntaiksi
24.12.2023 15.00

Juttua muokattu:

21.12. 15:13
2023122115130120231224150000

H.H.

H.H.

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Jou­lu­e­van­ke­liu­mi osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma to­teu­tuu het­ki ja ta­pah­tu­ma ker­ral­laan kan­sa­kun­tien ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten koh­dal­la. Jou­lu­yön ta­pah­tu­mat Bet­le­he­mis­sä ovat pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teu­tu­mi­sen tai­te­koh­das­sa.

Jou­lun pro­fe­ti­at ker­to­vat tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta. ”Hä­nen yl­leen las­keu­tuu Her­ran hen­ki, vii­sau­den ja ym­mär­ryk­sen hen­ki, tai­don ja voi­man hen­ki, to­tuu­den tun­te­mi­sen ja Her­ran pe­lon hen­ki: hä­nen ilon­sa on to­tel­la Her­raa” (Jes. 11:2–3).

Ma­ria ja Joo­sef us­koi­vat

Jee­suk­sen syn­ty­mä oli oleel­li­nen osa Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maa. Tu­le­vas­ta syn­ty­mäs­tä il­moi­tet­tiin en­sin Ma­ri­al­le, Jee­suk­sen äi­dil­le, sit­ten myös Ma­ri­an mie­hel­le Joo­se­fil­le. Mat­teuk­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mi (Matt. 1–2) ker­too, mi­ten Ju­ma­la tah­toi vah­vis­taa koh­ta syn­ty­vän lap­sen van­hem­pia koh­taa­maan tu­le­vat ta­pah­tu­mat. Ma­ria ja Joo­sef oli­vat us­ko­via ja Ju­ma­lan la­kia kun­ni­oit­ta­via ih­mi­siä. He ot­ti­vat kai­ken us­kol­la vas­taan.

Pro­fe­ti­at Jee­suk­ses­ta jat­kui­vat hä­nen tai­vaa­seen as­tu­mi­sen­sa jäl­keen­kin. Osal­lis­tu­es­saan Bar­na­bak­sen kans­sa sa­pat­ti­na sy­na­go­gan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen An­ti­o­ki­as­sa Paa­va­li ke­hot­ti: ”Vel­jet, Ab­ra­ha­min jäl­ke­läi­set, ja te muut, jot­ka pel­käät­te Ju­ma­laa! Juu­ri meil­le on lä­he­tet­ty sa­no­ma täs­tä Pe­las­ta­jas­ta.” (Ap. t. 13:26.)

Lu­paus täyt­tyi

Tut­tu Luuk­kaan jou­lu­e­van­ke­liu­mi ker­too Jee­suk­sen syn­ty­mä­het­ken ta­pah­tu­mat var­sin yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti; tai­vaan kirk­kaus ja Ju­ma­lan py­hyys koh­taa­vat pi­me­än ja kyl­män maa­il­man. Koh­taa­mis­ta to­dis­ta­vat pai­me­net pel­kää­vät, mut­ta tai­vaan en­ke­li ju­lis­taa­kin ilo­sa­no­man: ”Teil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.”

Kir­jan leh­ti kään­tyi, lu­pauk­sen evan­ke­liu­miin us­ko­neet sai­vat kuul­la sa­nan täyt­ty­neen. Tätä het­keä us­kon esi-isä Ab­ra­ham­kin us­kos­sa kat­se­li ja sii­tä rie­muit­si (Joh. 8:56).

Jo­han­nek­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mi (Joh. 1) sen si­jaan kat­soo luo­mi­sen aa­muun, jol­loin Ju­ma­la loi sa­nal­laan koko maa­il­man. Jo­han­nes ku­vaa myös, mi­ten jou­lu­yö­nä Sana tuli li­hak­si ja Ju­ma­la syn­tyi ih­mi­sek­si. Myös Jo­han­nes ku­vaa jou­lu­e­van­ke­liu­mis­saan sitä, mi­ten ih­mi­set sai­vat kat­sel­la tai­vaan kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­leen an­taa.

Jou­lun ilo ja rau­ha

Jou­lu­e­van­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka pai­me­net kuu­li­vat en­ke­li­kuo­ron jou­lu­lau­lun. Lau­lun sa­nat ovat vai­kut­ta­vat; sii­nä lau­le­taan Ju­ma­lal­le kuu­lu­vaa kun­ni­aa, rau­haa ih­mis­ten kes­ken ja Ju­ma­lan rak­kaut­ta ih­mis­tä koh­taan.

Lau­lu ker­too Jee­suk­sen ja hä­nen seu­raa­jien­sa kes­kei­sim­män teh­tä­vän; teh­tä­vä­nä on ju­lis­taa rau­han evan­ke­liu­mia ih­mi­sil­le, joi­ta Ju­ma­la suu­res­ti ra­kas­taa. Lau­lun sa­nois­sa ki­tey­tyy Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma: lu­paus syn­tien so­vi­tuk­ses­ta.

Löy­det­ty­ään Jee­sus-lap­sen ka­pa­loi­tu­na ja sei­mes­sä ma­kaa­mas­sa pai­me­net ker­toi­vat, mitä he oli­vat näh­neet ja kuul­leet. Kaik­ki oli­vat ih­meis­sään. Us­ko­a­ko pai­men­ten ker­to­mus­ta to­dek­si?

Pai­me­net us­koi­vat ja iloit­si­vat. He pa­la­si­vat lau­man­sa luo ”ylis­tä­en ja kiit­tä­en Ju­ma­laa”. Jee­suk­sen seu­raa­jat lau­la­vat vie­lä tä­nään­kin: ”Jo, jou­lun­rau­ha, saa­vu, jää, – – luo toi­von, ilon läm­min sää” (VK 31:3).


Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:1–14

Raa­mat­tu 1992: Sii­hen ai­kaan an­toi kei­sa­ri Au­gus­tus käs­kyn, et­tä koko val­ta­kun­nas­sa oli toi­mi­tet­ta­va ve­rol­le­pa­no. Tämä ve­rol­le­pa­no oli en­sim­mäi­nen ja ta­pah­tui Qui­ri­niuk­sen ol­les­sa Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Kaik­ki me­ni­vät kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon, ku­kin omaan kau­pun­kiin­sa. Niin myös Joo­sef läh­ti Ga­li­le­as­ta, Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, ja meni ve­rol­le­pa­noa var­ten Juu­de­aan, Daa­vi­din kau­pun­kiin Bet­le­he­miin, sil­lä hän kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Hän läh­ti sin­ne yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa, joka odot­ti las­ta. Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa. Hän ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­le ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa. Sil­lä seu­dul­la oli pai­me­nia yöl­lä ul­ko­na var­ti­oi­mas­sa lau­maan­sa. Yh­täk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. Pel­ko val­ta­si pai­me­net, mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra. Tämä on merk­ki­nä teil­le: te löy­dät­te lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.” Ja sa­mal­la het­kel­lä oli en­ke­lin ym­pä­ril­lä suu­ri tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka ylis­ti Ju­ma­laa sa­no­en: Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.

Bib­lia: Mut­ta nii­nä päi­vi­nä ta­pah­tui, et­tä käs­ky kävi ulos kei­sa­ril­ta Au­gus­tuk­sel­ta, et­tä kaik­ki maa­il­ma piti ve­rol­li­sek­si las­ket­ta­man. Ja tämä ve­ron-las­ke­mus oli en­sim­mäi­nen, joka ta­pah­tui sil­loin, kun Ky­re­nius oli maa­her­ra Sy­ri­as­sa. Ja ku­kin meni kau­pun­kiin­sa an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa. Niin myös Jo­seph Ga­li­le­as­ta, Nat­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, meni ylös Juu­de­aan, Da­vi­din kau­pun­kiin, joka kut­su­taan Bet­le­hem, (sil­lä hän oli Da­vi­din huo­nees­ta ja su­vus­ta) an­ta­maan it­si­än­sä ar­vat­taa, Ma­ri­an, kih­la­tun emän­tän­sä kans­sa, joka ras­kas oli. Niin ta­pah­tui hei­dän siel­lä ol­les­saan , et­tä hä­nen syn­nyt­tä­mi­sen­sä päi­vät tu­li­vat täy­te­tyk­si, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa, ja ka­pa­loit­si hä­nen ja pani sei­meen, et­tei heil­lä ol­lut siaa ma­jas­sa. Ja pai­me­net val­voi­vat sii­nä paik­ka­kun­nas­sa ja var­ti­oit­si­vat yöl­lä lau­maan­sa. Ja kat­so, Her­ran en­ke­li sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­ri va­lait­si hei­tä, ja he suu­res­ti pel­jäs­tyi­vät. Ja en­ke­li sa­noi heil­le: äl­käät pel­jät­kö! Sil­lä kat­so, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, joka on tu­le­va kai­kel­le kan­sal­le: Teil­le on tä­nä­päi­vä­nä syn­ty­nyt va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus, Her­ra, Da­vi­din kau­pun­gis­sa. Ja tämä on teil­le mer­kik­si: te löy­dät­te lap­sen ka­pa­loi­tu­na ma­kaa­van sei­mes­sä. Ja koh­ta oli en­ke­lin kans­sa suu­ri tai­vaa­li­sen so­ta­vä­en jouk­ko, jot­ka kiit­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: Kun­nia ol­koon Ju­ma­lal­le kor­keu­des­sa, ja maas­sa rau­ha, ja ih­mi­sil­le hyvä tah­to!

14.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys