Joose Paukkeri istuu isänsä Markuksen sylissä. Joose haaveilee työstä Ilmavoimissa.
Merja Lohilahti
Joose Paukkeri istuu isänsä Markuksen sylissä. Joose haaveilee työstä Ilmavoimissa.
Merja Lohilahti
Merja Lohilahti
– Aloitin laskuvarjojääkäreissä. Varusmiespalveluspaikka vaihtui Ilmasotakouluun, josta jatkoin kadettikouluun ilmasotalinjalle, kertoo yli 20 vuotta Lapin lennostossa työskennellyt Markus Paukkeri.
Rauhan aikana Ilmavoimien päätehtävä on alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen. Työpäivät ajoittuvat pääosin virka-aikaan. Harjoituksissa ja päivystystöissä päivät ovat pidempiä ja epäsäännöllisempiä.
– Koulutamme uusia ohjaajia ja kokeneempien taitoja ylläpidetään ja kehitetään, Paukkeri kertoo.
Yksi lentotehtävä haukkaa valtaosan työpäivästä. Se suunnitellaan, toteutetaan ja lopuksi käydään läpi simulaation kautta. Läpikäyminen on oppimisen tärkein vaihe.
– Hienoa on tiivis työyhteisö. Pitää luottaa työkaveriin kaikissa tilanteissa. Työ on väsyttävääkin, mutta yhteisössä on voimaa. Sanotaan, että hyvä porukka on enemmän kuin jäsentensä yhteenlaskettu summa. Suorituskyky muodostuu ihmisistä, järjestelmistä ja osaamisesta, summaa Paukkeri.
Paukkeri kuvailee sotilaan työn olevan jännittävää, kuormittavaa ja palkitsevaa itsensä ylittämistä. Hyviin suorituksiin auttaa se, että kokee työn merkityksellisenä ja on halu olla luottamuksen arvoinen.
Sotilaat tekevät päivittäin työtä, että osaavat, jos joskus tarvitaan. Sotaa ei tarvitse Paukkerin mielestä kuitenkaan pelätä.
– Sitä varten on Puolustusvoimat ja reservi. Olemme valmistautuneet. Valtio, kunnat, virastot, sairaalat, elinkeinoelämä – koko yhteiskunnalla on varautumissuunnitelma, joka voidaan tarvittaessa valjastaa palvelemaan valtion tarpeita. Saamme luottaa, että Taivaan Isä johtaa ihmisten ja kansojen vaiheita sodan ja rauhan aikana, hän muistuttaa.
Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan tällä viikolla ilmestyvässä Päivämiehessä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys